Marko Kaikula: 

Useissa seurakunnissa varataan perinteisesti tammikuussa aikaa seurakunnan yhteiselle rukoukselle ja paastolle. Myös me Orivedellä varasimme muutaman viikon seurakuntana ennen kaikkea Jumalan kasvojen so. Hänen läsnäolonsa etsimiseen. Olemme halunneet antaa aikaa myös ylistykselle ja rukoukselle. Jumalan ylistäminen ja rukous kaikessa muodossaan on meidän kiitoksemme osoittamista Jumalalle, joka voi ja haluaa osoittaa tahtonsa omalle lapselleen; sinulle ja minulle. Voisimme puhua myös kohtaamisesta. Olemme tulleet kohtaamaan Jumalaa, ja toivomme, että Jumala kohtaisi meidät.

Mistä on kysymys, kun tällaisesta kohtaamisesta puhutaan? 

Yleisesti ajateltuna, kohtaamisesta on sanottu, että se on nähdyksi tulemista ja näkemistä. Kohtaaminen on toisen ihmisen kuulemista, näkemistä ja läsnäoloa. Parhaimmillaan ihmisten välinen kohtaaminen on terapeuttista dialogia; se on toista kunnioittavaa vuoropuhelua. Kunnioittava kohtaaminen on tietoista läsnäoloa. Tällaisessa kunnioittavassa kohtaamisessa me rohkaisemme ja kannustamme toisiamme kaikin tavoin puheellamme, olemuksellamme ja käytöksellämme. Me rohkaisemme toisiamme. Tällaisesta kohtaamisesta jää erityisen hyvä mieli. Varsinkin vaikeissa elämäntilanteissa kunnioittava kohtaaminen antaa helpotuksen tunteen tai sytyttää toivon kipinän, joka auttaa ratkaisun syntymiseen, olipa vuorovaikutustilanne kuinka haastava tahansa. Saamme ehkä uuden valoisamman suunnan elämäämme. Tunnemme ikään kuin positiivisen nosteen kehossamme ja mielen tasolla. Tällaisessa kunnioittavassa kohtaamisessa syntyy turvallinen ja luottavainen olo.

Sitten on puolestaan toinen puoli, jossa joskus kohtaaminen ja keskustelu voi jättää ilmaan turhautumista sekä pahan mielen. Kohtaamisessa tuli sanotuksi ikäviä asioita. Tällaisesta kohtaamisesta varmasti meillä jokaisella on henkilökohtaista kokemusta. Kohtaamisesta jäi ikävä tunne. Jos sen olisi voinut välttää, todennäköisesti jokainen olisi tehnyt kaikkensa sen välttämiseksi.

Joillekin toisen ihmisen kohtaaminen voi olla vaikeaa ujouden tms. syyn vuoksi. Tänä päivänä on erityisen paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole juuri ketään ystävää tai kaveria, jonka kanssa vaihtaa jokunen sana. On jopa yksinäisiä ihmisiä, vaikka ovatkin parisuhteessa. Tässä yhteydessä toivoisin, että me kristityt toimisimme tässä paremmin. Monet toivovat ystävää, jonka kanssa voisi keskustella henkilökohtaisistakin asioista, ja saada hieman rakentavaa palautetta ja ehkä neuvojakin oman elämän tilanteisiin.

Nyt kun mietimme, miten ihmeessä edellä oleva liittyy Jumalan kohtaamiseen, voin vakuuttaa, että samalla tavalla kuin voimme kohdata toisen ihmisen, voimme kohdata myös Jumalan. Me ihmiset, myös kristityt, teemme joskus yksinkertaisista asioista vaikeita. Saatamme ajatella, että Jumalan kohtaaminen vaatii jotain erityisiä hengellisiä sanoja, erityisiä tunnetiloja, kohtaamispaikkoja tai harjoituksia. Tosiasiassa Jumalan kohtaaminen on helppoa. Ainoa este on haluttomuus kohdata Hänet. Tai väärä käsitys siitä, mitä Jumalan kohtaamisen pitäisi olla.

Lähtökohta on se, että Jumala haluaa kohdata meidät. Aivan jokaisen. Hän haluaa kohdata meidät tavalla, että me ymmärrämme olevamme Pyhän Jumalan edessä. Ei Jumala halua jäädä kenenkään kohdalla etäiseksi. Meillä saattaa olla pelkoja siitä, että emme onnistu kohtaamaan Jumalaa. Mutta tiedätkö, ei tämä yksistään ole meistä kiinni! Jumalan kohtaamista ei voi välttää. Me voimme yrittää elämässämme juosta Jumalaa pakoon tai yrittää piilottautua. Mutta teemme tämän turhaan. Psalmin kirjan luvussa 139 Daavid kuvaa sitä, ettei Jumalaa voi paeta minnekään.

Psalmin 139 jakeissa 1-12 kirjoitetaan seuraavaa:

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: »Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon», sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. 

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mikä valtava armo onkaan, kun Jumala haluaa kääntyä meidän puoleemme ja haluaa tulla meidän kanssamme kohdatuksi. Ei meidän tarvitse Jumalaa kohdataksemme matkustaa minnekään. Hän on koko ajan lähellämme. Hän on sinun lähelläsi ja Hän on minun lähelläni. Psalmissa sanotaan myös, että ”kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.” 

• Hän kuulee kaiken, mitä sanomme.
• Hän myös tietää kaiken, mitä ajattelemme.

