Raimo Nousiainen:
Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään Timoteukselle (2. Tim. 1:12) seuraavasti: ”Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.”
Paavali sanoo tässä jakeessa tuntevansa sen Jeesuksen, johon hän uskoo. Mutta ei Paavali kuitenkaan aina ollut tuntenut Jeesusta, vaikka hän mahdollisesti olikin nähnyt Jeesuksen fyysisessä hahmossa kulkevan Jerusalemin katuja, ja ehkä myös kuullut kun Hän opetti kansaa. Mutta varmasti Paavali tiesi kenestä Jeesuksesta oli kysymys, koska hän vainosi Jeesuksen opetuslapsia ja seurakuntaa. Olihan tuo Nasaretista tullut puusepän poika, joka sanoi itsestään myös, että Hän on Jumalan Poika, herättänyt paljon keskustelua aikalaistensa keskuudessa puheillaan ja teoillaan. Mutta silti Paavali ei tuntenut Jeesusta vielä henkilökohtaisesti. Tämä käy hyvin ilmi siitä kun Jeesus ilmestyy Saulukselle so. Paavalille tämän ollessa matkalla Damaskoon (Apt. 9:3-5). Tästä hetkestä kirjoitetaan seuraavaa:
Kun hän oli matkalla ja lähestyi Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi: ”Herra, kuka olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.”
Tämä Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä oli Paavalin elämän suuri käännekohta. Tuon kohtaamisen jälkeen Paavali ei ollut enää samanlainen ihminen, sillä tuosta entisestä vainoojasta tuli Jeesuksen kohtaamisen seurauksena valittu ase kantamaan Jeesuksen nimeä pakanain ja kuningasten sekä Israelin lasten eteen. Ja kohta tuo entinen vainooja jo julistikin synagoogassa Jeesusta, että Hän on Jumalan poika. Paavali ei kuitenkaan vielä tämän yhden ainoan kohtaamisen perusteella oppinut tuntemaan Jeesusta, mutta se oli alku. Se tie mikä Paavalin eteen avautui Jeesuksen kohtaamisen jälkeen, johti hänet monenlaisiin vaaroihin, kärsimyksiin ja vaivoihin. Ja tällä uskon tiellä hän sai oppia tuntemaan Jumalan armon ja Jeesuksen Kristuksen omana Vapahtajanaan. Paavali sai elää jatkuvassa yhteydessä Jeesuksen kanssa, kaikkien vaivojen ja ahdistusten keskellä, mutta samalla vahvistuen ja kasvaen uskossa. Paavali oli varma Jumalan avusta ja armosta kaikissa elämänsä tilanteissa ja olosuhteissa. Kristuksen tuntemisesta tuli Paavalin elämän tärkein ja kallein asia, jopa niin tärkeä, että hän luki kaiken muun tappioksi ja roskaksi, tuon ylen kalliin Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla. (Fil. 3:8)
Tunnemmeko me Jeesuksen? Tunteeko Jeesus meidät? Vai onko Hän meille vain etäinen Raamatun henkilö, jonka tiedämme syntyneen ja eläneen noin 2 000 vuotta sitten ja saarnanneen Jumalan valtakunnasta, parantaneen sairaita, ajaneen ulos riivaajia, herättäneen kuolleita, ja että Hänet kirjoitusten mukaan naulittiin ristille meidän ihmisten syntien tähden, ja jonka syntymäjuhlaa vietämme jouluna ja muistojuhlaa pääsiäisenä. Perustuuko kaikki se mitä tiedämme Hänestä vain pelkkään informaatioon ja tietoon eikä todelliseen tuntemiseen? Sillä tunteminen ei ole sitä, että tietää mikä tai kuka joku on, tai miltä hän näyttää ja mitä hän tekee, tai on tehnyt. Vaan se on jotakin syvällisempää, sellaista, joka on seurausta läheisestä ja jatkuvasta elämän yhteydestä toiseen henkilöön tai persoonaan.
Suuri osa meistä suomalaisista, kun kuulemme puhuttavan tai näemme kuvan esimerkiksi entisestä formulakuljettaja Mika Häkkisestä, tiedämme kuka hän on, mutta hyvin harva meistä tuntee hänet henkilökohtaisesti. Monien kohdalla meistä myös suhteessamme Jeesukseen on aivan samalla tavoin. Tiedämme kyllä opetuksen ja informaation perusteella kuka Jeesus on, mutta emme tunne Häntä henkilökohtaisesti emmekä usko Häneen henkilökohtaisesti omana Vapahtajanamme.
Raamattu ei missään kohdin sano, että pelkkä tieto voisi pelastaa ihmisen kadotuksesta. Toki myös tietoakin tarvitaan. Me voimme tuntea Raamatun sisällön hyvin ja osata jopa monia kohtia ulkoa tuntematta silti Jeesusta. Olihan juutalaisillakin kyllä tieto Messiaan eli Kristuksen tulosta, sillä profeetat olivat siitä ennustaneet jo vuosisatoja aikaisemmin, mutta kun Messias sitten tuli, he eivät tunteneet Häntä, eivätkä uskoneet Häneen ja eivätkä vastaanottaneet Häntä.
”Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh. 1:10-12)
Juutalaiset tutkivat kyllä kirjoituksia niin kuin mekin, koska mielestämme niissä on iankaikkinen elämä ja juuri ne todistavat Jeesuksesta, mutta ”te ette tahdo tulla minun (Jeesus) tyköni, että saisitte elämän”. Emme voi oppia tuntemaan Häntä muutoin kuin menemällä Hänen luokseen ja vastaanottamalla Hänet. Sillä kaiken tuon tiedon ja oppineisuudenkin keskellä meiltä saattaa puuttua yksi ja sen myötä kaikki niin kuin seppä Högman sanoi Paavo Ruotsalaiselle; eli Kristuksen sisäinen tunteminen. Ja siihen voimme päästä vain elämällä yhteydessä Häneen ja Hänen kanssaan.
Jeesus sanoi, että Hänen omansa tuntevat Hänet ja Hänen äänensä, ja että Hänen omansa seuraavat Häntä. Ja mikä vielä enemmän, että Hän so. Jeesus tuntee omansa. Hän sanoi myös, että Hän on lammasten ovi, ovi iankaikkiseen elämään ja että jos joku menee lammastarhaan muualta kuin ovesta, on varas ja ryöväri. (Joh. 10:1-10) Siksi Jeesus kehoittaa meitä kilvoittelemaan päästäksemme sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
Kun talon isäntä on noussut ja sulkenut oven, te jäätte seisomaan ulkopuolelle ja alatte kolkuttaa ovea sanoen: ”Herra, avaa meille!” Mutta hän vastaa teille: ”En tunne teitä enkä tiedä, mistä olette.” Silloin te alatte selittää: ”Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.” Mutta hän sanoo: ”En tunne teitä enkä tiedä, mistä olette. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.” (Luuk. 13:25-27)
Kunpa meille jokaiselle tulisi Kristuksen Jeesuksen tuntemisesta yhtä tärkeä ja kallis asia niin kuin Paavalille. Miksi? Siksi, että voisimme pitää kaiken muun tappiona ja roskana, tuon ylen kalliin Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla, ja että voittaisimme omaksemme Kristuksen, ja meidät havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan – ei omaa vanhurskautta, sitä joka laista tulee –, vaan sen vanhurskauden, joka tulee Kristuksen lahjoittaman uskon kautta. Suokoon Jumala meidän jokaisen kasvaa Kristuksen Jeesuksen armossa ja tuntemisessa.
