Raimo Nousiainen:
Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään korinttilaisille (4:7-11) seuraavasti: ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.”
Jumala ei ole luvannut omilleen tässä ajassa helppoa ja tasaista tietä, jossa voitot seuraisivat toinen toistaan, ja jossa ei olisi minkäänlaista tuskaa ja ahdistusta. Ei, vaan Jumala sanoo sanassaan, että monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen taivasten valtakuntaan. Ja vaikka ahdistuksia ja murheita tulee ja menee, koituvat ne lopulta kirjoitusten mukaan, ja myös kokemusten kautta niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. ”Sillä me tiedämme, sen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” (Room. 5:3-5). Mikään koettelemus ei tosin sillä hetkellä tunnu hyvältä, mutta jälkeen päin se saa aikaan vanhurskauden ja rauhan hedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
On hyvä muistaa, että Jumala kasvattaa omiaan iankaikkisuutta varten ja usein tuo Jumalan kasvatus on meidän lihallemme kovaa ja tylyä kieltä, sillä me ihmiset mieluimmin etsimme ja valitsisimme sen tien, joka olisi meidän lihallemme helppo ja mieluisa tie. Ja niin me usein torjumme sen Jumalan siunauksen ja voiman, kun emme alistu Jumalan kasvattavan ja kurittavan rakkauden alle. Sillä vaikka Jumala antaakin meille murheen leipää ja ahdistuksen vettä, ei Hän jätä meitä yksin murheiden, ahdistusten ja kiusausten keskelle, vaan Hän on meidän kanssamme niissä, ja on valmis auttamaan ja kantamaan meitä, sillä kirjoitettu on, että kun Hän sallii kiusausten ja ahdistusten tulla elämäämme on Hän valmistanut pääsyn niistä niin, että voimme kestää ne (1. Kor. 10:13).
Ja Hän on myös sanonut, että Hänen voimansa tulee täydelliseksi vasta silloin kun me olemme heikkona. Ei Jumala pue meitä voimallaan, eikä anna voimaansa silloin kun me uhkumme ja puhkumme omaa voimaamme, vaan vasta silloin kun olemme suurimman heikkoutemme vallassa, suuressa pelossa ja vavistuksessa, sillä edelleen on kirjoitettu, että Hän on heikoissa väkevä, sillä kun me olemme heikot, silloin Hän on meissä väkevä. (2. Kor. 12:9).
Paavalikin sanoo mieluummin kerskaavansa heikkoudestaan, että Kristuksen voima asettuisi häneen asumaan. Ja mielistyneensä heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden, sillä kun hän on heikko, silloin hän on väkevä, koska Jumalan voima tulee täydelliseksi niin Paavalin, kuin myös meidän heikkoudessamme ja vasta kun olemme heikoimmillamme (2. Kor. 12:9-10). Ja vielä Paavali sanoo kirjeessään roomalaisille (8:18) että ”tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.”
Tämä aika ei ole näyttänyt vielä todellisia kasvojaan, ainakaan täällä Suomessa. Mutta Jumalan sana osoittaa, että aika Suomessakin kristittyjen kohdalla tulee vielä muuttumaan ja muuttumaan vaikeammaksi. Paavali kirjoittaa Timoteukselle (2. Tim. 3:1-5): ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”
Se, että Jumala kuljettaa meitä vaikeuksien ja koetusten kautta, on meille tosi parhaaksi. Me tulemme sen huomaamaan siinä vaiheessa, kun aika muuttuu vaikeammaksi täällä Suomessakin, kun kristittyjen vainot alkavat lisääntyä täälläkin. Maailmassa tällä hetkellä noin 360 miljoonaa kristittyä ihmistä kokee vakavaa vainoa, ja tuskin me täällä Suomessakaan tulemme välttymään ihan kokonaan vainoilta.
Pietari kirjoittaa (1. Piet. 1:6-7; 4:12-13): ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. … Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.”
”Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.” (Mal. 3:2-3).
