Marko Kaikula:
1. Kuningasten kirjan 18. luku sijoittuu Israelin kuningaskunnan kriittiseen ajankohtaan, jolloin hengellinen ja poliittinen ilmapiiri oli merkittävästi muuttunut. Israelin valtakunta oli jakautunut kahteen osaan, pohjoiseen Israelin valtakuntaan ja eteläiseen Juudan valtakuntaan. Tämän jakautumisen jälkeen Israelin kuninkaat, jotka hallitsivat pohjoista valtakuntaa, olivat usein johdatelleet kansaa pois Jumalan palvonnasta kohti epäjumalia, erityisesti Baalin palvontaa.
Kuningas Ahab, joka hallitsi Israelia noin vuosina 874-853 eKr., oli erityisen tunnettu epäjumalanpalvonnan edistämisestä. Hänen vaimonsa, kuningatar Iisebel, oli foinikialainen prinsessa, joka oli innokas Baalin palvoja. Ahabin vaikutuksesta Baalin palvonta levisi laajalle Israelin alueella, ja tästä seurasi, että Herran, Israelin Jumalan, palvonta jäi yhä enemmän sivuun. Kuningas Ahabin hallituskaudella Israelin hengellinen tila oli siis erittäin heikko, ja kansa oli kääntynyt pois Herrasta. Profeetta Elia kutsuttiin toimimaan tämän hengellisen taistelun keskellä. Hänen tehtävänsä oli tuoda Israel takaisin ainoan ja todellisen Herran palvontaan ja paljastaa Baalin palvonnan petollisuus. Elian palvelutyö ajoittuu juuri tähän kriittiseen ajankohtaan, jolloin hän toimi Jumalan äänenä ja käsinä Israelin kansan keskellä.
Luku 18 on jatkoa kertomukselle, joka alkaa luvussa 17, missä Elia julistaa Herran nimessä kuivuuden koko Israelin maahan Ahabin synnin vuoksi. Tämä kuivuus kesti kolme ja puoli vuotta ja aiheutti valtavaa kärsimystä sekä ihmisille että eläimille. Kuivuus oli merkki Jumalan vihasta, mutta myös keino saada kansan huomio kiinnittymään pois Baalista ja takaisin Herraan. Kolmen ja puolen vuoden kuivuuden jälkeen Jumala käski Eliaa menemään kuningas Ahabin luokse ja ilmoittamaan, että Herra lähettäisi sateen maahan. Tämä käsky johti dramaattiseen kohtaamiseen Karmelinvuorella, joka on yksi Raamatun tunnetuimmista tapahtumista.
Kuningasten kirjan 18. luvussa kerrotaan, kuinka Elia haastoi Baalin profeetat ratkaisevaan hengelliseen kamppailuun Karmelinvuorella. Elia ehdotti testiä, joka osoittaisi, kuka on todellinen Jumala – Baal vai Herra. Sekä Elia että Baalin profeetat valmistaisivat alttarin ja uhrieläimen, mutta kumpikaan ei sytyttäisi tulta alttarilleen. Sen sijaan kumpikin taho kutsuisi omaa jumalaansa lähettämään tulen taivaasta sytyttämään uhrin. Baalin 450 profeettaa huusivat, tanssivat ja jopa viilsivät itseään saadakseen Baalin vastaamaan heidän huutoonsa, mutta mitään ei tapahtunut. Tämä osoitti Baalin heikkouden ja voimattomuuden. Baalin profeettojen epäonnistuminen kesti koko päivän, ja heidän epätoivonsa vain kasvoi, kun he huomasivat, ettei Baal pystynyt vastaamaan heidän pyyntöihinsä. Kun tuli Elian vuoro, hän teki jotakin, mikä vaikutti täysin järjenvastaiselta: hän kasteli alttarin ja uhrin vedellä kolmeen otteeseen, niin että kaikki oli täysin läpimärkää. Tämä teki ihmisten silmissä mahdottomaksi saada tulta syttymään. Elia teki tämän osoittaakseen, että kyseessä ei olisi mikään inhimillinen temppu tai sattuma, vaan Jumalan yliluonnollinen toiminta. Elia rukoili lyhyesti ja yksinkertaisesti, pyytäen Jumalaa osoittamaan voimansa ja kääntämään kansan sydämet takaisin Herran puoleen. Heti tämän rukouksen jälkeen Herra vastasi lähettämällä tulen taivaasta, joka poltti niin uhrieläimen, puut, kivet, kuin vedenkin alttarilla. Tämä yliluonnollinen tapahtuma todisti kiistatta, että Herra on ainoa tosi Jumala, ja kansa lankesi kasvoilleen tunnustaen Herran suuruuden.
