Raimo Nousiainen:

“Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:1-3)

Jeesus lupaa tässä raamatunkohdassa, että vaikka Hän menee edeltä valmistamaan meille sijaa, Hän myös tulee takaisin ja noutaa omansa, jotta me saisimme olla siellä, missä Hän on. Tulin uskoon 1980-luvulla, ja siitä lähtien eräs hääjuhla-ajatus on noussut yhä tärkeämmäksi. Nykyisen maailman tilanteen vuoksi tuon juhlan merkitys ja läheisyys ovat korostuneet. Vaikka emme vielä tiedä tarkkaa ajankohtaa, tuo suuri juhla on jo hyvin lähellä.

Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa viitataan tuohon hääjuhlaan: “Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa.” (Joh. 2:1). Raamattu sanoo, että “yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä” (2. Piet. 3:8). Olemme tuon kolmannen päivän aamun hetkessä, ja pian pasuuna soi ja Karitsan häät alkavat. Sitä juhlaa minä odotan.

Kolmannesta päivästä puhuu myös profeetta Hoosea. Vaikka teksti on annettu ensisijaisesti Israelin kansalle, siinä on samalla rohkaisu ja kehotus jokaiselle meistä: “Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä Hän on raadellut meitä, ja Hän parantaa meidät; Hän on lyönyt meitä, ja Hän sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä Hän meidät herättää, ja me saamme elää Hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra; Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.” (Hoos. 6:1-3)

Myös 2. Mooseksen kirjassa Herra puhuu Moosekselle kolmannesta päivästä: “Niin Herra sanoi Moosekselle: ‘Mene kansan luo ja pyhitä heidät tänä päivänä ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa. Ja olkoot valmiit kolmanneksi päiväksi; sillä kolmantena päivänä Herra astuu koko kansan nähden alas Siinain vuorelle.’” (2. Moos. 19:10-11)

Jumalan edessä “yksi päivä on kuin tuhat vuotta” ja “tuhat vuotta kuin yksi päivä”. Kun Herra sanoo: “pyhitä heidät tänä päivänä ja huomenna”, se kuvaa kahta päivää — siis noin kahta tuhatta vuotta — jolloin meillä on ollut mahdollisuus pestä vaatteemme, se on: pestä syntimme Jeesuksen veressä.

Sitten tulee kolmas päivä, jolloin Herra ilmestyy. Me olemme tuon kolmannen päivän aamuvartiossa. Pian Jeesus tulee pilvissä noutamaan omiaan. Mutta olemmeko me valmiita? Jeesuksen tulemus on todella lähellä — lähempänä kuin arvaammekaan. Jeesus sanoo: “Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette luule.” (Matt. 24:44)

Olen usein ajatellut, että monet kristityt — ehkä salaa mielessään — toivovat, ettei Jeesus tulisi vielä. Että olisi vielä asioita, jotka pitäisi saada valmiiksi: pelto ostettuna, osakkeet hoidettuna, viisi paria härkiä kokeiltuna, uusi auto tai traktori ajettuna, talo rakennettuna tai lapset kasvaneiksi. (Ks. Luuk. 14:18–20.) Monet meistä ovat niin kiinni tämän maailman asioissa, että saviset saappaat tuntuvat sitovan kiinni maahan, estäen meitä nousemasta Herraa vastaan pilviin. Jeesus kehottaa: “Muistakaa Lootin vaimoa.” (Luuk. 17:32)

Onko niin, että tänäkin päivänä emme osaa tai uskalla seurata ajan merkkejä? Olemme ehkä niin sidottuja tähän aikaan, että emme halua edes uskoa Jeesuksen toiseen tulemiseen. Jotkut jopa kieltävät sen tai pitävät “hurahtaneina” niitä, jotka siitä puhuvat. Jos Jeesuksen tulemisen ajankohta olisi ihmisten päätettävissä, tuskinpa tuo päivä koskaan tulisi — tai se olisi hyvin kaukana tulevaisuudessa. Kuinka monet meistä tämän ajan kristityistä ovat todella valmiita joka hetki ylösottoon? Olenko minä valmis? Oletko sinä valmis?

Sillä kun pasuuna soi, ei ole enää aikaa tehdä parannusta tai irrottautua tämän ajan kahleista. “Silmän räpäyksessä”meidät temmataan Herraa vastaan pilviin (1. Kor. 15:52).

Me olemme niin kiinni tässä ajassa, tämän maailman savessa, ettemme oikeastaan koskaan koe olevamme valmiit lähtemään. Mutta jos lähdemme täältä fyysisen kuoleman kautta, tiedämme, että kuolema ei kysy: “Sopiiko? Oletko valmis?” Se tulee, kun hetki on. Usein Jumala joutuu riisumaan meitä — sairauksien, vaikeuksien ja erilaisten koettelemusten kautta — jotta sydämemme irtautuisi tästä ajasta ja valmistuisi kotiinlähtöön.

“Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!” (Ilm. 16:15)

Muistakaamme siis Lootin vaimoa. Hän muuttui suolapatsaaksi, koska katsoi taakseen — ehkä kaivaten Sodoman antimia. Mihin meidän sydämemme on kiinnitetty? Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen — vai tämän ajan “Sodoman” antimiin? Muistakaa Lootin vaimoa.

Aamen. Tule, Herra Jeesus!