Raimo Nousiainen:

Joosuan kirjassa (7:10-13) kirjoitetaan mielenkiintoinen tekstikohta:

Herra sanoi Joosualle: ”Nouse siitä! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt syntiä. He ovat rikkoneet minun liittoni, jonka olen heille säätänyt, ja ovat ottaneet tuhon omaksi vihittyä. He ovat varastaneet ja valehdelleet ja panneet varastamansa tavarat omien tavaroittensa joukkoon. Sen vuoksi israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä. He joutuvat pakenemaan vihollisiaan, sillä heistä itsestään on tullut tuhon omaksi vihittyjä. Minä en ole enää teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä. Nouse, pyhitä kansa ja sano heille: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinun keskelläsi, Israel, on tuhon omaksi vihittyä. Sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennen kuin olet poistanut keskuudestasi sen, mikä on tuhon omaksi vihittyä.

Onko meidän elämässämme jotakin ”tuhon omaksi vihittyä”? Olemmeko me myös kätkeneet ja piilottaneet ”tuhon omaksi vihittyä” telttamme keskelle niin kuin Aakan (Joos. 7:16-26) kuvitellen ettei Jumala tiedä ja näe sitä? Onko se jokin salainen synti tai jokin asia, josta Jumala tahtoisi meidän luopuvan? Onko se katkeruutta, vihaa, anteeksiantamattomuutta, ylpeyttä, epärehellisyyttä tai jokin vilppi?

Me emme tule kestämään vihollistemme edessä, jos meidän ”teltassamme” so. meidän sydämessämme tai elämässämme on jotakin tuhon omaksi vihittyä, syntiä tai asioita, joista Jumala tahtoo meidän luopuvan ja tekevän parannusta. Kaikkien näiden ”tuhon omaksi vihittyjen” asioiden ei tarvitse kuitenkaan olla välttämättä syntiä, mutta ne voivat tehdä meidät hitaiksi ja kömpelöiksi, ja vaikuttavat meidän ajatuksiimme ja asenteisiimme niin, ettei Jumalan tahto voi eikä pääse tapahtumaan meidän elämässämme ellemme luovu niistä. Me olemme tulossa sellaiseen aikaan, että Jumala tulee koettelemaan ja riisumaan meitä kaikesta siitä mikä ei ole Hänestä.

Danielin kirjassa (11:32-35) kirjoitetaan:

Liiton rikkojat hän viettelee liukkain kielin jumalattomuuteen, mutta niiden joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Kansan keskuudessa olevat oppineet johdattavat monet ymmärrykseen, mutta heitä sorretaan miekalla ja tulella, heitä vangitaan ja heitä ryöstetään jonkin aikaa. Mutta keskellä sortoa heitä vähän autetaan, ja monet liittyvät heihin liehakoiden. Jotkut oppineista kompastuvat, jotta heidän joukkonsa koeteltaisiin, puhdistettaisiin ja kirkastettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä on aikaa määrähetkeen.

Malakia (3:2-3) jatkaa:

Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän ja kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin kultasepän tuli, kuin pesijäin saippua. Hän istuu ja sulattaa, puhdistaa hopean. Hän puhdistaa Leevin pojat, jalostaa heidät kuin kullan ja hopean, niin että he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.

Jos meillä on ”tuhon omaksi vihittyä” tai joitakin turhia painolasteja ja emme ole puhtaat, niin me emme tule kestämään koetuksissa. Jumala ei voi käyttää likaista ja epäpuhdasta astiaa. Hän ei voi toimia siellä missä on epäpyhyyttä tai syntiä, sillä muutoin Hän toimisi vastoin omaa luontoaan. Meidän, Hänen astioidensa, kaikkien astioiden tulee olla puhtaita, jotta Hän voi käyttää meitä. Ja me voimme olla ja tulla puhtaiksi vain, kun olemme pestyt Kristuksen Jeesuksen verellä ja pysyä puhtaina vain pysymällä Jeesuksessa, sillä Hänessä ei ole syntiä.

”Te tiedätte, että hän ilmestyi ottamaan pois synnit. Hänessä ei ole syntiä. Ei kukaan, joka pysyy hänessä, tee syntiä, eikä kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” (1. Joh. 3:5-6)

Jos me emme pysy ehyellä jakamattomalla sydämellä Jeesuksessa ja seiso tukevasti Kristuskalliolla ja askeleemme ei ole tehty vakaiksi Jumalan sanalla, niin me emme tule kestämään koetuksissa.

Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen.” (Matt. 16:24-25)

Kadottaa elämänsä Jeesuksen tähden. Tämä on kova haaste tämän ajan ihmisille, meille, jotka olemme tottuneet saamaan miltei kaiken. Pitäisi kieltää itsensä ja kadottaa elämänsä, ja luopua nyt kaikista ”jo saavutetuistakin eduista”. Tämä on aika kova vaatimus ja haaste meille tämän ajan ihmisille. Mutta Jumalan valtakunnassa pätee tällainen laki, että antaessaan saa ja kadottaessaan löytää. Minä uskon, että kun ja jos me olemme valmiita luopumaan niistä asioista, joiden päälle Jumala on sormensa laittanut ja panemme ne pois, niin Jumala tulee siunaamaan meitä monin verroin enemmän kuin uskallamme edes ajatella tai odottaa. Voi kun me uskovat, me Jumalan lapset, käsittäisimme sen, että kun me luovumme kaikesta siitä mitä meillä on, siitä kuvitellusta omastamme, niin me saamme omistaa kaiken sen mitä Jeesuksessa ja Jeesuksella on.

”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan!” (Room. 8:32)

Täyttä astiaa on vaikea täyttää, varsinkin jos tuo astia ei ole puhdas. Meillä ja meissä ei saa olla mitään ”tuhon omaksi vihittyä”, ei meidän sydämessämme eikä meidän elämässämme, ei mitään mikä saastuttaa tai tekee meidät hitaiksi ja kömpelöiksi. Sillä saastaisesta ei voi syntyä puhdasta, ei yhden yhtäkään.

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (1. Piet. 1:15-16)

Heprealaiskirjeessä (12:1-3) kirjoitetaan:

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.

Nostan esille vielä yhden Raamatun tekstin. Jobin kirjassa (22:21-30) kirjoitetaan:

Tee siis sovinto ja elä rauhassa Jumalan kanssa, niin saavutat onnen. Ota vastaan opetus hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi. Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, sinun elämäsi rakentuu uudestaan. Jos karkotat vääryyden kauas majastasi, viskaat kultasi tomuun ja Oofirin kullan jokilaakson louhikkoon, jos Kaikkivaltiaasta tulee kulta-aarteesi, parhain hopeasi, silloin iloitset Kaikkivaltiaasta ja nostat kasvosi Jumalan puoleen. Kun rukoilet häntä, hän kuulee sinua, ja sinä voit täyttää lupauksesi. Kun jotakin päätät, se onnistuu sinulle, ja sinun teillesi loistaa valo. Jos tie painuu alaspäin, sinä sanot: ’Ylös’, ja hän auttaa nöyrtyvää. Hän pelastaa senkin, joka ei ole syytön; sinun kättesi puhtauden tähden tämä pelastuu.

Jos meidän kätemme ovat puhtaat niin todennäköisesti myös meidän sydämemme on puhdas. Sillä vain puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan. Ajattelepa minkälainen seuraus yhden ihmisen ”tuhon omaksi vihittyjen” tavaroiden piilottamisen vuoksi kohtasi (Joos. 7). On hyvä muistaa, että synnissä oli se pieni tai suuri, niin siinä on aina elämää tuhoava voima.