Raimo Nousiainen:
Monilla on käsitys, että kun ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä, se tuntuu kuin olisi juonut todella väkevän energiajuoman. Tämä ei ole täysin väärä käsitys, mutta voima, joka vaikuttaa ihmisessä, ei ole peräisin energiajuomasta tai ihmisestä itsestään, vaan Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta, joka toimii voimallisesti hänen kauttaan. Paavali sanoo: ”Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen Hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa” (Kol. 1:29).
Pyhän Hengen tehtävä ei ole kirkastaa meitä tai kohottaa uskovien egoa, vaan kirkastaa Kristusta. Sen sijaan, että Pyhä Henki tekisi meistä suurempia, Hänen tehtävänsä on tehdä meistä pienempiä. Hänen tulee kasvaa, ja meidän vähetä (Joh. 3:30). Paavali muistuttaa, että ”tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä” (2. Kor. 4:7).
Kun Paavali saapui korinttilaisten luo, hän ei tullut paikalle paukutellen henkseleitä ja puhkuen omaa voimaansa. Hän sanoo: ”Kun tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan” (1. Kor. 2:1-5). Paavali toteaa myös: ”Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa” (1. Kor. 4:20).
Paavali ei esittänyt itseään suurena apostolina tai evankelistana. Hän mieluummin kerskui heikkoudestaan, jotta Kristuksen voima asettuisi häneen asumaan. Hän oli mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin Kristuksen tähden, sillä kun hän oli heikko, silloin hän oli väkevä (2. Kor. 12:10-11).
Näyttää siltä, että mitä enemmän täytymme Pyhällä Hengellä, sitä pienemmiksi me itse tulemme. Paavali sanoo: ”Me kuljemme aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, jotta Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Sentähden emme lannistu; vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu” (2. Kor. 4:10-11, 16). Efesolaiskirjeessä Paavali rukoilee: ”Että Hän antaisi teidän sisäisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua Henkensä kautta” (Ef. 3:16).
Me uskovat olemme kuitenkin niin rakastuneita vanhaan ihmiseemme, että emme tahtoisi millään luopua siitä. Paavali toteaa: ”Me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuuntua, vaan pukeutua, jotta elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista” (2. Kor. 5:4). Me emme halua uskoa todeksi, että vanha lihallinen ihmisemme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Usein haluamme, että Jumala pukisi ja täyttäisi tämän vanhan ihmisemme Henkensä voimalla. Kuitenkin on sanottu osuvasti, että Jumala ei jalosta lihaamme, vaan se on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa ja kuuluu ristille – Jumalalla ei ole sille muuta paikkaa.
Paavali selittää, että ”niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, ja lihan mieli on kuolema. Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, koska se ei alistu Jumalan lain alle, eikä voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, eivät voi olla Jumalalle otollisia” (Room. 8:5-8).
Hengellinen kasvu riippuu pitkälti siitä, kumpi meitä hallitsee: liha vai Henki? Mitä enemmän liha hallitsee meitä, sitä vähemmän Henki pääsee hallitsemaan. Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen” (Luuk. 9:23-24). Jos tahdomme seurata Jeesusta ehjällä ja jakamattomalla sydämellä, meidän on kadotettava oma elämämme. Jeesus sanoo myös: ”Niin ei siis yksikään teistä voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on” (Luuk. 14:33).
Olen usein miettinyt Jeesuksen sanoja luopumisesta. Kuinka tyhmiä olemmekaan, kun pidämme kynsin hampain kiinni siitä vanhasta ja omastamme, emmekä suostu vaihtokauppaan Jeesuksen kanssa, jossa luopuessamme omastamme saamme kaiken, mitä Jeesuksella on – koko elämän rikkauden ja täyteyden, kaiken, mitä Hänessä ja Hänellä on. Jumalan valtakunnassa pätee sanonta: ”Antaessaan saa ja kadottaessaan löytää.”
Paavali kirjoittaa: ”Sillä Hänessä (Jeesuksessa) asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti ja te olette täytetyt Hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää” (Kol. 2:9-10). Hän kehottaa meitä: ”Olkoon mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:2-3). Aamen!
”Herra, varjele meitä, ettemme halveksisi Siionin hiljaa virtaavia vesiä.” (Jes. 8:6)
