Raimo Nousiainen:

Luuk.14:16-20 Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallis ajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina. Mutta kutsutut  rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: Minä ostin pellon ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä. Toinen sanoi: Minä ostien viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä. Vielä toinen sanoi: Minä otin vaimon ja sentähden en voi tulla.

Ketä nuo kutsutut ovat? Eivätkö he ole niitä, jotka ovat kerran ottaneet vastaan Jeesuksen kutsun; ”tule ja seuraa minua.” Mutta kun tänäpäivänä näyttää siltä, että monet nuo ns. kutsutut, eli ne jotka pitävät itseään kristittyinä, näyttävät hyljänneen tuon kutsun, ovat jopa kokonaan luopuneet uskosta. Niin, että heillä on vain mimi, että he elävät, mutta he ovat kuolleita, niinkuin Henki sanoo: Sardeen seurakunnalle. (Ilm.3:1) Vain uskova voi luopua uskosta ja elää luopumuksen tilassa. Ja tässä luopumuksen ajassa, on varottava, ettei tuosta luopumukssen tilasta, tule pysyvä ja lopullinen olotila, josta on mahdotonta enää, tehdä parannusta.

Meillä niinsanotuilla kutsutuilla, siis kristityillä, on niin paljon monenlaista touhua ja hääräystä, tässä ajassa, niin että me emme millään tahdo ehtiä valmistautumaan, vaikka Jeesuksen tulo lähestyy ja myös tuo illallisaika lähestyy, sillä kaikki ajan merkit viittaavat siihen. Vai olemmeko me kristitytkin niin kiinni tässä maailmassa ja tämän maailman asioissa, että monelta kristityltäkin, tuppaa tuo ”illallisaika,” vallan unohtumaan.

Olen huomannut sen, että kun uskovienkin keskuudessakin ottaa esille tuon, että Jeesus tulee pian noutamaan omansa, niin monet uskovat tulevat hyvin vaivaantuneiksi. Alkaa kuulua selityksiä, että kun on tämä ja tuo tekemättä ja että ne mummun, isomummun kaikki lapset ja lastenlapset ensin pelastuisivat? Tai kunpa ne omat lapset pelastuva? Tuo Jeesuksen tulo tuntuu olevan sellainen asia, josta monet ns. kutsutukin, siis  uskovatkin, haluavat vaieta, tuosta koko asiasta, emmekö me ole valmiita, vai mikä lienee syy. Minä uskon kyllä, että se olotila siellä Isän ja Jeesuksen luona taivaan kodissa, on monin verroin parempi, kuin tämä aika tässä maailmassa.

Ja tosiasiahan se on, että meiltä jää aina moni asia kesken, kun me lähdemme tästä ajasta.

Mutta rakastammeko me Jeesusta, siis ihan oikeasti ja odotammeko me Hänen paluutaan? Jos me rakastamme Häntä ihan oikeasti, niin mikä meitä pitää kiinni tässä maailman ajassa? Jeesus sanoo: Luuk.14:26,27 Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan vieläpä omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetus lapseni.

Ja vielä Jeesus sanoi: Matt.10:37 Jos joku rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua ja huomaa tuo, – enemmän kuin Jeesusta, – se ei ole minulle sovalias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.

Me joudumme käsittelemään tuon rakkaus suhteemme Jeesukseen ja läheisiimme ja rakkaisiimme jo tässä ajassa. Vaikka ne meidän läheisemme ovat meille todella läheisiä ja rakkaita, niin kukaan heistä, ei voi minua tai sinua pelastaa kadotuksesta, enkä minä, etkä sinäkään voi ketään läheisiäsi ja rakkaitasi pelastaa kadotukselta, tottahan me voimme rukoilla ja meidän tulee rukoilla heidän puolestaan. Mutta vain Jeesus voi pelastaa ja sentähden se meidän rakkaus suhteemme Häneen tulee olla kaikista rakkaus suhteestamme ensimmäinen.

Sillä kukaan ei voi veljeänsä, (tai läheistään ja rakkaintansa) lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. Ps.49:8-10

Niinkuin Paavali ja Siilas, sanoi vanginvartijalle; kun hän kysyi mitä minun pitää tekemän, että pelastuisin: Usko herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut niin myös sinun perhekuntasi. (Apt:16:30,31)  Silloin kun vanhemmat ovat uskossa Herraan Jeesukseen ja heidän rakkaus suhteensa Jeesukseen on kunnossa, niin tottahan ne heidän rukouksensa kantavat heidän läheisiään ja rakkaitaan Jumalan armoistuimen eteen, niin että he voisivat pelastua.

Mutta meidän on myös hyvä muistaa se, että jokainen aikuinen ihminen, on hän sitten rukouksen lapsi, tai ei, ratkaisee omalla valinnallaan suhteensa Jumalaan ja Jeesukseen. Jumala kutsuu jokaista ihmistä kahdesti tai kolmesti ja kun ihminen oikeasti ja koko sydämestään vastaa tuohon Jumalan kutsun, niin hän syntyy uusdeti ylhäältä, Jumalan Hengestä, Jumalan lapseksi. Mutta jos ihminen hylkää tuon kutsun epäuskossaan, niin Raamattu sanoo; hänet on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen ja niin Jumalan armo jää hänen kohdallaan turhaksi. (Joh.3:18 ja 2Kor.6:1)

Kun siis tuo eräs mies, joka oli laittanut suuret illalliset ja kutsunut monia, mutta noilla kutsutuilla, oli kaiken laista muuta touhua ja tekemistä, – juuri tuolloin suuren illalliskutsun aikaan, niin, että he kieltäytyivät kutsusta. Niin Herra käski  palvelijansa, mennä kaupungin kaduille ja kujille ja tuoda köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat. Ja palvelija sanoi: Herra, on tehty mitä käskit ja vielä on tilaa. Niin Herra sanoi palvelijalle: Mene teille ja aitovierilla ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä  ja (naisista) jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illalisiani. –  Huomaa tuo, ettei yksikään niistä jotka olivat kutsutut, – ole maistava minun illallisiani ja sanoi Herra. Ei siis yksikään joilla oli ja on muuta tekemistä, tai jokin muu asia on tärkeämpi kuin tuo illalliskutsu, ole maistava minun illallisiani.  (Luuk.14:21-24)

Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne. Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa, (niinkuin niillä viisailla neitsyillä) ja olkaa niiden kaltaiset, jotka Herraansa odottavat, että milloin Hän palajaa häistä, että he Hänen tullessaan  ja kolkuttaessaan heti avaisivat Hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän Herransa tullessaan tapaa valvomasta! (Luuk.12:34-37)

Niin jos meidän aarteemme on taivaassa, niin silloin meidän sydämemmekin on siellä, ja koska rakastamme Jeesusta, niin tottahan me odotamme joka hetki, milloin Hän tulee noutamaan omansa kotiin. Ja koska emme kuitenkaan tiedä päivää emmekä hetkeä, niin sentähden olemme valmiit alati, siis joka hetki, sillä hetkenä jona emme luule, Ihmisen Poika tulee. (Matt.24:44)

Ettemme olisi niin kiinni tämän maailman asioissa, niin ettemme kuulisi Pyhän Hengen kutsua, joka on annettu meille sinetiksi ja perintömme vakuudeksi, Hänen omaisuutensa lunastamiseksi – Hänen kirkkautensa kiitokseksi. (Ef.1:13,14)

Vai onko jo tämän maailman melut ja houkutukset turruttaneet korvamme, niin ettemme enää todellakaan kuule tuota kutsua?

Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useampien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. (Matt.24:12,13)