Karmelinvuoren tapahtumat eivät päättyneet tähän. Elian käskystä kansa tarttui Baalin profeettoihin ja surmasi heidät. Tämä oli merkki siitä, että Baalin palvonnan aika oli tullut päätökseensä, ja Herran palvonta oli palautettava Israelin kansan keskuuteen. Tämän jälkeen Elia ilmoitti Ahabille, että rankkasade oli tulossa, ja rukouksensa jälkeen hän näki merkkejä lähestyvästä sateesta. Jumala oli kääntänyt kuivuuden siunaukseksi ja osoittanut, että Hän oli Israelin todellinen Herra.
Elian kertomus 1. Kuningasten kirjan luvussa 18 on vaikuttava kuvaus uskon merkityksestä ja siitä, miten luottamus Jumalaan voi muuttaa mahdottomalta näyttävän tilanteen voitoksi. Tämä kertomus korostaa, kuinka syvä ja ehdoton usko Jumalaan on avain rukouksen voimaan ja toiminnan rohkeuteen. Elian esimerkki haastaa meitä luottamaan Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa silloinkin, kun olosuhteet näyttävät toivottomilta tai mahdottomilta. Elian toiminta Karmelinvuorella oli ilmeinen osoitus siitä, mitä tarkoittaa elää uskossa Jumalaan. Elia ei epäillyt, että Jumala jättäisi hänet yksin tai että hänen rukouksensa jäisi vaille vastausta. Tämä usko oli niin syvää, että hän oli valmis astumaan julkisesti esiin kansan ja Baalin profeettojen edessä, tietäen, että vain Jumalan ihme voisi todistaa hänen uskonsa oikeaksi.
Hyvä ystävä, usko on avain Jumalan toimintaan elämässämme. Ilman uskoa ei ole syytä odottaa, että Jumala vastaa rukouksiimme tai toimii elämässämme. Usko on uskovan elämässä keskeinen tekijä, joka avaa ovet Jumalan mahdollisuuksiin ja hänen toimintaansa. Raamattu opettaa selvästi, että usko on välttämätön, jotta voimme odottaa Jumalan vastaavan rukouksiimme ja toimivan elämässämme. Jeesus sanoi: ”Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän” (Mark. 11:24). Vau! Aika rohkea lupaus. ”Uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.” Tämä jae korostaa, että usko on se voima, joka tuo Jumalan lupaukset todeksi meidän elämässämme.
Ilman uskoa ei ole syytä odottaa, että mitään tapahtuisi, sillä epäusko estää meitä vastaanottamasta sitä, mitä Jumala on valmis antamaan. Ymmärrämmehän, että usko ja epäusko ovat siis ratkaisevia tekijöitä siinä, tapahtuuko jotakin vai ei. Jos emme usko siihen, mitä pyydämme, meillä ei ole syytä odottaa, että Jumala toimisi. Usko on se avain, joka avaa taivaan ovet ja vapauttaa Jumalan voiman meidän elämäämme. Toisaalta epäusko on kuin lukko, joka estää meitä pääsemästä käsiksi Jumalan mahdollisuuksiin.
