Raimo Nousiainen:
Matt.10:28 Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin; mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun, että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, että mihin joutuu se osa meistä, minunsta ja sinunusta, joka on kuolematon, eli se meidän sielumme. Sitten kun elämän henki, jonka Jumala on antanut meille, poistuu tästä meidän ruumiistamme. Sillä Jumalan sana sanoo, että: Tomu palajaa maahan niinkuin on ollutkin ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. (Saarn.12:7) Niin mihin joutuu tuo meidän sielumme joka on kuolematon, se osa meistä, jossa on meidän persoonallisuutemme, järki, tahto ja tunteet. Saarnaaja sanoo: Sillä kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden Hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. (Saarn.3:11)
Psalmin kirjoittaja sanoo; ettei kukaan ei voi veljeänsä lunastaa, (paitsi Jeesus) eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja se jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä Hän ottaa minut huomaansa. (Ps.49:8-10,16) Ja Jesaja jatkaa vielä: Katso onneksi muuttui minulle katkera murhe; sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa. (Jes.38:17)
Me kaikki kuolemme tuon fyysisen kuoleman, jossa henki palaa Jumalan tykö ja tomu, tämä meidän fyysinen ruumiimme palaa maahan josta se on otettu. (Paitsi ne, jotka ovat elossa silloin kun Jeesus tulee pilvissä noutamaan omansa, heidät ylöstemmataan ja he saavat kirkastetun ruumiin silänräpäyksessä.) Mutta tuo meidän sielumme joka on kuolematon, jos Jeesus ei ole saanut sovittaa meitä ristinsä veren kautta, eli lunastaa meidän sieluamme kuoleman vallasta, niin se joutuu kadotukseen, eli iankaikkiseen eroon Jumalasta.
Raamattu sanoo, että uskon päämäärä on sielun pelastuminen. (1Piet.1:9) Kun me uskomme Jeesukseen, otamme Hänet vastaan omana pelastajana ja Vapahtajana, tulemme siis Hänen omikseen, niin Hän on luvannut noutaa omansa, Isän kotiin taivaaseen. Ja vaikka Hän menikin valmistamaan meille sijaa, tulee Hän takaisin ja noutaa omansa, että hekin olisivat siellä, missä Hän on. (Joh.14:3) Silloin kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä. (1Kor.15:51,52)
Jeesus siis noutaa kaikki omansa, kaikki ne jotka Häntä odottavat ja ovat Hänen verellään pesty kaikista synneistä puhtaiksi ja joiden nimet on Karitsan elämän kirjassa. Hän noutaa siis kaikki omansa, mutta Hän ei ota niitä, jotka eivät ole Hänen omiaan. Mutta kuka sitten noutaa ne, jotka eivät ole Jeesuksen omia ja joiden nimet eivät ole Karitsan elämän kirjassa?
Jumalan sana osoittaa, että tässä maailmassa ja maailman kaikkedessa hallitsee ja vaikuttaa kaksi valtaa ja valtakuntaa. Hyvän ja pahan, valkeuden ja pimeyden, Jumalan ja sielunvihollisen, eli saatanan valta ja valtakunta. (1Piet.2:9,10)
Kaikki maailman ihmiset, rodusta kielestä ja ihonväristä riippumatta jakautuvat näiden kahden valtakunnnan kansalaisiksi, he ovat joko Jumalan valtkunnan kansalaisia, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, eli he ovat siis Jumalan lapsia.
Tai pimeyden eli saatanan valtakunnan kansalaisia eli pimeyden lapsia, hylkäämällä Jeesuksen.
