Raimo Nousiainen:
Isä meidän -rukouksessa rukoilemme: “Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.”
Uskonelämäni alkuaikoina ajattelin, että tuo leipä tarkoittaa vain sitä leipää, jolla ravitsen fyysistä ruumistani ja jota voin ostaa lähikaupasta tai marketista. Kunnes Jumala Pyhän Henkensä kautta avasi ymmärrykseni käsittämään, että se tarkoittaa muutakin kuin vain ruis- tai näkkileipää. Tänä päivänä on tarjolla monenlaista leipää, niin ruumiin kuin hengenkin ravinnoksi. Ruumis saattaa näyttää voivan hyvin, mutta henki, kaiken yltäkylläisyyden keskellä, näyttää olevan aliravittu ja miltei nälkäkuoleman partaalla.
Jumala sanoo Sanassaan: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Herran suusta.” (5. Moos. 8:3) Jeesuskin varoitti, ettemme hankkisi “roskaruokaa”, ruokaa, joka katoaa, vaan ruokaa, joka pysyy iankaikkisuuteen. Hän puhui Jumalan leivästä, joka tuli alas taivaasta antamaan maailmalle elämän. “Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan nälkäile, ja joka uskoo minuun, ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35) “Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja leipä, jonka minä annan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” (Joh. 6:51) “Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh. 6:55–56)
Mitä hyödyttää ihmistä se, vaikka hän saisi nauttia kaikki tämän maailman, niin fyysiset kuin “hengellisetkin” herkut, mutta saisi sielullensa vahingon? “Mitä hyötyä ihmiselle on, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta menettäisi sielunsa? Tai mitä ihminen voisi antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt. 16:26). “Ihmisen sielun lunastus on ylen kallis ja se jää iäti suorittamatta.” (Ps. 49:9)
Jeesus on maksanut meistä täyden hinnan. Kun otamme Hänet vastaan omana Vapahtajanamme, sielumme hinta on tullut täydellisesti maksetuksi Hänen verellään. Miksi emme kävisi Hänen eteensä ja viipyisi Hänen läsnäolossaan? Hänellä on valta ja halu antaa meille sitä leipää, joka vie nälän, ja sitä juomaa, joka sammuttaa janon ja antaa iankaikkisen elämän. Jeesus on elämän leipä.
Jesaja sanoo: “Kuulkaa, kaikki janoavat, tulkaa veden ääreen, tekin, joilla ei ole rahaa. Tulkaa, ostakaa ja syökää! Ostakaa ilman rahaa ja ilman hintaa viiniä ja maitoa. Miksi käytätte rahaa siihen, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siihen, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun luokseni, niin teidän sielunne saa elää.” (Jes. 55:1–3)
Jeremia sanoo: “Kun sain sanasi, minä ahmin ne, ja sanasi toivat minulle ilon ja sydämeni riemun, sillä sinun nimessäsi minut on kutsuttu, Herra, Jumala Sebaot.” (Jer. 15:16)
Johannes sanoo: “Menkää enkelin luo ja ottakaa kirja kädestään ja syökää se. Se karvastelee vatsassanne, mutta suussanne se on oleva makeaa kuin hunaja.” (Ilm. 10:9)
Kun ravitsemme itseämme Jumalan Sanalla, se on usein sydämen ilo ja riemu, mutta joskus se saattaa “karvastella”, erityisesti kun meidän on vaikea alistua tuon Sanan alle. Mutta kun alistumme Jumalan Sanan alle, se tuo siunauksen. Meidän tulee olla tarkkoja, ettemme hylkäisi elämän leipää, Jumalan Sanaa, joka antaa meille iankaikkisen elämän, vaikka se joskus “karvasteleekin”. Emme saa vaihtaa sitä roskaruokaan, ettemme olisi kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
Aamoksen kautta Jumala varoittaa: “Päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan – en leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.” (Aam. 8:11)
Herra, varjele, ettemme kadottaisi Sinun Sanaasi. Anna meille tänäkin päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, se todellinen elämän leipä, joka ravitsee ja antaa iankaikkisen elämän. Aamen!
