Raimo Nousiainen:

Ef.4:20-24 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette Hänestä kuulleet ja Hänestä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Kristuksessa; (Mikä on tuo totuus joka on Kristuksessa) se että teidän, siis meidän jokaisen, tulee panna pois tuo vanha ihminen, (joka on myyty synnin alaisuuteen ja on sielunvihollisen ”työkaveri ja rikoskumppani” sen sillanpää asema ja tukikohta,) jonka mukaan me ennen vaelsimme ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka on Jumalan mukaan luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

Me puhumme, että Jeesus on meidän Herramme ja että Hän asuu ja elää meidän sydämissämme. Mutta onko Hän todella meidän Herramme, vaikka Hän ehkä asuukin meissä, vai onko Hän vain ikäänkuin ”alivuokralainen, tai kortteeri mies,” niin että Hän saa kyllä asua ja elää, mutta ei hallita ja tulla ilmi meissä, sillä koko täyteydellään ylösnousemuselämällään ja voimallaan. – Kuka meitä ja meissä ihan oikeasti ja todellisesti hallitsee, se vanha lihallinen ihminen, vai Jeesus?

Hallitseeko ja rajoittaako tuo meidän ristiinaulitsematon vanha lihallinen ihmisemme, tuo meidän”tämän hetkinen päävuokralainen” niin meitä, ettei Jeesus ja Hänen ylösnousemuselämäsä  ja voimansa, voi tulla ilmi meissä, vaan se on ikään kuin tukahdutettuna meissä.

Hän ei voi tulla ja tuoda  ylösnousemuselämäänsä ja voimaansa ilmi meissä, sen koko täyteydessään, jollemme luovuta koko tahto elämäämme Hänen hallintaansa, ilman minkäänlaisia rajoituksia. Annetaan siis Hänen olla todella Herra, meidän elämässämme, – joka meitä hallitsee.

Jos me haluamme, että Hänen ylösnousemuselämänsä, voimansa ja täyteytensä tulee ilmi tässä meidän elämässämme, niin me joudumme luovuttamaan koko elämämme Hänelle, Hänen hallintaansa ilman mitään ehtoja ja rajoituksia. Vasta sitten, Hän voi elää sitä täyttä elämäänsä meissä, sitä todellista ylösnousemuselämää ja vaikuttaa meissä tuolla ylösnousemusvoimallaan.

Jos me, minä ja sinä olemme Jeesuksen omia, – siis ihan oikeasti Hänen omiaan, niin meillä ei silloin enää ole, sitä niin sanottua, ”yksityis elämää,” meillä on vain Jeesuksen elämä. Hän haluaa tuolla Pyhällä ylösnousemuselämällään ja voimallaan hallita meidän koko elämäämme, olemustamme ja persoonallisuuttamme.

Hän haluaa, että me itse, vapaaehtoisesti ”annamme häädön tuolle nykyiselle  päävuokralaiselle,” naulitsemalla ristille tuon vanhan lihallisen ihmisemme ja että teemme Jeesuksesta, meidän sydämemme vakituisen ja pysyvävän asukkaan ja Herran.

Naulitsemalla ristille tuon ”vanhan päävuokralaisen,” sen vanhan ihmisemme, sen meidän oman minä elämämme, tai oikeastaan pidämme vai uskon kautta totena, tuon Jumalan sanan, että se meidän vanha ihmisemme, on jo ristiinnaulittu Jeesuksen kassa.

Niinkuin Room .6:6,7 sanoo: Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi, sillä joka on kuollut, – se on vanhurskautunut pois synnistä.

Emme siis anna tuon vanhan lihallisen ihmisen, enää hallita elämäämme, koska se on  sielunvihollisen sillanpää asema ja tukikohta ja sen ”työkaveri ja rikoskumppani.” Pidetään siis uskon kautta totena, tuon vanhan lihallisen ihmisemme ristiinaulitseminen, myös sentähden, koska, tuo antikristuksen henki, pyrkii aina korottamaan tuon vanhan lihallisen ihmisemme meidän omaksi epäjumalaksemme, jota me sitten palvomme ja palvelemme. Vain Jeesuksen risti ympärileikkaa meidän sydämemme irti tuosta synnin ja kuoleman ruumiista.

Ja vasta silloin kun tuo vanha lihallinen ihmisemme on uskon kautta ristiinnaulittu, niin me voimme ja saamme Paavalin tavoin sanoa: Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal.2:20)

Ja vasta kun Jeesus saa asua ja hallita, meidän sydämissämme Henkensä ja sanansa kautta, siis yksin valtiaana, Herrana ja ”päävuokralaisena,” niin meillä on kaikki mitä  Hänessä ja Hänellä on.  Kun me olemme Hänessä ja Hän on meissä, niin me saamme omistaa koko Hänen rikkautensa ja kaikki sen mitä Hänessä ja Hänellä on, sillä Hän asuu ja elää meissä.  Ja kun Hän saa asua ja elää meissä, niin silloin meillä on Hänessä, katetta kaikkiin meidän elämämme tarpeisiimme, tässä ajassa ja iankaikkisuudessa.

Meillä, joille Jumala tahtoo tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus; Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja Häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa  Sitä varten me vaivaa näemmekin taistellen Hänen vaikutuksensa mukaan, joka meissä voimallisesti vaikuttaa. (Kol.1.27-29)

Meissä jotka olemme riisuneet pois sen vanhan lihallisen ihmisemme tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. (Kol.1.27-29)