Raimo Nousiainen:
Gal. 2:19–20: “Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”
Paavali kirjoittaa, että hänet on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ja että hän elää, mutta ei enää omana itsenään, vaan Kristuksen kautta. Paavali oli antanut elämänsä hallinnan Jeesukselle, joka eli nyt Paavalissa ja hänen kauttaan. Tässä elämässä, jota Jeesus eli Paavalissa, ei ollut syntiä, sillä Paavalin vanha ihminen oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa. Tämä vanha ihminen ei enää hallinnut Paavalia, koska hänestä oli tullut uusi luomus Kristuksessa. “Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17). Toisin sanoen Jeesus oli tullut Paavalin uudeksi elämäksi vanhan syntielämän sijaan, ja Paavali eli nyt “Kristus-elämää.”
Onko Jeesus saanut tulla lihaksi meidän elämässämme ja meidän kauttamme niin, että Hän voi elää pyhää ja synnitöntä elämäänsä meissä? Elämää, joka kirkastaa sekä Hänet että meidän taivaallisen Isämme? Jeesus sanoi: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.”(Joh. 15:4).
Meidän tulee pysyä Jeesuksessa ehjällä ja jakamattomalla sydämellä, jotta Hän pysyisi meissä. Ei riitä, että olemme vain Hänen vierellään tai lähellään; Jeesuksen on saatava täysi valta sydämessämme ja koko olemuksessamme. Hän saa tämän vallan vasta, kun meidän vanha ihmisemme – lihallinen ja syntinen minämme – on ristiinnaulittu Hänen kanssaan. Kun Jeesus saa asua uskon kautta sydämessämme, istuen sydämemme valtaistuimella, Hän hallitsee koko elämäämme ja olemustamme.
Vanha ihmisemme, lihallinen oma minämme, on myyty synnin alaisuuteen, ja se on aina sodassa Jumalaa vastaan. Siksi se on ristiinnaulittava ja annettava kuolemaan, jotta Jeesuksen elämä voisi tulla esiin meissä ja meidän kauttamme. “Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi.” (Room. 7:14). “Sillä lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, eikä se alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room. 8:7). Risti on ainoa paikka, jossa Jumala hyväksyy vanhan ihmisemme – se on sen lopullinen sijoituspaikka.
Jos uskomme, että Jeesus asuu sydämessämme, eikö meidän silloin tule elää ja vaeltaa niin, että Hän tulee kirkastetuksi elämässämme? Jeesus sanoi: “Pysykää minussa.” Ja Raamattu jatkaa: “Joka sanoo pysyvänsä Hänessä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin Hän vaelsi.” (1. Joh. 2:6).
Jeesus ei ristinkuolemallaan hankkinut meille vain syntien anteeksiantoa, vaan myös osallisuuden täysin uuteen elämään, jossa pystymme elämään pyhää ja puhdasta elämää Hänessä. Kun pysymme Hänessä, Hän pysyy meissä. Hän on uuden elämän takuumies, sillä se on Hänen elämäänsä meissä. Paavali ilmaisee tämän sanoen: “Minä elän, en enää minä, vaan Kristus minussa.” Jumalan käskyissä on aina voima niiden toteuttamiseen – ja tuo voima on Jeesuksessa.
Päästäksemme sisälle ahtaasta portista meidän on pysyttävä Kristuksessa. “Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”(Room. 8:1–2).
Jeesus sanoi: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” (Joh. 15:4,6). Meidän on ikään kuin oltava “sisällä Jeesuksessa,” sillä kaikki, mikä meissä on suurempaa kuin Hän, on Hänen ulkopuolellaan. Se estää meitä mahtumasta ahtaasta portista, joka on vain Jeesuksen kokoinen.
Kilvoitelkaamme siis hyvä uskon kilvoitus, pysyäksemme Jeesuksessa, ja pankaamme täysi toivomme Häneen – uskon alkajaan ja täyttäjään. “Menkää sisään ahtaasta portista. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:13–14).
