Raimo Nousiainen:
Onko sinun elämässäsi on tehty jo ”sukupolven vaihdos?” Vai vieläkö ”vanha isäntä” tuo sinun vanha ihmisesi touhuaa sinun tontillasi ja sinun sydämessäsi, vai istuuko se peräti sinun sydämesi valtaistuimella yksin valtiaana? Ja se uusi ihminen, se ”uusi isäntä” se joka on Jumalan mukaan luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen, joka joutuu seuraamaan tuon ”vanhan isännän,” touhuja vain ikäänkuin sivusta seuraten. Koska ”sukupolven vaihdosta” ei ole viety loppuun asti, eli sinun vanhaa ihmistäsi, sitä”vanhaa isäntääsi” ei ole noilla ”uskon nauloilla” ristiinaulittu. Sanotaan jo vihdoin tuo ”uusi isäntä,” tuo uusi luomus, tervetulleeksi meidän sydämiimme asumaan.
Sillä Raamattu eli Jumalan sana sanoo; että se meidän ”vanha isäntä,” se meidän lihallinen vaha ihmisemme, on jo ristiinaulittu Jeesuksen kanssa ja niin sille ”vanhalle isännälle” kävi samoin kuin Jeesukselle, koska me olimme, niin myös se oli Kristuksessa Jeesuksessa, kun Hänet ristiinaulittiin, niin me kaikki kuolimme, yhdessä Hänen kanssaan. (Room.6:6)
Se, että me olemme Kristuksessa, on Jumalasta. Sillä Hänestä on teidän, siis meidän jokaisen olemisemme on Kristuksessa, joka on tullut meille Jumalalta, viisaudeksi ja vanhurskaudeksi pyhitykseksi ja lunastukseksi. (1Kor.1:30) Ja koska me olimme jo silloin Kristuksessa, kun Hänet ristiinaulittiin, niin meille ja sille meidän ”vanhalle isännälle,” kävi samoin kuin Jeesukselle, myös se kuoli ristillä.
Vai emmekö tiedä, vai emmekö muista, vai halua muistaa, että me kaikki jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Uusina luomuksina Kristuksessa, tuon ”uuden isännän”ja Hänen rakkaudensa ympäröimänä ja täyttämänä ja Hänen täydellisessä hallinnassaan. (Room.6:3,4) Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, – (se mikä on vanhaa on kadonnuta; ) katso, ”uusi isäntä” on sijaan tullut. (2Kor.5.17)
Ja niinkuin Paavali sanoo: Minä olen – ja huomaa tuo, – minä olen, siinä on jatkuva aikamuoto hän on siis pysyvästi, se hänen ”vanha isäntänsä,” Kristuksen kanssa ristiinaulittu, niin ettei hän enää elä, (siis se ”vanha isäntä,”) vaan Kristus hänessä ja minkä Paavali nyt elää lihassa, sen hän elää uutena luomuksena Kristuksessa.
Paavalissa oli nyt uusi elämä, se ”uusi isäntä” ja sentähden hän saattoi sanoa, ettei hän enää elä, vaan Kristus hänessä. Paavalista oli tullut uusi luomus, hänessä oli nyt uusi pyhä elämä ja hänen sydämessään hallitsi ”uusi isäntä” Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Ja tuossa Jumalan Pojan pyhässä elämässä ei ollut tietoakaan synnistä. (Gal.2:19,20) Sentähden Paavali saattoikin sanoa; me jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä. (Room.6:2)
Mutta meidän tulee silti viedä loppuun tuo ”sukupolven vaihdos,” naulitsemalla ristille tuon ”vanhan isäntä,” sen meidän vanhan ihmisemme, tai oikeastaan pitämällä vain uskon kautta totena Jumalan sana, että tuo meidän ”vanha isäntä,” on jo ristiinaulittu Jeesuksen kanssa, vähän yli 2000 vuotta sitten. Vain epäusko antaa tuolle ”vahalle isännälle,” luvan astua alas ristiltä.
Onko meidän, minun ja sinun sydämessämme ja elämässämme jo tehty ja viety päätökseen tuo”sukupolven vaihdos,” onko se ”vanha isäntä,” se vanha lihallinen ihmisesi, jo heitetty ulos ja uskon kautta ja nailittu ristille, noilla ”uskon nauloilla?”
Niin, että tuo ”uusi isäntä” Jeesus Kristus saa ja on saanut täyden hallintavallan ja omistusoikeuden meidän sydämessämme? On hyvä muistaa, että sillä ”vanhalla isännällä” sillä vanhalla lihallisella ihmisellä, ei ole minkäänlaista taivas paikkaa, tai printöosaa, Jumalan valtakunnassa. Koska, ei mitään siitä meidän vahasta lihallisesta ihmisestä, siitä ”vanhasta isännästä” ja sen touhuista ja teoista ole pääsevä taivaan kirkkauteen. Sentähden, että sen ”vanhan isännän” mieli, on lihan mieli ja lihan mieli on kuolema ja lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan ja ne jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otollisia: (Room.8:6-8) Ja myös sentähden, että se meidän ”vanha isäntä” on sielun vihollisen sillanpääasema ja sen ”rikos kumppani ja työkaveri.”
Vain usko teke meidän elämässämme todeksi ja todellisuudeksi sen, mikä on totta ja todellisuutta jo nyt iankaikkisuudessa. Ja se on totta todellisuutta Jumalan sanan mukaan, että se meidän vanha ihmisemme, se ”vanha isäntä” on Jeesuksen kanssa ristiinaulittu. Mutta, että se tulee todeksi ja todellisuudeksi meidän elämässämme, niin meidän tulee uskoa Jumalan sanaan ja ottaa vastaa tuo Jumalan sanan totuus.
Että se meidän vanha lihallinen ihmisemme, se meidän entinen ”vanha isäntä,” on todella pysyvästi ristiinaulittu Jeesuksen kanssa pysyvästi, se on siis jo tapahtunut tosiasia. Ja, että teidän, siis meidän jokaisen tulee panna pois se vanha ihmisemme, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmeleen itsensä petollisia himoja seuraten ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, tuo ”uusi isäntä” joka on Jumalan mukaan luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Koska Jumalan sana, on totuus. ( Room.6:6,7 ja Ef.4:22-24 ja Joh.17:17)
Sillä Joosef Arimatialainen, pyysi vain Jeesuksen ruumista Pilatukselta, ei sitä meidän vanhaa ihmisemme, sitä”vanha isäntää,” se on edelleen ristiinaulittuna, Jumalan näkökulmasta, sen voit tarkistaa kaikista neljästä evankeliumista.
Ja niinkuin Paavali sanoo tuossa jo edellä; minä olen ja tuo minä olen on jatkuva olomuoto, siis se Paavalin vanha ihminen, se ”vanha isäntä,” on edelleenkin ristiinaulittuna ja niin myös minun ja sinun ”vanha isäntäsi,” se vanha ihmisesi, on Jumalan näkökulmasta katsottuna, ikuisesti ristiinaulittu, mutta vain uskon kautta se tulee meille todeksi ja todellisuudeksi, tässä meidän elämässämme. Vain epäusko antaa ”vanhalle isännällesi” luvan, astua alas ristiltä.
