Raimo Nousiainen:

1 Moos.1:26,27,31 Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.  Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän oli tehnyt, ja katso se oli sangen hyvää.

Mutta sitten tuli synti ja alkoi tuhota tuota Jumalan kuvaa ihmisessä. Jumala oli kasvattanut keskelle paratiisiä, elämän puun ja hyvän ja pahantiedon puun. Ja Jumala sanoi Aadmille. Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän ja pahantiedon puusta älä syö, sillä päivänä jona siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. (1Moos.2:16,17)

Ja niinkuin tiedämme, kuinka käärme houkutteli vaimoa syömään tuosta puusta, valehdellen, ette suinkaan kuole, vaan tulette tietämään hyvän ja pahan. Ja kun vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä, niin eiku syömään vaan ja hän antoi miehellekkin ja hänkin söi. Ja niin tuli synti ihmis elämään, tuhoamaan ihmistä ja sitä Jumalan kuvaa ihmisessä, joka oli luotu Jumalan kuvaksi. (1Moos.3:6)

Raamattua ei tarvi lukea kovinkaan pitkälle, kun jo huomaamme, että Jumala katui tehneensä ihmiset. Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maanpäällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle ja Hän tuli murheelliseksi sydämessään. Jumalan kuva ihmisessä oli jo niin turmeltunut, että Jumala tuli todella murheelliseksi sydämessään. (1Moos.6:5;6)

Ja niin Jumala päätti hukuttaa kaikki ihmiset vedenpaisumuksella. Mutta Nooa oli saanut armon Herran edessä ja hänen vaimonsa ja kolme poikaa ja heidän miniäsä, vain he pelastuivat vedenpaisumukselta. Mutta synti siirtyi Nooan ja hänen jälkeläistensä mukana vedenpaisumuksen tälle puolelle ja jatkoi ja jatkaa tuota ihmisen ja Jumalan kuvan tuhoamista yhä edellee, vielä tänäkin päivänä.

Vasta Kristuksessa Hänen ristin kuolemassaan tuo synnin valta ja tuhovoima murtuu. Olihan tosin ennen vedenpaisumistakin ja vedenpaisumuksen jälkeen, niitä jossa Jumalan kuvna oli ja tuli ilmi kirkkaana. Esim: Hanok, Nooa, Aabraham, Jaakob, Mooses, Daavit ja vanhan liiton Profeetat ja uuden liiton pyhät.

Kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan omana vapahtajanaan, hän uudesti syntyy ylhäältä, se on Jumalasta. Niin tuo synnin tuhoma Jumalan kuva alkaa eheytyä siinä ihmisessä, alkaen hänen sisimmästään ja hänen sydämmestään ja niin ihminen alkaa muuttua Kristuksen  kuvan kaltaisiksi. (Joh.1:12 ja 3:3-8) Tuo Kristuksen kuvan kaltaiseksi muuttuminen, ei tapahdu ihmis konstein, ei imitoimalla tai jäljittelemällä Jeesusta, tai toisia uskovia, sillä tavoin saamme vain jumalisuuden ulkokuoren, vaan sillä, että Jeesus saa asua ja hallita meidän koko sydätämme ja elämäämme, yksin valtiaana.

Raamattu sanoo: Sillä ne, jotka Hän Jumala on edeltätuntenut, Hän on edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että Hän olisi esikoinen monien veljien joukossa,  mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on vanhurskauttanut, mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut. Mitä me tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? (Room.8:29-31)

Ja näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme – ja huomaa tuo – jo tässä maailmassa. (1Joh.4:17)

Monet meistä ovat kuulleet, tuon vanhan sananlaskun, että seura tekee kaltaisekseen.

Jos me vietämme aikaamme, maailmassa ja maailman asioiden ja ihmisten parissa, niin meissä on ja näkyy silloin maailman ja maailman ihmisten kuva. Jos me vietämme aikaa seurakunnassa ja uskovien yhteydessä, niin meissä näkyy hyvin todennäköiseti silloin, myös seurakunnan ja uskovien kuva.

Mutta jos me vietämme aikaamme Jeesuksen seurassa ja Hänen läsnäolossaan niin, me alamme muuttua yhä enemmän ja enemmän Hänen kuvansa kaltaisiksi?  Sillä me kaikki, – jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra joka on Henki. (2Kor.3:18)

Niinkuin Mooses oli ollut Herran tykönä neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta, niin hän ei tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi puhuessaan Herran kanssa.  (2Moos.34:28,29)

Kenen kuva minussa ja meissä näkyy?  Onko meissä maailman kuva, vai seurakunnan kuva, vai onko meissä Jeesuksen kuva? Olemmeko me Hänen kirkkautensa säteily, Hänen olemuksensa kuva.

Onko meissä tuo ihana Kristuksen tuoksu, tuo elämän tuoksu joka synnyttää Kristus nälkää ja Kristus janoa ja oikeanlaista synnin tuntoa ja Jumalan pelkoa ihmisten sydämissä?  Saako se, kun kohtamme ihmisiä, heidät ajattelemaan ensimmäisenä Jeesusta, vai tämän mailman asioita, vai mitä se saa heidät ajattelemaan?

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina (ja jokapaikassa) kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun. Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien, että kadotukseen joutuvien joukossa; näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, että he ehkä vielä kääntysivät etsimään Jumalaa, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? (2Kor.2:14-16)

Vietetään siis aikaa Jeesuksen seurassa, kuunnellen ja katsellen Häntä ja Hänen Pyhyyttään ja kirkkauttaan, (Jumalan sanan kuvastimesta) niin että muutumme Hänen kaltaisekseen, niin että lähimmäisemmekin näkevät ja aistivat Hänen olevan meissä ja ehkä löytävät myös Hänet.

Sillä niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. (1Kor.15:49)

Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä ihmisessä jossa se on (Hes.3:12) AAMEN!!!00