Raimo Nousiainen:

Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän joka antaa sinun syntisi anteeksi ja parantaa sinun sairautesi.

Kuinka usein me unohdamme kiitoksen meidän Jumalallemme Hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Olen monesti menneitten vuosien aikana herännyt kiittämään Jumalaa siitä, kuinka Hän on pitänyt minusta huolta. Jopa silloinkin kun kuljin maailman teitä, välittämättä Jumalasta, Hän jo silloin kulki minun edelläni, järjestäen asian siellä ja toisen täällä. Vasta nyt jäljestä käsin olen käsittänyt Hänen rakkautensa ja armonsa suuruuden ja Hänen kätensä jäljen elämässäni.

Siitäkin huolimatta, vaikka vaellukseni Hänen lapsenaan, ei ole ollut aina Hänen nimellensä kunniaksi on tullut kompurointeja, niin silloinkin nuo Jeesuksen lävistetyt kädet, on olleet ojennettuna auttamaan, nostamaan ja kantamaan.

Ja myös viemään noiden pimeiden korpi taipaleiden läpi. Jumala ei lupaa meille, Hänen omilleen aina helppoa ja tasaista elämän tietä, jossa voitot seuraisivat toinen toistaan ja jossa ei olisi minkäänlaistä tuskaa ja ahdistusta. Mutta Hän lupaa voimaa, sillä kaikki me voimme Hänessä joka meitä vahvistaa.

Ja eiko siinä ole juuri meille, se suuri kiitoksen aihe, että Hän kasvattaa meitä taivasta ja iankaikkisuutta varten. Me saamme kiitollisina luottaa siihen, että Hän joka on alkanut meissä hyvän työn, on sen täyttävä Jeesuksen Kristuksen päivään saakka. Kunhan me vain pysymme Hänessä,  niin Hän lupaa pysyä meissä.

Meillä, eikä meissä ole mitään ansiota, minkä tähden Jumalan täytyisi meidät pelastaa, Hän tekee sen yksin rakkaudestaan ja armostaan. On vain yksi ansio joka on täysin riittävä ja jonka tähden Jumala pelastaa meidät ja se on Jeesuksen ristin työ.

Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän edestämme.

Eikö meillä sen vuoksi ole paljon enemmän aihetta kiitokseen, kun Jeesus on avannut meille tien iankaikkiseen elämään, missä ei ole kipua, ei sairautta, ei murhetta ja missä  kaikki meidän kyyneleetkin kuivataan pois.

Kiitä siis Herraa, minun sieluni ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt. Hän joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.