Tähän asti Herra on auttanut meitä

Marko Kaikula: 

Tämän blogitekstin ajatukset nousevat 1. Samuelin kirjan luvusta seitsemän (7) ja jakeista 2-14 (KR1992). Lue nämä jakeet ensiksi kokonaiskuvan saamiseksi ennen kuin jatkat eteenpäin. Nostan tekstijaksosta esille ennen kaikkea jakeen 12, jossa sanotaan:

Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.”

Teksti tuo esille Israelin kansan parannuksen, epäjumalanpalvonnan hylkäämisen ja poistaminen sekä ja luottamuksen asettamisen Jumalaan. Parannus, pahuuden hylkääminen ja luottamuksen asettaminen Jumalaan saa sen aikaan, että Jumala kääntyy kansan puoleen ja he voittavat filistealaiset. Tämä voitto filistealaisista on ensimmäinen kerta Israelin sotajoukon historiassa. Jotta voisimme ymmärtää, miksi Samuel pystytti kiven, meidän on hyvä luoda lyhyt katsaus ajassa taaksepäin.

1. Samuelin kirjan luvussa neljä (4) kerrotaan Israelin kansan taistelusta filistealaisia vastaan. Israel hävisi taistelun ja 4 000 Israelin sota-armeijan miestä menetti henkensä. Ei mene kuin hetki kun Israel on jälleen sodassa filistealaisten kanssa, ja tällä kertaa Israelilaiset ajattelevat, että jos he ottavat mukaan Herran liitonarkun, he voittavat filistealaiset. Mutta, tappio tulee Herran liitonarkun mukanaolosta huolimatta. Israelin sota-armeijasta kaatuu 30 000 jalkamiestä. Kaiken lisäksi Herran liitonarkku joutuu filistealaisten käsiin. Liitonarkku oli filistealaisten hallussa seitsemän kuukautta, mutta he palauttivat sen, koska Herran käsi painoi raskaasti filistealaisten päällä, niin kuin 1. Samuelin kirjan luvussa viisi (5) sanotaan. Herran liitonarkku oli vieraalla maalla, ja Herra kuritti filistealaisia sairauksilla.

Miksi Israel hävisi nämä molemmat taistelut? Tai miksi yleensäkin Israel kärsi tappioita sota toisensa jälkeen? 

Siksi, että Israelin kansa ei asettanut luottamusta Jumalaan, eivätkä kysyneet Jumalan tahtoa!

  • Israelin kansa oli kääntänyt selkänsä Herralle, Jumalalleen.
  • Israelin kansa oli pitkään palvonut epäjumalinaan Baalia ja Astartea.
  • Israelin kansalla oli pahoja ja huonoja johtajia ja pappeja, kuten Eelin pojat, Hofni ja Piinehas.
  • Israelin kansa luotti omaan voimaansa kaikessa toimissaan.

Mutta tilanne muuttuu, kun Samuel kehottaa kansaa tekemään parannuksen. Jakeessa kolme (3) kirjoitetaan:

Niin Samuel sanoi koko Israelin kansalle: Jos te kaikesta sydämestänne käännytte Herran puoleen, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja astartet. Valmistakaa sydämenne Herralle ja palvelkaa ainoastaan häntä, niin hän vapauttaa teidät filistealaisten käsistä. 

Parannus saa aikaan sen, että Israelilaiset poistavat Baalit ja Astartet ja alkoivat palvella ainoastaan Herraa. Kansa paastosi ja tunnusti Herralle tehneensä syntiä Häntä vastaan. Kun sodan uhka jälleen oli Israelin kansan yllä, kansa kääntyi Samuelin puoleen ja pyysi, että Samuel rukoilee kansan puolesta Herraa, heidän Jumalaansa ja pelastaisi tällä kertaa filistealaisten käsistä. Ja Herra kuuli rukouksen ja vastasi rukoukseen. Filistealaiset hävisivät taistelun, ja Israel ensimmäistä kertaa voitti filistealaisten sotajoukon. Eikä filistealaisten joukko enää tullut Israelin alueelle. Israelin kansa ei voittanut omassa voimassaan, vaan ainoastaan Herran Jumalan avulla ja voimalla.

Samuel ja Israelin kansa pystyttivät tästä voitosta kivimerkin, ja antoivat kivimerkille nimen Eben-Eser. Tämä merkitsee suomeksi käännettynä avun kiveä. Todellisen avun ja voiton toi Herra, Jumala, joka on avun kivi. Jumala on kaiken avun lähde ja avun antaja.

Psalmin kirjan luvussa 115 ja jakeissa 9-11 kirjoitetaan:

Israel, luota Herraan!  Hän on sinun apusi ja kilpesi. Aaronin suku, luota Herraan!  Hän on sinun apusi ja kilpesi. Te, jotka Herraa pelkäätte, luottakaa Herraan!  Hän on teidän apunne ja kilpenne. 

