Jumalan armosta minä olen se, mikä olen!

Marko Kaikula: 

Ihmisiä on luokiteltu kautta pitkän historian muun muassa ihonvärin, sukupuolen, käyttäytymisen, persoonallisuuden ja temperamentin mukaan. Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori jakaa väestön kuuteentoista (16) toisistaan poikkeavaan persoonallisuustyyppiin. Näissä kuudessatoista (16) toisistaan poikkeavissa persoonallisuustyypeissä on tiettyjä toisistaan erottavia ominaisuuksia siinä, kuinka ihmiset havaitsevat asioita ja millä perusteilla ihmiset tekevät päätöksiä.

Ihminen voi Myers-Briggsin mukaan olla persoonallisuustyypiltään esimerkiksi:

  • tunnollinen
  • toimija
  • suojelija
  • taiteilija
  • esiintyjä
  • hoitaja
  • innoittaja
  • antelias
  • ajattelija
  • edelläkävijä

Lisäksi ihmisiä saatetaan luokitella temperamentin mukaan. Olet mahdollisesti kuullut seuraavista neljästä temperamenttityypistä, jotka ovat:

  • Melankolinen eli raskasmielinen, sisäänpäin kääntynyt, pohdiskeleva ja alistuva tyyppi.
  • Flegmaattinen eli tyynen rauhallinen, hidas ja välinpitämätön tyyppi.
  • Koleerinen eli ankara, kiivas, kuohahtelevainen, voimakas tyyppi.
  • Sangviininen eli toiveikas, vilkas ja välitön tyyppi.

Voimme esimerkin omaisesti sanoa, että joku tuntemamme henkilö voi olla persoonallisuustyypiltään toimija ja temperamentiltaan koleerinen eli ankara ja kiivas henkilö. Me luokittelemme; tavalla tai toisella.

Voi olla, että seurakunnan keskellä saatamme luokitella sisariamme ja veljiämme edellä olevien luokittelujärjestelmien mukaisesti. Tai jos emme olisi tienneetkään edellä olevista luokittelujärjestelmistä mitään, saatamme käyttää muita tapoja luokitella ja arvioida lähimmäisiämme, myös toisia kristittyjä. Joskus saatamme kovin helpostikin kertoa millainen toinen henkilö on. Joskus riittää yksi huhu. On sanottu niinkin, että ensivaikutelma jostakin ihmisestä on lopullinen vaikutelma. Tämä on mahdollisesti totta, mutta totta on myös se, että Jumala tekee meissä omaa työtään. Ja Hänen työnsä jälki meissä on erinomainen.

Myös Jeesuksen ympärillä ja vaikutuspiirissä oli monenlaista kulkijaa. Esimerkiksi Simon Kananeus eli Simon Kiivailija oli evankeliumien ja Apostolien tekojen mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja apostoleista. Hänet voitaisiin tunnistaa mahdollisesti koleerisena, kiivaana henkilönä.

Entä Paavali? Mitä hänestä voitaisiin sanoa? Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä luvussa 15 ja jakeessa 10a:

Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha.

Voimme tämän jakeen perusteella sanoa, että Paavalin itsetunto on ollut kohdillaan, vaikka hän vähätteleekin itseään edellisessä jakeessa sen vuoksi, että on vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Itsetuntoon vaikuttaa oman arvion lisäksi muiden ihmisten arvio itsestä. Jokainen ihminen haluaa palautetta toiminnastaan. Ihmisillä on mahdollisuus nujertaa lujakin itsetunto toistuvalla mitätöivällä, loukkaavalla ja ylenkatsovalla palautteella.

Hyväksyvä, kannustava ja kiittävä palaute tukee jokaisen meidän ihmisen itsetuntoa terveellä tavalla. Jos on aihetta kriittiseen palautteeseen, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tutkii sitä avoimesti ja käyttää saamansa palautteen kehittymisensä välineenä.

Kun Paavalia kohtaan esiintyi vastustusta, Paavali yhä innokkaammin toimi evankeliumin eteenpäin menemiseksi. Vauhti ei hidastunut, vaan päinvastoin. Tuntuu siltä, että Paavali sai vastustuksesta lisävoimaa evankeliumin työhön. Paavali olisi varmastikin lukemamme perusteella persoonallisuustyypiltään toimija, edelläkävijä ja ajattelija.

Temperamentiltaan Paavalia voisi mahdollisesti kuvata koleeriseksi eli kiivaaksi, mutta myös sangviiniseksi eli toiveikkaaksi. Paavali on omien sanojensa mukaan se, mikä on, eikä Jumalan armo häntä kohtaan ole ollut turha. Hän tunnistaa oman luonteenpiirteensä, persoonallisuutensa, temperamenttinsa ja oman minäkuvansa.

