Marko Kaikula:

Oletko kuullut ajatuksen, että joskus saatetaan kommentoida joidenkin tekemisiä sanomalla, etteivät he tiedä ollenkaan mitä tekevät?

Kuulostavatko seuraavat esimerkit tutuilta:

• Jos joku yrittää koota monimutkaista laitetta tai huonekalua ilman selkeitä ohjeita ja lopputulos on epävakaa tai virheellinen, toinen voi todeta: ”Hän ei selvästikään tiedä, mitä tekee.”
• Jos henkilö tekee nopean päätöksen ilman asianmukaista harkintaa tai tietoa, ja seuraukset eivät ole suotuisat, joku voi kommentoida: ”Hän teki sen ilman harkintaa, hän ei selvästi tiedä, mitä tekee.”
• Jos henkilö yrittää suorittaa uutta taitoa ilman asianmukaista koulutusta tai harjoittelua ja epäonnistuu, toinen voi sanoa: ”Hän hyppäsi suoraan asiaan, vaikka ei tiedä, mitä tekee.”

Usein, kun joku tekee jotakin, joka vaikuttaa epäjohdonmukaiselta, epäonnistuneelta tai epätarkoituksenmukaiselta, toiset saattavat kommentoida tilannetta ilmaisulla ”hän ei tiedä, mitä tekee.” Tämä lause voi kuvata tilannetta, jossa henkilöllä ei näytä olevan selkeää suunnitelmaa tai ymmärrystä siitä, miten saavuttaa haluamansa tavoite tai ratkaista ongelma. Se voi myös viitata siihen, että henkilöllä saattaa olla rajoittunut tieto tai kokemus kyseisestä asiasta. Tämän tyyppinen kommentti voi olla arvostelu tai ilmaus huolesta, että henkilö ei ole asianmukaisesti valmistautunut tai pätevä tekemään tiettyä tehtävää tai päätöstä.

”Hän ei tiedä, mitä tekee” voi siis viitata tiedon puutteeseen, mutta lause voi myös viitata epävarmuuteen, taitojen puutteeseen, kokemattomuuteen tai jopa harkintakyvyn puutteeseen. Tiedon puutteella tarkoitetaan yleensä sitä, että henkilöllä ei ole tarvittavaa ja riittävää tietoa tai ymmärrystä suorittamansa toiminnan vaatimuksista tai seurauksista. Tämä voi johtaa virheisiin tai epäonnistumisiin. Voi olla myös niin, että henkilö saattaa olla tietoinen tehtävästä, mutta hänellä ei ehkä ole tarvittavia taitoja tai kokemusta suoriutuakseen siitä tehokkaasti tai onnistuneesti. Voi olla myös niin, että henkilö saattaa olla epävarma siitä, mikä olisi paras toimintatapa tietyssä tilanteessa, mikä voi johtaa epäröintiin tai hätäiseen päätöksentekoon.

Minun kysymykseni tässä yhteydessä on, tiedämmekö me, mitä me olemme tekemässä? Tiedätkö sinä, mitä olet tekemässä? Tiedänkö minä, mitä olen tekemässä?

Tämä kysymys on syvä ja monimutkainen, ja se koskettaa ihmisen tietoisuuden ja ymmärryksen syvintä luonnetta. Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti me kaikki toimimme omien uskomustemme, arvojemme, kokemustemme ja ympäristömme vaikutuksesta. Ihmisten näkemykset ja toimet voivat vaihdella suuresti riippuen monista tekijöistä. Vaikka uskovat so. Jeesuksen Kristuksen seuraajat pyrkivät toimimaan Raamatun opetusten mukaisesti, yhteiskunnan muutokset ja erilaiset paineet voivat aiheuttaa haasteita ja ristiriitoja. Jokaisen uskovan haasteena on jatkuvasti tutkia omaa uskoaan ja pyrkiä ymmärtämään, mitä tarkoittaa elää uskovana so. kristittynä tässä ajassa ja yhteiskunnassa.

On mahdollista, että osa ihmisistä, myös uskovista, saattaa toimia tai luopua kristillisistä arvoistaan tietämättömyydestä tai epäselvyydestä siitä, mitä he tekevät. Tietämättömyys voi johtua monista eri syistä, kuten heikon opetuksen tai ymmärryksen omasta uskonnollisesta perinteestä, kulttuurisista vaikutteista, ulkoisista paineista tai henkilökohtaisista kokemuksista. Myös yhteiskunnalliset muutokset ja kulttuuriset trendit voivat vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat kristillisiin arvoihin ja miten he toimivat niiden mukaan. Joissakin tapauksissa ihmiset voivat hylätä tai laiminlyödä kristilliset arvot tietoisesti ja harkitusti, mutta toisinaan se voi tapahtua tiedostamatta tai vähäisemmän tiedon tai ymmärryksen vuoksi. Osa voi tulla jopa harhaanjohdetuksi mitä tulee Raamatun sanan totuuteen.