Meidän päässämme so. ajatuksissamme ei liiku mitään, mitä pystyisimme pimittämään tai peittämään Jumalalta. Näin ollen yhteyden ottaminen Jumalaan ei ole vaikeaa. Riittää kun ajatuksissamme sanomme Hänelle jotakin, ja Hän kuulee sen. Avaamme ikään kuin mielemme so. sydämemme. Voimme milloin ja missä tahansa kääntyä Jumalan puoleen ja Hän on aina kuuloetäisyydellä, kohdattavissa. Rukouksen kanava on aina auki Isän, Jumalan luo. Rukous ei ole sen ihmeellisempää tai vaikeampaa kuin keskustelua; keskustelua taivaallisen Isän kanssa. Se on samanlaista puhumista, kuin puhuisimme ystävämme kanssa vuorovaikutustilanteessa.

Tänä päivänä ihmisillä, niin kristityillä kuin ei-kristityillä, on erilaisia huolia ja murheita. Meillä on odotuksia myös Jumalan lupauksista meidän elämämme ylle. Mutta kiitos Jumalalle siitä, että Hän tietää, Hän kuulee jokaisen huokauksemme ja pyyntömme. Me saamme heittää kaiken kuormamme, murheemme ja kipumme Jumalan käsivarsille. Saamme antaa myös ylistyksemme ja kiitoksemme Hänelle.

Monesti on niin, että rukoilemme ja odotamme jotakin erityistä Jumalan tahdon toteutumista tai ilmaantumista omassa elämässämme. Emme välttämättä osaa edes sanottaa sitä, mitä odotamme, me vain rukoilemme Jumalan tahdon toteutumista. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää. Toki Jeesus odottaa sitä, että kun rukoilemme, rukoilemme sitä, että Hänen tahtonsa tapahtuisi meidän elämässämme. Suuri osa Jumalan tahdosta meidän elämäämme varten on jo ilmaistu Raamatussa. Kuitenkin paljon Jumalan tahdosta jää meille henkilökohtaisen johdatuksen varaan. Jumalan tahdon edessä kipuilu johtuu usein siitä, että tahdomme itse muuta, mitä Jumala on katsonut hyväksi kohdallemme. Saatamme mielellämme rukoilla, että “tapahtukoon sinun tahtosi, mutta minun tavallani”. Herra tee näin ja tällä tavalla. Odotamme Jumalalta apua, johdatusta tms., mutta toivomme sen toteutuvan meidän tavallamme. Ja usein ihmissuhdeongelmien kohdatessa me rukoilemme, että muuta tuo toinen. Tee työsi hänessä. Minussa näet ei ole mitään vikaa. Minä en ole tehnyt väärin. Kyllähän sinä Jumala tämän jo tiesit…

Meidän ei tule rukoilla ja odottaa, että Jumala tekee minun tahtoni mukaan, vaan siten, että minun tahtoni on sopusoinnussa, yhtä Jumalan tahdon kanssa. Toisaalta, vaikka Jumalan tahto toteutuu elämässämme, emme välttämättä useinkaan huomaa elävämme siinä. Siksi kohtaaminen toisten kristittyjen so. uskovien kanssa on tärkeää, jotta toiset voivat rohkaista näkemään mahdollisen Jumalan suunnitelman itse kunkin elämässä.

Jumalan tahto ja Hänen suunnitelmansa meidän elämämme ylle tulee esille ennen kaikkea Sanassa, Raamatussa. On hyvä kuitenkin ymmärtää, ettei Jumala ole rajoittanut itseään vain Sanaansa. Hän voi ilmaista tahtonsa myös monilla muilla tavoilla. Jumala kohtaa meidät luomakunnan kauneudessa, mutta myös sen hauraudessa. Jumala kohtaa meidät Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta Hän kohtaa meidät myös lähimmäistemme kautta. Tärkeä kysymys on se, kuulemmeko Jumalan äänen kaiken melun ja vauhtisokean yhteiskuntamme keskellä? 

Siksi aina silloin tällöin on paikallaan pysähtyä. Pysähtyä kuulemaan hyvän Jumalan ääni. Joskus tarvitsemme hiljaisuutta, joskus tarvitsemme ääntä. Jumala toimii usein käytännön elämän tilanteiden kautta. Hän antaa ratkaisevalla hetkellä usein sen mahdollisuuden, tapahtuman, johon meidän on tartuttava. Ovi voi sulkeutua eli tulee täysin ylivoimaisia vaikeuksia ja esteitä. Tulee täysin selkeä tietoisuus, että tästä ei tule mennä eteenpäin. Ovi voi myös avautua (1. Kor. 16:9), jolloin meillä ei ole ehkä mitään muuta todellista mahdollisuutta kuin mennä tästä avatusta ovesta sisälle. Jumalan antaman hetken tullen meidän on uskallettava Jumalaan luottaen tarttua Hänen tahtoonsa ja toimittava rohkeasti.

Tänäänkin voimme kertoa oman elämämme huolemme, kaipauksemme ja odotuksemme Jumalalle. Jumala haluaa olla meidän kanssamme ja Hän haluaa kohdata meistä jokaisen. Hän haluaa kohdata sinut kunnioittavasti. Tavalla, josta sinulle ja minulle jää hyvä mieli. Tavalla, joka nostaa sinut laaksosta vuoren huipulle!