Minäkuva on ihmisen käsitys itsestään. Itsetunto kuvaa sitä, onko tämä käsitys itsestään huono vai hyvä. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen kuvaa itseään myönteisesti siitä huolimatta, että hän tunnustaa puutteensa ja myöntää heikkoutensa. Hyvä itsetunto edellyttää, että ihminen arvostaa ja kunnioittaa itseään sekä luottaa itseensä. Se on tunne siitä, kuinka arvokas, tärkeä, hyvä ja kyvykäs ihminen on.

Kun luen Paavalin kirjeitä Uudessa testamentissa, en voi muuta todeta kuin, että hän oli kyvykäs ja tärkeä ihminen. Mutta huomaa, hän oli tätä kaikkea Jumalan armosta, joka on ollut hänen kanssaan. Paavali jatkaa kirjoittaen: ”Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.” 

Jumalan armo merkitsee Paavalilla yhtäältä Jumalan syntisiä kohtaan osoittamaa suosiota tai hyväntahtoisuutta, joka päästää Hänen vihastaan. Toisaalta Jumalan armo merkitsee Jumalan armotekoa, että Hän lähetti meille syntien sovitukseksi Poikansa, Jeesuksen. Jumalan armo on ansaitsematonta rakkautta meidän osaksemme.

Koska Jumala osoittaa rakkauttaan sinua ja minua kohtaan, ei enää olekaan väliä sillä, miten muut sinut tai minut näkevät. Meissä kaikissa on ominaisuuksia, joista emme itsessämme pidä. Mutta tälle me emme välttämättä mahda mitään. Näitä omasta ja mahdollisesti toistenkin mielestä huonoja ominaisuuksia voimme yrittää hyötykäyttää hyvään tarkoitukseen.

Esimerkiksi, jos koemme olevamme jääräpäisiä, mahdollinen hyvä puoli tässä on vakaus. On sanottu, että jääräpäinen ihminen on vakaa. Jos koemme olevamme arkoja, mahdollinen hyvä puoli tässä on varovaisuus ja harkitsevuus.

Me olemme erilaisia. Jumalan armosta sinä ja minä olemme erilaisia, eikä hänen armonsa meitä kohtaan ole ollut turha. Kaikessa erilaisuudessamme voimme kokea yhteyttä. Yhteyttä erilaisuudessa. Tätä on seurakunta. Älä katso liikaa omasta mielestäsi omiin huonoihin ominaisuuksiisi. Näe se hyvä itsessäsi, millaisena Jumalakin sinut näkee. Jumala ei tehnyt sinusta tai minusta huonoa. Hän otti sinut ja minut omaksi lapseksensa.

Hän on sinun Isäsi. Hän on minun Isäni. Hän on sinun Herrasi ja Jumalasi. Hän on minun Herrani ja Jumalani. Jumalan armosta, Hänen mielisuosionsa vuoksi, olemme mitä olemme, eikä hänen armonsa meitä kohtaan ole ollut turha!

Blogi

Tällä sivulla julkaistaan eri kirjoittajien blogi-kirjoituksia. Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Oriveden helluntaiseurakunnan virallista linjaa so. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohtia, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Hyviä lukuhetkiä!

TEKIJÄNOIKEUS:

Tekstien luvaton käyttö ja/tai kopioiminen ilman kirjoittajan lupaa on tekijänoikeuslain mukaan kielletty. Lyhyitä otteita ja linkkejä voi käyttää kunhan tekijän nimi ja linkki blogiin on selkeästi ja asianmukaisesti esillä.

Blogia kirjoittavat:

Uusimmat blogitekstit

Meidän ei tarvitse olla huolissamme

Julkaistu : 25.11.2020

Ota hetkestä kiinni

Julkaistu : 19.11.2020

Sinua siunata tahdon

Julkaistu : 9.11.2020

Palvelija

Julkaistu : 6.11.2020

Lähimmäisen rakastaminen

Julkaistu : 6.10.2020

Kerjäläisten valtakunta

Julkaistu : 2.10.2020

Uskonto ja arvojen murros

Julkaistu : 21.9.2020

Jumala puhuu

Julkaistu : 17.9.2020

Hyvän elämän malli

Julkaistu : 9.9.2020

Antakaa, niin teille annetaan

Julkaistu : 4.9.2020

Jumala muuttaa mielensä

Julkaistu : 20.8.2020

Sopiva vierailun aika

Julkaistu : 12.8.2020