Elia kasvoi uskossa, ja tämä kasvu näkyy hänen elämänsä ja palvelutyönsä aikana. Elian elämä ja palvelutyö ovat täynnä tilanteita, joissa hän kohtasi Jumalan ja näki Hänen toimintansa konkreettisella tavalla. Nämä kokemukset eivät ainoastaan vahvistaneet Elian uskoa, vaan myös kehittivät sitä syvemmälle luottamukselle ja kuuliaisuudelle Jumalaa kohtaan. Ennen kohtaamista Baalin profeettojen kanssa Karmelinvuorella, Elia oli jo nähnyt Jumalan toimivan monin eri tavoin. Esimerkiksi kun Jumala käski häntä ennustamaan kuivuuden Israelille, Elia toimi kuuliaisesti ja uskoi Jumalan sanan toteutuvan (1. Kun. 17:1). Tämän jälkeen Jumala johdatti Elian Keritin puron varrelle, missä korpit toivat hänelle ruokaa (1. Kun. 17:2-6). Tämä kokemus oli varmasti merkittävä hetki Elian uskon kasvussa, sillä se osoitti, että Jumala voi huolehtia palvelijastaan myös täysin epätavallisilla tavoilla. Lisäksi Elia näki Jumalan voiman ja huolenpidon Sarpatin lesken kodissa, missä ruokavarannot ihmeellisesti eivät loppuneet, vaikka kuivuus jatkui (1. Kun. 17:8-16). Myöhemmin Elia herätti lesken pojan kuolleista Jumalan voimalla (1. Kun. 17:17-24). Nämä kokemukset olivat vahvoja osoituksia siitä, että Jumala oli Elian kanssa ja että hän toimi Elian rukousten kautta.
Kun Elia sitten kohtasi Baalin profeetat Karmelinvuorella, hänellä oli jo taustalla lukuisia kokemuksia Jumalan voimasta ja uskollisuudesta. Näiden kokemusten kautta Elian usko oli vahvistunut. Hän ei mennyt Karmelinvuorelle epäillen, vaan täynnä luottamusta siihen, että Jumala tulisi osoittamaan voimansa. Kun Elia rakensi alttarin ja rukoili, hän teki sen täydessä uskossa siihen, että Jumala vastaisi. Elia ei ainoastaan rukoillut, vaan hän myös toimi uskonsa pohjalta. Hän rakensi alttarin, asetti puut, leikkasi uhrin palasiksi ja asetti sen alttarille. Tämän jälkeen hän vielä kasteli alttarin runsaalla vedellä. Tämä oli uskon teko, joka näytti luonnollisessa maailmassa järjettömältä, mutta Elia luotti täysin Jumalan voimaan. Alttarin rakentamisen jälkeen hänen rukouksensa oli: ”Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!” (1. Kun. 18:37). Tämä rukous oli ilmaus syvästä uskosta, jonka hän oli rakentanut aiempien kokemustensa pohjalta. Jumalan tuli laskeutui taivaasta, ja tämä oli merkki siitä, että Elian usko oli oikeutettu ja että Jumala oli todella hänen kanssaan.
Elian elämän kautta voimme nähdä, että usko ei ole millään tavalla pysähtynyt tai muuttumaton tila, vaan se voi ja sen tuleekin kasvaa ajan myötä. Elia kasvoi uskossa, kun hän näki Jumalan toimivan elämässään ja vastauksena hänen rukouksiinsa. Tämä kasvu ei ollut pelkästään tietoa tai teoriaa, vaan käytännön kokemusta Jumalan uskollisuudesta. Samoin meidän uskomme kasvaa, kun me näemme Jumalan toimivan elämässämme ja vastauksena rukouksiimme. Jokainen tilanne, jossa luotamme Jumalaan ja näemme Hänen uskollisuutensa, vahvistaa uskoamme ja valmistaa meitä tuleviin haasteisiin. Uskon kasvu on prosessi, jossa opimme yhä syvemmin luottamaan Jumalan voimaan ja Hänen tahtoonsa. Usko kasvaa, kun vietämme aikaa Jumalan Sanan äärellä, rukoilemme, ja näemme Hänen uskollisuutensa omassa elämässämme. Kun kohtaamme haasteita ja näemme, miten Jumala on ollut uskollinen, uskomme vahvistuu.
