Raimo Nousiainen:
Matteuksen evankeliumissa (13:31-33) Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut täyteen mittaansa, se on puutarhakasveista suurin. Siitä tulee puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksilla. Hän kertoi heille vielä vertauksen: Taivasten valtakunta on kuin hapate, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, ja koko taikina happani.”
Jeesus kehottaa meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan. Etsimään sitä kuin kalleinta aarretta tai helmeä, sillä kaiken muun Hän lupaa antaa meille sen ohessa. Fariseukset kysyivät Jeesukselta, että milloin Jumalan valtakunta tulee? Jeesus antoi heille mielenkiintoisen vastauksen. ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, ei voida sanoa; katso täällä se on, tahi tuolla, vaan, että Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” (Luuk. 17:20-21). Jumalan valtakunta ei siis Jeesuksen mukaan tule nähtävällä tavalla, ikään kuin torvea toitotellen tai niin kuin ”henkseleitä paukutellen”. Sitä voisi kuvata hyvin tuolla tavalla mitä Jeesuksesta sanottiin: ”Katso sinun kuninkaasi tulee hiljaisena ja nöyränä, ratsastaen aasilla, ikeen alaisella aasin varsalla” (Matt. 21:5). Myös Paavali kirjoittaa Jumalan valtakunnasta, että se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Vaikka tuo Jumalan valtakunta ei tule torven toitotuksella ja ”henkseleitä paukutellen”, ei se kuitenkaan voi loppujen lopuksi pysyä piilossa. Sanoihan Jeesus ettei ylhäällä vuorella oleva kaupunki voi pysyä salassa, eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan pöydälle, että se antaisi valonsa kaikille huoneessa oleville.
Ei siis se Jumalan valtakunta, joka Pyhän Hengen kautta personoituu Jeesuksen elämässä ja elämästä meissä, voi pysyä salassa. Se on mahdotonta. Paavali (Gal. 2:20) kirjoittaa: ”Minä elän, en enää minä, vaan Kristus minussa.” Jos siis tuo Jumalan valtakunta personoituu Jeesuksen elämän kautta minun ja sinun sydämessäsi, niin silloin alkaa Jumalan tahto tapahtua sillä alueella maailmassa, joka on meidän elinpiiriämme; ainakin sen pitäisi. Jos siis Jeesus asuu ja elää meidän sydämissämme, niin totta Hän alkaa toteuttaa Jumalan tahtoa meissä ja meidän kauttamme. Koska Hänen ruokansa on, että Hän tekee lähettäjänsä tahdon. Näin Hän itse sanoi. Ja mitä enemmän Jeesus saa tilaa ja muotoa meissä, sitä enemmän meistä tulee Hänen kaltaisiaan, sillä Hänen tulee kasvaa ja minun ja sinun vähetä. Ei siis ihme, että Jeesus sanoi Hänen omiensa tekevän samoja tekoja kuin Hän, ja jopa suurempiakin. Emme kuitenkaan me yksin, vaan Hän meidän kauttamme.
Me rukoilemme Isä meidän -rukouksessa, että tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi. Mutta miten on? Uskallammeko antaa Jeesukselle täyden Herruuden ja täyden vapauden elää kauttamme sitä elämää, jossa Jumalan valtakunnan tuleminen ja Hänen tahtonsa tapahtuminen on aina ja kaikessa etusijalla? Vai pelkäämmekö me, että Hän toimiikin toisella tavalla kuin mihin me olemme tottuneet? Ei siis meidän tapojemme ja perinnäissääntöjemme mukaan, vaan ihan omalla tavallaan, niin kuin silloin kun Hän eli maan päällä. Siinähän on vaara, että meiltä menee kasvot ja saamme ”kylähullun” maineen. Vai olisiko se elämä, jota Jeesus saisi vapaasti ilman meidän rajoitteitamme elää meissä ja meidän kauttamme sittenkin sitä todellista ja elämisen arvoista elämää?
No, ei meidän tarvitse kuitenkaan huolestua. Jumala ei pakota meitä elämään sellaista elämää jota emme tahdo; siitäkään huolimatta vaikka se olisi monin verroin köyhempää kuin se elämä jota Jeesus kauttamme eläisi. Jumala on rakkaus ja luodessaan ihmisen Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon. Voimme siis elää jos tahdomme Jumalan rikkauksien keskellä köyhää elämää niin kuin tuhlaajapojan veli, tai nauttia kaikesta siitä elämän rikkaudesta jonka Jumala on meille Pojassaan lahjoittanut.
Mutta on hyvä muistaa kun seuraavan kerran rukoilemme Isä meidän -rukousta, että etenkin siinä kohtaa kun pyydämme Jumalan valtakuntaa tulemaan ja Hänen tahtonsa tapahtuvan, että tarkoitammeko me sitä todella. Sillä Jumalan valtakunta tulee Kristuksessa Jeesuksessa meihin sisällisesti, ja Jumalan tahto tapahtuu maan päällä Hänen elämänsä kautta meissä lopulta vain niissä rajoissa, jotka annamme sydämessämme ja elämässämme Jeesukselle.