En kovin helposti lähde julkisesti arvioimaan toisen ihmisen tai uskon suunnan opetusta ja hengellistä elämää, mutta teen nyt pienen poikkeuksen. Nimittäin jokin aika sitten paikkakuntamme kerran viikossa ilmestyvässä paikallisessa lehdessä (Oriveden Sanomat) ja sen Hengen eväitä -palstalla oli kirjoitus, joka sai mieleni lievästi kiihtymään. Koin, että kirjoituksessa haluttiin voimakkaasti tuoda esille opetusta, joka on minun Raamatun tulkintani mukaan väärin, ja jossa ihmisiä johdetaan väärään totuuteen. Kirjoittaja nimittäin kirjoitti, että ”Pyhä Henki, jonka olen saanut sylivauvana, kirkastaa Jumalan Sanan kautta Jeesusta, joka kasteessa saamani uskon kautta asuu sydämessäni. … Me olemme Jumalan lapsia kasteen kautta.”

Ystävät hyvät, kirjoittaja ei tiedä, mitä hän tekee. Hänen opettajansa, jotka ovat näin opettaneet häntä ja opettavat edelleen toisia, eivät tiedä, mitä he tekevät. Kaste, oli se sitten sylivauvana, lapsena tai aikuisena suoritettu, ei tee meistä Jumalan lapsia. Henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen antaa meille Jumalan lapsen oikeuden. Ei uskonnollisuus, eivätkä mitkään muut rituaalit pelasta meitä. Jeesuksen ristin kautta suorittama syntien sovitus antaa meille pelastuksen.

Jokunen aika sitten sain sähköpostia eräältä pastorilta, joka järjestää yhdessä eri seurakuntien kanssa Valtakunta rukoilee -rukouspäiviä. Hän kirjoitti viestissään, että erityisesti tiettyinä kuukausina Valtakunta rukoilee -rukouspäivien erityisenä rukousaiheena on seurakunnasta sivuun jääneet ja uskosta luopuneet seurakuntien jäsenet. Pastorin kokemuksen ja kuuleman mukaan on suuri määrä ihmisiä, jotka eri puolella Suomea ovat jättäneet seurakuntayhteyden ja jopa uskon Jeesuksen Kristukseen. Jokin muu on tullut tärkeämmäksi ja rakkaammaksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät. On tärkeää huomata, että jokaisen ihmisen yksilöllinen vastuu omista teoista ja päätöksistä säilyy. Sivuun jäämisestä tai uskosta luopumisesta ei voi syyttää seurakuntaa tai toisia ihmisiä. Vaikka ihmisellä olisi vähän tietoa tai ymmärrystä, hänellä on edelleen vastuu omista valinnoistaan ja teoistaan. Ja kaikilla valinnoilla on seurauksensa.

Jumalan mielen mukaiset Kristuksen Jeesuksen seuraajat so. uskovat pyrkivät jatkuvasti kasvamaan uskossaan ja syventämään ymmärrystään kristillisistä ja Raamatun arvoista ja opetuksista, jotta he voivat elää niiden mukaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Tiesitkö, että Raamatusta voimme lukea Jeesuksen omina sanoina tämän saman lauseen, jota olemme edellä pohtineet: ”Hän ei tiedä, mitä hän on tekemässä”; ”He eivät tiedä, mitä he tekevät”.  Seitsemän viimeistä lausetta, joita kutsutaan myös Jeesuksen seitsemäksi viimeiseksi sanaksi, eivät ainoastaan paljasta sitä, mikä oli tärkeintä rakastavalle Vapahtajallemme, vaan useat niistä auttoivat toteuttamaan messiaaniset ennustukset tuosta merkittävästä päivästä. Nämä merkitykselliset ja viimeiset ristillä lausutut sanat antoivat ymmärrystä, opetusta, motivoivat ja inspiroivat opetuslapsia ja kristittyjä läpi aikojen.

Luukas (23:34a) kirjaa Jeesuksen seitsemästä viimeisestä sanasta ensimmäisen: Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Pysähdymme hetkeksi tähän Jeesuksen ristillä lausumaan lyhyeen lauseeseen, ja nostan esille joitakin keskeisiä näkökulmia. ”He eivät tiedä, mitä he tekevät.” Jeesuksen pyyntö ristillä, ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät”, osoittaa hänen syvää rakkauttaan ja myötätuntoaan ihmiskuntaa kohtaan. Jeesus ymmärsi, että ne ihmiset, jotka olivat osallisina hänen kärsimyksessään, eivät täysin ymmärtäneet tekojensa merkitystä tai seurauksia. Vaikka Jeesusta syytettiin väärin, petettiin ja tuomittiin kuolemaan epäoikeudenmukaisesti, Jeesus osoittaa huomattavaa armoa ja rakkautta niitä kohtaan, jotka teloittivat hänet ja olivat vastuussa hänen ristiinnaulitsemisestaan.