Raamatun kertomus Eliasta haastaa meitä tämän päivän uskovia tarkastelemaan omaa uskoamme ja rukoustamme. Kun kohtaamme vaikeita tilanteita, joissa tarvitaan Jumalan väliintuloa, on helppo jäädä odottamaan ja toivoa, että Jumala tekee ihmeen. Elian esimerkki opettaa meille, että meidän tulee valmistautua ja toimia uskossa jo ennen kuin näemme Jumalan vastauksen. Kun rukoilemme, meidän tulee luottaa siihen, että Jumala vastaa, ja sen jälkeen toimia kuin vastaus olisi jo matkalla. Tämä voi tarkoittaa, että meidän tulee tehdä konkreettisia valmisteluja tai toimia uskossa, vaikka emme näe heti tuloksia. Tämä tarkoittaa sitäkin, että meidän on astuttava ulos omalta mukavuusalueeltamme. Jumala kunnioittaa uskoa, joka on valmis ottamaan askeleen eteenpäin, vaikka tie ei olisi täysin selvä. Uskallammeko ottaa tämän askeleen eteenpäin? Uskallammeko ottaa tämän askeleen eteenpäin niin yksilö- kuin seurakuntaelämässämme?
Tämä kertomus Eliasta muistuttaa meitä myös siitä, että uskon tulee aina olla sidottu Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Elian usko ei ollut itsekeskeistä tai omaa etua tavoittelevaa, vaan hän halusi osoittaa kansalle, että Herra on ainoa Jumala. Samoin meidän rukoustemme ja uskomme tulee aina heijastaa halua nähdä Jumalan tahto tapahtuvan ja Hänen nimensä tulevan kirkastetuksi ja kunnioitetuksi. Jumalan valtakunnassa usko ei ole rajallinen resurssi. Koska usko tulee Jumalalta, se on loputonta ja aina saatavilla. Jeesus kehotti seuraajiaan pyytämään ja odottamaan, että he saavat, mitä he tarvitsevat: ”Minä vakuutan teille: Jos uskotte ettekä epäile, voitte tehdä enemmän kuin minä tein tälle puulle. Jos käskette tämän vuoren nousta ilmaan ja rojahtaa mereen, se tapahtuu. Jos vain uskotte, saatte kaiken, mitä rukouksessa pyydätte” (Matt. 21:21-22; UT2020).
Elian kertomus muistuttaa meitä myös siitä, että usko ja rukous kulkevat aina käsi kädessä. Rukous ilman uskoa on voimaton, ja usko ilman rukousta on tyhjä. Meidän tulee rukoilla uskossa, mutta myös toimia uskossa, odottaen, että Jumala vastaa. Kun teemme näin, voimme olla varmoja siitä, että Jumala ei jätä meitä yksin, vaan Hän osoittaa voimansa ja tuo ratkaisun tilanteisiin, joissa omat voimamme ja kykymme eivät riitä. Ole siis rohkea uskossa ja rukouksessa! Meitä kutsutaan kasvamaan uskossa, mutta tämän kasvun tulee tapahtua Jumalan Sanan, rukouksen, yhteyden ja Pyhän Hengen kautta. Jumala antaa uskon hengen Pyhän Hengen kautta, joka synnyttää ja vahvistaa uskoa ihmisen sydämessä. Uskon ilmapiiri seurakunnassa vahvistuu, kun keskitymme aidosti Jumalaan ja annamme Hänen kasvattaa meitä. Kun Pyhä Henki puhuu, meidän tulee olla valmiita kuuntelemaan ja toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti, vaikka se tarkoittaisi epämukavuusalueelle menemistä.
