Raimo Nousiainen:
Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:3-4)
Tuossa edellä olevassa Raamatun tekstijaksossa sanotaan, ettei kuolemaa, ei murhetta eikä kipua ole enää oleva. Mahdollisesti sinä sanot nyt minulle, että tuo Raamatun jae tarkoittaa tulevaa aikaa, eikä vielä tätä päivää. Saatat myös kehottaa minua menemään vaikkapa katsomaan sairaaloiden teho-osastoille, vanhainkoteihin, hautausmaille tai lukemaan päivän sanomalehdistä kuolinilmoitukset tai kuuntelemaan päivän uutiset siitä, kuinka ihmisiä on kuollut liikenteessä, tulvissa tai sodissa. Annat siis minun ymmärtää, että kuolema on läsnä jokaisena päivänä.
Totta, kuolema on läsnä jokaisena päivänä, mutta siltikään kuolemaa ei enää ole niillä, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Sillä joka uskoo Häneen, on siirtynyt kuolemasta elämään. ”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25-26).
Jeesus tuli ihmiseksi ja kärsi ristin kuoleman, että ”Hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia” (Hepr. 2:14-16).
Hän, Jeesus Kristus, kukisti kuoleman ja toi valon elämään, sekä katoamattomuuden evankeliumin kautta. Tuo evankeliumin sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, joka kuoli ristillä meidän syntiemme tähden ja nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä, on ilosanoma jokaiselle kuoleman pelossa elävälle ihmiselle. Sillä Hän Jeesus Kristus on voittanut kuoleman, kuolema on nielty ja voitto saatu. (1. Kor. 15:54-55) Mutta tämä voitto kuolemasta ja kuoleman pelosta vapautuminen koskee Jumalan Sanan mukaan vain ja ainoastaan niitä, jotka uskovat Kristukseen Jeesukseen.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh. 5:10-12).
Ihmisestä tuli syntiin lankeemuksen tähden syntinen Jumalan edessä, koska hän oli rikkonut Jumalan sanaa vastaan. Eikä hän syntinsä tähden voinut lähestyä Pyhää ja Vanhurskasta Jumalaa, vaan hänen täytyi lymytä pois Hänen kasvojensa edestä. Ja tämä kuolema so. ero Jumalasta, seuraa Aadamin perintönä meille jokaiselle ihmiselle, sillä tuon yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi.
Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. (Room. 5:18-19).
Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, ne jotka uskovat Häneen. Sillä joka ei usko Häneen, on jo eläessään kuollut eli hän on syntisyytensä tähden kykenemätön olemaan yhteydessä Pyhään ja elävään Jumalaan.
Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä (1:21) että elämä on hänelle Kristus ja kuolema on hänelle voitto. Paavali ei siis pidä kuolemaa uhkana ja kaiken loppuna, koska Jumalan Pyhä Henki todistaa hänen henkensä kanssa, että hän on Jumalan lapsi, ja että hänellä, niin kuin myös meillä, on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen pääsy iankaikkiseen elämään.
Sentähden Paavali sanookin haluavansa lähteä täältä pois, ja olla Kristuksen kanssa, pitäen sitä monin verroin parempana kuin senhetkistä olotilaansa. Eikä hän pidä tuota kauhun kokemuksena, vaan muuttona pois tästä ruumiista, tästä savimajasta, jonka ympärillä meidän vastustajamme, perkele, käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien kenet hän saisi niellä. Siksi Paavali haluaisikin muuttaa pois tästä ruumiista ja päästä Herran tykö, päästäkseen samalla eroon myös tuosta kiljuvasta jalopeurasta. Paavalille kuolema ei ollut kuolema, eli kaiken loppu, vaan muutto sinne missä kuolemaa eikä tuota kiljuvaa jalopeuraa enää ole.
Kuoleman ei pitäisi meillekään, jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen, olla mikään kauhun kokemus. Me saamme kaikessa luottaa ja turvata hyvän Jumalan armoon ja Kristuksen Jeesuksen sovitustyöhön, jonka kautta Jeesukseen uskovilla on ikuinen elämä ilman kuolemaa.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh. 5:24)