Raimo Nousiainen:
Room. 8:32 “Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi Hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka Hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin Hänen kanssaan?”
2. Kor. 1:20 “Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat Hänessä ‘on’; sentähden tulee Hänen kauttaan myös niiden ‘aamen’, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.”
Me etsimme Pyhän Hengen voimaa ja armolahjoja. Me rukoilemme, että Jumala täyttäisi meidät Pyhällä Hengellään ja armolahjoillaan, mutta mitään ei tapahdu. Missä vika? Etsimmekö me enemmän lahjaa kuin lahjan antajaa, ennemmin voimaa kuin Häntä, joka voiman antaa?
Jumala sanoo noissa edellä olevissa Raamatun jakeissa: “Kuinka Hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin Hänen kanssaan?” ja “Niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat Hänessä ‘on’”.
Me kyllä tarvitsemme Jumalan voimaa, armolahjoja, palvelutehtävää, siunausta ja monia muita asioita. Mutta kaikkein eniten me tarvitsemme Jeesusta – tai oikeastaan, me emme tarvitse mitään muuta kuin enemmän Jeesusta, paljon enemmän Jeesusta. Kun meillä on Jeesus koko täyteydessään, meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, Hänen Jeesuksen tuntemisensa kautta (2. Piet. 1:3–4). Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, ne ovat Jeesuksessa, eivät ilman Häntä eivätkä Hänen ulkopuolellaan.
Onko vaarana, että etsimme Jumalan armolahjoja ja Hänen voimaansa enemmän kuin Häntä itseään? Jos näin on, menemme pahasti harhaan. Jumala kyllä tietää, että tarvitsemme Hänen voimaansa ja armolahjojaan, mutta kaikki Jumalan lupaukset löytyvät Jeesuksessa. Kuten viinipuun oksan tulee olla kiinni viinipuussa, jotta se voisi kantaa hedelmää, niin meidänkin on pysyttävä Kristuksessa. Viinipuun elämännesteen tulee virrata jatkuvasti oksassa, muuten oksa kuivuu, kootaan yhteen ja heitetään tuleen (Joh. 15:6). Meidän tulee pysyä Kristuksessa niin, että Hän pysyy meissä – ei Hänen vierellään tai lähellään, vaan Hänessä.
Kuinka usein olemme kuin Martta, joka touhusi monia asioita eikä ehtinyt viipyä Marian tavoin Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen Häntä? Jeesus sanoi Martalle, joka moitti Mariaa toimettomuudesta: Luuk. 10:41–42 “Martta, Martta, moninaisia sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” Jos Jeesus olisi pyytänyt Mariaa tekemään jotakin, hän olisi tehnyt sen ja palannut viipymättä Jeesuksen jalkojen juureen. Niin meidänkin tulisi tehdä: palata aina ”tukikohtaamme” Jeesuksen luo.
Osaisimmeko pysähtyä ja viipyä Marian tavoin Jeesuksen jalkojen juuressa, kuunnellen Häntä? Jeesus sanoi: Matt. 7:22–23 “Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’” Jos olemme etsineet enemmän lahjoja kuin lahjan antajaa, saatamme joutua kuulemaan nämä sanat. Jeesus muistuttaa, että tärkeintä ei ole voima eikä lahjat, vaan se, että nimemme ovat kirjoitetut elämän kirjaan (Luuk. 10:19–20)
Tahdommehan kaikki kuulla Jeesuksen sanat:
Matt. 25:34 “Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.”
Matt. 6:33 “Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
Etsikäämme Jeesusta ja Hänen läsnäoloaan. Kun löydämme Hänet, viipykäämme ja viihtykäämme Hänen pyhässä läsnäolossaan. Aamen!
