Raimo Nousiainen:
Kenellä on Pyhä Henki? Voiko olla Jumalan lapsi omistamatta Pyhää Henkeä? Tämä on varmasti sellainen kysymys, joka on askarruttanut monia uskovia. En yritä edes antaa täydellistä vastausta tuohon kysymykseen koska en siihen pysty. Mutta olen etsinyt Jumalan sanasta rukoillen vastausta tuohon itseänikin askarruttavaan kysymykseen.
Kenellä siis on Pyhä Henki ja kenellä sitä ei voi olla? Jumalan sana sanoo, että maailma ja maailman ihminen, uudestisyntymätön so. luonnollinen ihminen, ei voi ottaa Häntä vastaan, koska hän ei näe eikä tunne Häntä (Joh. 14:17; 1. Kor. 2:14). Ei silloinkaan, vaikka ihminen olisi hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, vaikka hän rukoilisi ja antaisi paljon almuja. Raamatussa kerrotaan Korneliuksesta, jolle enkeli ilmestyi näyssä ja kehotti tätä haetuttamaan Pietarin Joppesta, että hän puhuisi Korneliukselle sanoja, joiden kautta hän pelastuisi ja myös hänen perhekuntansa. Ja kun Pietari sitten tuli ja julisti evankeliumia niille, jotka Kornelius oli kutsunut kotiinsa koolle, tuli Pyhä Henki kaikkien niiden päälle, jotka puheen kuulivat ja he puhuivat uusin kielin ja ylistivät Jumalaa. (Apt. 10:1-5, 38-48; 11:13-16).
Pyhä Henki osoittaa maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion; synnin koska he eivät usko Jeesukseen, vanhurskauden koska Hän on mennyt Isän tykö ja tuomion koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu (Joh.16:8-11).
Voiko sitten ihminen olla uudestisyntynyt Jumalan lapsi omistamatta kuitenkaan Pyhää Henkeä? Ja miksi ihmisen yleensä pitää syntyä uudesti ylhäältä so. Jumalasta? Kaikki sai alkunsa paratiisista hyvän ja pahan tiedon puusta, josta ihmisen ei ollut lupa syödä, sillä ”päivänä jona hän siitä syö, pitää hänen kuolemalla kuoleman”. Ja niin kuin voimme Raamatun lehdiltä lukea, ei Aadam ja Eeva kuolleet fyysistä kuolemaa, vaikka he söivätkin tuosta kyseisestä puusta. He kuolivat eroon Jumalasta. He tulivat kykenemättömiksi olemaan yhteydessä elävään Jumalaan syntiensä tähden. Ja sen tähden he joutuivat lymyämään piilossa Jumalasta paratiisin puiden seassa.
Raamattu kertoo, että Aadamin koko elinikä oli 930-vuotta ja sitten hän kuoli (1. Moos. 5:4-5). Sama kuolema seuraa Aadamin perintönä jokaista tähän maailmaan syntyvää ihmistä. Olemme siis jo syntymästämme kuolleita, siis kykenemättömiä olemaan yhteydessä elävään Jumalaan, joka on Henki. ”Sillä niiden, jotka Häntä rukoilevat tulee rukoilla hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:23-24). Emme voi edes nähdä Jumalan valtakuntaa, saati päästä sinne sisälle, ellemme synny uudesti ylhäältä so. vedestä ja Hengestä (Joh. 3:3-8). Vain Pyhä Henki voi tehdä meidät eläviksi (Joh. 6:63; 2. Kor. 3:6; Room. 8:11) ja vain Hänen, Jeesuksen Kristuksen, kautta meillä on pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö (Ef. 2:18).
Voiko ihminen, joka on uudestisyntynyt so. syntynyt Jumalan lapseksi, olla omistamatta Pyhää Henkeä? Ei, sillä kun ”Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me, vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan” (Tiit. 3:4-7). ”Sillä me emme ole saaneet orjuuden henkeä ollaksemme jälleen pelossa, vaan olemme saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: Abba! Isä!” (Gal. 4:6). ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi, hänen kirkkautensa ylistykseksi” (Ef. 1:13-14). ”Ja Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” (Room. 8:15-16). ”Se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room. 8:9). ”Jeesus sanoi: Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmässään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat. Mutta sen Hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat Häneen, sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei ollut vielä kirkastettu” (Joh. 7:37-39).
