Raimo Nousiainen:

Tuomarien kirjassa 6:14–16 kerrotaan:

Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: “Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.” Hän vastasi hänelle: “Oi Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä.” Herra sanoi hänelle: “Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niin kuin yhden ainoan miehen.”

Herra sanoi Gideonille: Mene tässä voimassasi. Ei Herra ensin antanut Gideonille voimaa ja käskenyt sitten lähteä. Ei, Herra sanoi: Mene tässä voimassasi. Meidänkin on otettava uskon askel ensin. Kun otamme tuon askeleen, saamme voiman tehdä sen työn ja täyttää sen tehtävän, johon Jumala meitä kutsuu. Mutta onko meillä tämän ajan uskovilla uskoa? Kun Jeesus paransi pojan ajettuaan hänestä riivaajan, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: “Miksi emme voineet ajaa sitä ulos?” Jeesus vastasi:

“Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta.” (Matt. 17:19–20)

Missä ovat tämän ajan seurakunnan keskellä ne ihmeet ja merkit, joista Jeesus puhuu?

“Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”(Mark. 16:17–18)

Me rukoilemme, että Jumala täyttäisi meidät Hengellään ja pukisi meidät voimallaan. Kuitenkin Raamattu sanoo: “Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2. Kor. 4:7)

Meissä on jo tuo Jumalan voima, jos olemme syntyneet uudesti Jumalasta. Mutta meiltä puuttuu uskoa lähteä liikkeelle, jotta Jumalan voima voisi tulla ilmi. Raamattu sanoo: “Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut: meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4)

“Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” (Hepr. 11:6)

Uskon kautta Nooa rakensi arkin. Uskon kautta Aabraham lähti kohti maata, jonka hän saisi perinnöksi. Uskon kautta Saarakin sai voimaa suvun perustamiseen, vaikka oli yli-ikäinen. Uskon kautta Aabraham uhrasi Iisakin. (Hepr. 11:7–8, 11, 17)

“Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista, jotka kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupausten toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.” (Hepr. 11:32–34)

Missä on minun ja sinun uskomme? Olemmeko kuten Tuomas, joka sanoi: “Ellemme näe Hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeamme niihin, emme usko.” Jeesus vastasi hänelle: “Ojenna sormesi ja katso minun käsiäni, ojenna kätesi ja pistä minun kylkeeni; älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.” (Joh. 20:27–29)

Kun Jumala sanoo: “Mene tässä voimassasi, minä lähetän sinut,” emmekö me usein tee kuten Gideon, alamme selitellä heikkouksiamme? Jumala ei valitse meitä kykyjemme perusteella, vaan siksi, että Hän haluaa käyttää heikointa, jotta voima näyttäisi olevan Hänen. Kun otamme uskon askeleen, saamme voiman tehdä Jumalan tahdon. Mutta voima ei tule ennen sitä askelta. Oletko valmis ottamaan sen uskon askeleen, kun Jumala sanoo sinulle: “Mene tässä voimassasi?”

“Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hepr. 11:1) Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat – ja lähtevät liikkeelle, kun kuulevat Jumalan äänen.