Jeesus pyysi anteeksiantoa Isältään niille, jotka olivat ristiinnaulinneet hänet, koska hän näki heidän tietämättömyytensä. Ihmiset eivät ehkä ymmärtäneet, että he todella ristiinnaulitsivat Jumalan Pojan, tai että heidän teollaan oli niin suuria hengellisiä seurauksia. He saattoivat olla sokeita tai jopa tietämättömiä tekojensa todellisesta merkityksestä. Tämä Jeesuksen pyyntö myös heijasti Jeesuksen opetusta anteeksiantamuksesta ja rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan. Jeesus osoitti esimerkillään, että anteeksianto ja rakkaus ovat keskeisiä arvoja Jumalan valtakunnassa, ja hän halusi, että nämä arvot välittyisivät hänen seuraajilleen. Anteeksianto on tarkoitettu syyllisille. Joten kun Jeesus sanoo ”Isä, anna heille anteeksi”, hän tarkoittaa, että ihmiset ovat syyllisiä.

Sitten kun hän jatkaa sanoen ”he eivät tiedä, mitä he tekevät”, hän tarkoittaa, että ”heidän pitäisi tietää, mitä he tekevät. Ja he ovat syyllisiä siitä, että he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Toisin sanoen ihmisillä on niin paljon todisteita totuudesta, että ainoa selitys heidän tietämättömyydelleen on se, että he eivät halua nähdä sitä. Ihmiset ovat vastahakoisia, he ovat synnin vallassa ja heillä on syyllinen sokeus. Siksi he tarvitsevat anteeksiantoa.

Tässä historiallisessa tapahtumassa sekä pakanat että juutalaiset yhdessä teloittavat Jumalan Pojan ja Israelin Messiaan. Mutta he eivät tienneet, kenet he tappoivat.  Tästä tietämättömyydestä he olivat syyllisiä ja tarvitsivat anteeksiantoa. Ja hämmästyttävää kyllä, Jeesus rukoilee heidän puolestaan, että hänen Isänsä avaisi heidän silmänsä ja auttaisi heitä näkemään syntinsä, tekemään parannuksen ja saamaan anteeksiantoa. Tässä on kaunis kuvaus Jeesuksen rukouksesta: rukous julistaa syyllisyyden ja tarjoaa samalla anteeksiantoa. Miten ihmiset saattoivat olla tietämättömiä, kun he kuitenkin olivat nähneet ja kuulleet mitä Jeesus teki ja kuka hän oli? Millainen ihmisten so. juutalaisten odottama Messiaan tuli olla? Mikä Jeesuksessa erosi ihmisten ihanteesta ? Juutalaisille odotettu Messias oli monitahoinen hahmo, joka kytkeytyi vahvasti heidän uskonnollisiin ja kansallisiin odotuksiinsa.

Monet odottivat, että Messias olisi voimakas poliittinen ja sotilaallinen johtaja, joka vapauttaisi juutalaiset vieraan vallan alta ja palauttaisi Israelin kuningaskunnan entiseen loistoonsa. He odottivat myös, että Messias toteuttaisi Vanhan testamentin profetiat, kuten luomalla rauhan ja oikeudenmukaisuuden maan päälle, palauttamalla kansan jumalallisen suosion ja rakentamalla temppelin Jerusalemiin. Jeesuksessa oli kuitenkin useita piirteitä, jotka erosivat näistä odotuksista:

• Jeesus ei pyrkinyt vallankumoukselliseen sotilaalliseen toimintaan tai maallisen vallan haltijaksi nousemiseen. Sen sijaan hän opetti rauhaa, rakkauden ja anteeksiantamuksen periaatteita.
• Vaikka Jeesus tunnustettiin kuninkaaksi, hänen valtansa oli hengellinen ja sisäinen, ei maallinen tai poliittinen. Hän julisti Jumalan valtakunnan läsnäoloa ihmisten keskuudessa.
• Jeesuksen opetukset ja toiminta olivat monin tavoin vastoin aikansa uskonnollisia ja sosiaalisia normeja. Hän haastoi perinteiset ajatukset ja korosti sisäistä puhtautta, rakkauden ja armeliaisuuden tärkeyttä.
• Toisin kuin odotettu voittoisa soturi, Jeesus hyväksyi kärsimyksen ja kuoleman osana omaa tehtäväänsä. Hän puhui omasta kuolemastaan ja kärsimyksestään, mikä oli ristiriidassa monien kansalaistensa toiveiden kanssa.