Nyt Jeesus on kirkastettu, sillä tuosta ensimmäisestä helluntaista on kulunut jo 2 000-vuotta, jolloin toteutui tuo Jeesuksen lupaus toisesta Puolustajasta so. Pyhästä Hengestä, jonka Isä on antava olemaan meidän kanssamme iankaikkisesti (Joh. 12:23; 13:31; 14:16, 26). Pyhä Henki on siis vuodatettu ja Hän asuu jokaisen uudestisyntyneen Jumalan lapsen sydämessä. Jokainen Jumalan lapsi on tullut osalliseksi Hänestä. ”Vai ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä” (1. Kor. 3:16; 6:19). ”Sillä joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan” (1. Kor. 6:17).
Ei voi siis olla Jumalan lapsi ilman uudestisyntymistä eikä uudestisyntynyt ilman Pyhää Henkeä! Ei voi olla iankaikkista elämää ilman Kristuksen Jeesuksen eläväksi tekevää Henkeä. Mutta voi kyllä olla tietämätön siitä, että Pyhä Henki asuu sydämessä, niin kuin Jumalan sanakin osoittaa; esimerkiksi Paavali kysyy korinttilaisilta: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä.” Hyvin usein syynä Pyhän Hengen puutteeseen on se, että emme tiedä Hänen jo asuvan meissä. Tämä johtunee todennäköisesti opetuksen puutteesta tai jopa väärästä opetuksesta. Elämme köyhänä Jumalan rikkauksien keskellä, niin kuin tuhlaajapojan veli (Luuk. 15:31) tietämättä siitä tai oikeammin uskomatta siihen, mitä Jumala on jo meille lahjoittanut Kristuksessa Jeesuksessa.
”Sillä Hän, joka ei säästänyt omaa poikaansa, kuinka Hän ei lahjoittaisi kaikkea muutakin yhdessä Hänen kanssaan, eli kaiken sen mitä me tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen” (1. Piet. 1:3-4). ”Me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut” (1. Kor. 2:12).
Pyhä Henki on annettu jokaiselle uudestisyntyneelle Jumalan lapselle kirkastamaan hänelle ja hänessä Kristusta Jeesusta. Hän on Puolustajamme, Lohduttajamme, Oppaamme, Hän johtaa meidät kaikkeen totuuteen, opettaa meitä, muistuttaa meitä kaikesta siitä mitä Jeesus on puhunut ja julistaa meille tulevaiset. Pyhä Henki on kaiken todellisen kasvun aikaan saaja, niin yksilössä kuin myös seurakunnassa. On paljon niin sanottua Pyhän Hengen työtä, mutta joka kuitenkin loppujen lopuksi osoittautuukin ihmisten omaksi touhuiluksi.
Saako Pyhä Henki tehdä työtään meissä ja meidän kauttamme? Vai asuuko Hän ”kahlittuna” ja murehdutettuna meidän sydämissämme? Ehkä sen tähden, ettemme tunne Häntä tai pelkäämme, että Hän toimii toisin kuin me ehkä haluaisimme tai toisin kuin meidän seurakuntamme tai uskonyhteisömme opettaa. Jospa me Jumalan lapsina ymmärtäisimme ja uskoisimme kuinka suunnattoman suuri aarre, meillä on tässä saviastiassa, se, että itse Kirkkauden Herra asuu meidän sydämissämme Henkensä kautta. Uskon, että moni asia saa silloin aivan uudenlaisen merkityksen. Koko Jumala-suhteemme muuttuu kun uskomme sen Raamatun ilmoituksen, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat todellisina ja läsnäolevina joka hetki meidän kanssamme (Joh. 14:23; Ef. 3:17).
