Raimo Nousiainen:
Olen joskus kuullut väitteen, että ”kerran pelastettu, aina pelastettu”. Tämä kuulemani väite nousi hiljattain mieleeni, kun ajattelin tämän ajan kristikansaa. Monet heistä todella elävät niin kuin tuo väite olisi totta ja toimivat tuon ajatuksen mukaan. Että kun on kerran pelastettu, niin on aina pelastettu – mutta näinhän asia ei ole.
Jeesus on toista mieltä, sillä Hän sanoo: “Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois, niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” (Joh. 15:6). Pelastumisen kannalta hyvin tärkeä asia on pysyä Hänessä, Jeesuksessa. Sillä “ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu mitään muuta nimeä, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4:12). Ja jotta tämä asia ei jäisi vain yhden raamatunjakeen varaan, otetaan vielä pari muuta kohtaa.
“Mutta jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä, tekee kaikkien niiden kauhistusten kaltaisia, joita jumalaton tekee, saisiko hän tehdä niin ja elää? Ei yhtäkään hänen vanhurskasta tekoansa, jotka hän on tehnyt, muisteta; uskottomuuden tähden, johon hän on langennut, ja syntinsä tähden, jota hän on tehnyt, niiden tähden hänen on kuoltava.” (Hes. 18:24).
Ja edelleen: “Mutta Herra vastasi Moosekselle: ’Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.’” (2. Moos. 32:33).
Jumala vetää meitä rakkaudesta puoleensa niin, ettei taivaassa eikä helvetissä ole ketään vastoin tahtoaan. Ihminen itse tekee valinnan: ottaako vastaan Jumalan rakkaudellisen kutsun, jonka Hän meille tarjoaa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa, ja lähtee seuraamaan Jeesusta, pysyen Hänessä ja Hänen rakkaudessaan – vai hylkääkö hän Jeesuksen ja kääntää Hänelle selkänsä.
Jeesus sanoi: “Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.” (Joh. 7:37). Tie on siis avoin kaikille, jotka tahtovat tulla Hänen tykönsä. Ja Hän lupaa, että “sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37) ja ettei Hän kadota yhtäkään niistä, jotka Isä on antanut Hänelle. “Eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni… eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.” (Joh. 10:28–29).
“Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1–2). Huomaa, kuinka tässä sanotaan: “jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat”, ikään kuin olisi sisällä Hänessä.
Jeesus sanoo: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” (Joh. 15:4). Jos emme pysy Hänessä, olemme täysin suojattomia ilman Jeesusta. Joku onkin sanonut osuvasti, että kun olemme Kristuksessa, sielunvihollisen pitäisi tulla Jumalan ja Jeesuksen läpi voidakseen koskea meihin – ja se on sille täysin mahdotonta. Jeesus on voittanut vihollisen Golgatalla. Se on voitettu vihollinen.
Vaikka Jeesus ei heitä ketään pois eikä kadota ketään, eikä kukaan voi ryöstää ketään Hänen kädestään, ihminen voi silti itse kääntää selkänsä Hänelle, eli hän ei pysy Kristuksessa.
Niin kuin silloin, kun Jeesus puhui lihansa syömisestä ja verensä juomisesta: “monet hänen opetuslapsistansa vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.” (Joh. 6:66). Ihminen voi kääntää selkänsä Jumalalle – niin kuin Deemas, joka rakastui tähän maailmaan (2. Tim. 4:10).
“Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, ei ole enää uhria syntiemme edestä.” (Hebr. 10:26). Ja edelleen: “Sillä mahdotonta on niille, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet, jälleen uudistaa parannukseen, koska he jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä häpäisevät.” (Hebr. 6:4–6).
On siis täysin mahdollista, että ihminen hylkää Jumalan ja kääntää Hänelle selkänsä. Jumala pysyy kyllä uskollisena, mutta meidän uskollisuutemme on hyvin heikkoa. Jos ihminen tahtoo kääntää selkänsä Jumalalle – niin kuin Deemas – Jumala sallii sen, sillä rakkaus ei voi pakottaa ketään tahtoonsa. Mutta ihminen itse saa niittää sen sadon, mikä seuraa hänen valitsemaltaan tieltä.
“Olkaa raittiit, valvokaa; teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8).
Jos kerran pelastettu olisi aina pelastettu, niin miksi perkele kiertäisi meitä? Eikö se olisi turhaa työtä, jos se ei voisi ketään niellä? Ei se kai niin tyhmä ole. Kyllä meidän Jumalan lasten on pysyttävä Kristuksessa, sillä Hän on ainoa turvamme, ja meidän on valvottava vaellustamme. Jeesuskin sanoi puhuessaan maailmanlopun enteistä aivan ensimmäiseksi: “Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” (Matt. 24:4). Kuljetaan siis valvoen ja rukoillen. Taivaassa eikä helvetissä ole ketään vastoin tahtoaan – jokainen on paikkansa valinnut jo tässä ajassa. “Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi…” (Luuk. 5:24). Tämä valta toimii tässä ajassa – ei enää sen jälkeen, kun olemme lähteneet tästä ajasta.
Elätkö sinä yhä tuon väitteen varassa, että kerran pelastettu on aina pelastettu? On hyvä tarkistaa omaa vaellustaan: oletko Kristuksessa, vai Hänen vierellään, tai lähellä, vai kokonaan jossakin hyvin kaukana Hänestä?
“Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat; sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1–2).
Oletko sinä Hänessä?