Pohdin hiljattain kysymystä, että olisivatko ihmiset edelleen tänä päivänä valmiita ristiinnaulitsemaan Jeesuksen uudelleen? Ehkä on mahdotonta ennustaa, olisivatko ihmiset edelleen tänä päivänä valmiita ristiinnaulitsemaan Jeesuksen uudelleen. Ihmiset voivat jatkaa samojen virheiden tekemistä, vaikka heille annettaisiin anteeksi. Anteeksianto ei välttämättä poista seurauksia teoista eikä takaa, että toinen osapuoli muuttuu tai oppii virheistään. Mitä tulee Jeesukseen ja hänen työhönsä ihmiskunnan pelastamiseksi, niin on totta, että usko häneen ja hänen uhriinsa eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille ihmisille.

Jotkut saattavat kieltää tai torjua Jeesuksen ja hänen opetuksensa monista eri syistä, kuten kulttuurisista, filosofisista tai henkilökohtaisista syistä. Kun tarkastelemme ympärillämme olevaa maailmaa, voimme nähdä monia ilmiöitä ja tapahtumia, jotka saattavat vaikuttaa hämmentäviltä tai jopa pelottavilta. Yhteiskunta muuttuu jatkuvasti, ja monia kristillisiä arvoja ja perinteitä haastetaan ja kyseenalaistetaan. Tämä voi aiheuttaa levottomuutta ja epävarmuutta monille uskoville. Mutta juuri tällaisina aikoina meidän tulee kääntyä Jumalan puoleen ja etsiä Hänen viisauttaan ja johdatustaan elämäämme. Raamattu rohkaisee meitä sanomalla: ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä…” (Jaak. 1:5).

Jumala on uskollinen ja valmis vastaamaan rukouksiimme ja antamaan meille viisautta ja ymmärrystä, kun pyydämme sitä Häneltä uskossa. Kun me käännämme katseemme Jumalaan ja Hänen sanaansa, meidän ei tarvitse pelätä tai epäröidä. Jumala on meidän kanssamme jokaisessa tilanteessa, ja Hän on valmistanut meitä tehtävään, joka meillä on tässä maailmassa. Hän on varustanut meidät Pyhän Hengen voimalla ja antanut meille lahjoja ja kykyjä vaikuttaa ympärillämme olevaan maailmaan positiivisella so. Kristuskeskeisellä tavalla.

Meidän tulee rohkeasti seistä totuuden puolella ja olla valmiita jakamaan rakkautta ja toivoa niille, jotka ovat eksyksissä tai etsivät vastauksia. Meidän tulee olla valona pimeydessä ja suolana maailmassa, levittäen Kristuksen rakkauden sanomaa ja vaikuttaen niin, että Jumalan valtakunta tulisi näkyväksi tässä maailmassa.

Jeesuksen sovitusuhri avasi tien ihmisten ja Jumalan välille, mahdollistaen syntien anteeksiannon ja yhteyden Jumalaan. Näin ollen uskon, että Jeesuksen rukous ristillä oli osa tätä suurempaa Jumalan suunnitelmaa ihmisten pelastumiseksi. Jumala tuntee jokaisen ihmisen sydämen ja tietää, mitä kukin yksilö tietää tai ymmärtää Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. Jumalan armo ja rakkaus ovat edelleen saatavilla kaikille, jotka etsivät Häntä vilpittömästi. Jumala ilmoittaa itsensä ja antaa anteeksi jokaiselle, joka kääntyy Hänen puoleensa.

On kuitenkin tärkeää huomata, että Jumala ei pakota anteeksiantoa kenellekään. Jos joku ei halua ottaa vastaan Jumalan anteeksiantoa ja armoa, hänellä on vapaa tahto valita omat tiensä. Voisimme sanoa silloin, ettei ihminen tiedä, mitä on tekemässä. Raamatun selkeä näkökulma on kuitenkin, että Jumalan rakkaus on aina saatavilla ja että Hänen anteeksiantonsa on tarjolla niille, jotka etsivät sitä vilpittömästi. Voisimme tällöin sanoa, että ihminen tietää, mitä on tekemässä. ”He eivät tiedä, mitä he tekevät”, mutta me tiedämme mitä Kristus Jeesus on tehnyt heidän puolestaan, koska hän teki sen myös meidän puolestamme. ”Isä, anna heille anteeksi. Isä, anna meille anteeksi. Isä, anna minulle anteeksi.”