Joka uskoo Häneen, Jeesukseen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, (kadotukseen) koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh.3:18) Uskon päämäärä on siis sielun pelastuminen. (1Piet.1:9)
Molempien valtakuntien kansalainen ei voi kukaan olla, ei ole niin sanottua kaksois kansalaisuutta, vaikka jossakin laulussa niin lauletaankin, ”että olen kahdenmaan kansalainen,” me olmme tässä maailmassa, vain läpikulkumatkalla. Ja tuo toisen valtakunnan kansalaisuus, sulkee aina pois toisen, valtakunnan kansalaisuuden. Niinkuin Raamatun sanasta, voimme lukea ja ymmärtää, sillä Jumalan sanan mukaan ei ole mitään yhteistä vanhurskaudella ja vääryydellä. Tai valkeudella ja pimeydellä, tai mitä yhteistä osaa on uskovaisella on uskottoman kanssa? (2Kor.6:14,15)
Sielunvihollisen valta ja valtakunta on rajallinen, tässä maailmassa ja tässä maailman ajassa, sen tuho ja loppu on säädetty. Jumala on sen niin säätänyt, Jeesuksen ristin kuoleman kautta. Jeesuksen risti on se raja, mikä erottaa nämä kaksi valtakuntaa toisistaan. Näiden valtakuntien välillä ei ole mitään niin sanottua. ei kenenkään maata, johon voisi piiloutua, niinkuin oli sota aikana, (vuosina 39-45) rintamalinjojen välissä tuo ns. ei kenenkään maa.
Tosin molempien valtakuntien kansalaiset siis perivät iankaikkisuuden, Jumalan valtakunnan kansalaiset iankaikkisen elämän ja rauhan. Kun taas sielunvihollisen eli pimeyden valtakunnan kansalaiset, iankaikkisen kadotuksen ja vaivan, siinä tuli ja tulikivijärvessä, joka on talletettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.
Niinkuin Luukkaan evankeliumista voimme lukea. Luuk.16:24-26 Ja rikas mies huusi sanoen: Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä. Mutta Aabraham sanoi: Poikani muista, että sinä sait eläessäsi hyväsi ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutuksen, sinä taas kärsit tuskaa.
Ja huomaa tämä, kaiken tämän lisäksi on meidän välillämme ja teidän on vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä teidä luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.
Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten (ja naisten) ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta, Jeesuksesta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle. (Kirjoittaa Jesaja. 66:24)
Jumala on antanut meille jokaiselle ihmiselle, mahdollisuuden valita näiden kahden valtakunnan valiltä, eikä ainoastaan valita, vaan Hän jopa kutsuu ja vetää meitä yhteyteensä, että saisimme iankaikkisen elämän. Sillä Hän sanoo: Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. (Jer.31:3) Ja vielä Hän sanoo: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso nyt on pelastuksen päivä. (2Kor.6:2)
Älä siis ole kuuro Jumalan kutsulle, kun Hän kutsuu sinua. Hän kutsuu meitä kahdesti, tai kolmesti, mutta ei Hän meitä loputtomasti kutsu. Jumala antaa meille tuon niinsanotun etsikkoajan, kahdesti, tai kolmesti, mutta jos me hylkäämme sen, niin meidän taivas tiemme pysyy meille suljettuna.
Sillä Jeesus sanoo; että ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä häntä vedä. (Joh.6:44) Eilistä ei ole, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra.
Muista siis rakas ystäväni, että sinun sielusi, koko sinun persoonallisuutesi, joka sisältää sinun tunteesi, tahtosi ja ymmärryksesi, on kuolematon. Ja vain usko Jeesuksee pelastaa sinun sielusi kadotuksesta. (1Piet.1:9)
Kun Raamattu sanoo: Sielu joka syntiä tekee sen on kuoltava. (Hes.18:4,19)
Kuolema tässä kohtaa ei tarkoita pelkästään fyysistä kuolemaa, vaan sitä, että ihmisen sielu joutuu iankaikkiseen eroon Jumalasta, siis kadotukseen. Kaikki me ihmiset, kuolemme tuon fyysisen kuoleman, paitsi ne ihmiset, ne Jeesuksen omat, jotka ovat elossa silloin, kun hän tulee noutamaan omansa, käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa ja silloin kuolleet nousevat ylös ensin ja sitten meidät jotka elossa olemme ja olemme valmiit Herran tulemukseen, temmataan pilvissä Herraa vataan ja niin me saamme aina olla Hänen kanssaan. (1Tes.4:16,17)
Katso, minä sanon teille salaisuuden; emme me kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me (Jeesuksen omat) muutumme.
Sillä tämän kuolevaisen pitää pukeutua katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutua kuolemattomuuteen, niin silloin toteutuu tuo Raamatun sana. Kuolema on nielty ja voitto saatu. (1Kor.15:51-54)
Vain Jumala voi lunastaa meidät, meidän sielumme tuonelan vallasta, Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä, jonka Jeesus vuodatti Golgatan ristillä meidän syntiemme tähden.