Psalmin luvussa 33 ja jakeissa 20-22 jatketaan vielä:

Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Hänessä iloitsee meidän sydämemme, koska me turvaamme hänen pyhään nimeensä. Sinun armosi, Herra, olkoon meidän yllämme, kun panemme toivomme sinuun. 

Samuel sanoo kiven pystyttämisen yhteydessä: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” Israelin kansa oli päässyt voittoon. Kansa oli valmis tunnustamaan, että Herra on meitä auttanut tähän asti. Kansa ymmärsi, että emme olisi enää elossa, jos emme olisi asettaneet luottamustamme Jumalaan. Jos emme olisi tunnustaneet syntejämme ja hylänneet niitä, emme olisi selviytyneet. Mutta Jumala antoi vielä armon ajan ja armahduksen Israelin kansalle. Ja kansa tarttui tähän kiinni. Suuren voiton saavutettuaan, pystytettiin muistokivi Jumalan avusta ja huolenpidosta.

Tuohon aikaan Lähi-idässä oli yleinen tapa pystyttää suuria kiviä muistomerkeiksi muistuttamaan eri tapahtumista ja tilanteista. Muistokiven tarkoituksena ei ollut se, että sitä aletaan palvoa ja kumartaa. Sitäkin kyllä tapahtui, mutta tämän Eben-Eser nimisen kiven tarkoituksena oli olla muistutuksena Israelin kansalle Jumalan huolenpidosta ja avusta vaikeina hetkinä. Herralle, Jumalalle annettiin yksin kunnia. Aina kun joku käveli muistokiven ohi, hän saattoi muistaa kertomuksen Israelin ja filistealaisten kohtaamisesta, jonka Israel voitti yhdessä Jumalan kanssa. Muistokivi muistutti ohikulkijoita aina sukupolvesta toiseen, että Jumala antoi avun.

Tänäänkin me saamme asettaa luottamuksemme siihen, että Jumala antaa avun. Hän haluaa, että tekisimme parannusta ja kääntyisimme Hänen puoleensa. Kun me tämän teemme ja lähestymme elävää Jumalaa, Hän antaa avun. Meidän ei tarvitse kääntyä Jumalaa rukoillessamme jonkun profeetan tai papin luokse, vaan Kristuksen Jeesuksen sovintotyön kautta meillä kaikilla on pääsy suoraan Isän, Jumalan luokse.

Olisiko meidän jo aika laskea saatuja siunauksiamme yksittäin, jotta me todella ymmärtäisimme, että Herra on jo meitä auttanut? 

Ja Jumala haluaa edelleen ja jatkossa auttaa meitä. Laulurunoilija kirjoittaa:

Laske siunaukset yksittäin, huomaa Herran hyvyys päivittäin. Muista työnsä suuret, valtavat, uutta intoa ne sulle antavat. (Hengellinen Laulukirja nro 335)

On joskus hyvä oikein pysähtyä laskemaan saatuja siunauksia, jotta yksinkertaisesti ymmärtää sen, että Jumala on todella ollut elämässä läsnä ja siunauksena. Jotkut saattavat kirjoittaa Jumalan vastauksia ja saatuja siunauksia ylös. Minua ja perhettäni Jumala on siunannut monen monta kertaa.

Olisitko sinä valmis Samuelin tavoin pystyttämään oman elämäsi todistukseksi tuollaisen Avunkiven? 

Tämä Avunkivi voisi olla todellinen kivi kodissamme. Kivi julistaisi itsellemme ja kodissamme kävijöille, että ”tähän asti Herra on auttanut meitä” kaikessa ja aina. Avunkivi muistuttaisi meitä myös silloin kun ahdistus iskee ja on paha olla, että kenen avun varassa on koko elämämme. Kivi vakuuttaisi, että Herran armoa ja rakkautta on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

Hänen armonsa on joka aamu uusi. Tänään olemme saanet riittävästi armoa tälle päivälle. Huomenna saamme riittävän määrän uutta armoa huomisen päivälle. Voi olla, että Herramme, Jumalamme ei ole auttanut joka kerta sillä tavoin kuin itse olemme halunneet tai toivoneet, mutta joka tapauksessa ”tähän asti Herra on auttanut meitä.” Jos Herra on auttanut tähän asti, miksi Hän lakkaisi nyt tai tulevaisuudessa auttamasta? 

Tällainen Avunkivi olisi omalla liikkumattomalla tavallaan kodissamme uskon todistaja, uskon vahvistaja ja uskon herättäjä. Kivi olisi myös jatkuva kutsu kiitokseen Herran tähän astisesta avusta.

Etsi tällainen Avunkivi luonnosta ja tuo se kotiisi. Kivi voi olla sen kokoinen kuin haluat. Voit kirjoittaa kiveen Eben-Eser ja Raamatun kohdan (1. Sam. 7:12), jossa puhutaan tästä kivestä. Aseta tämä kivi kodissasi sellaiselle keskeiselle paikalle, josta näet sen muistuttavan sinua siitä, että on yksi, joka antaa avun kaikkina hetkinä. Se myös muistuttaa siitä, että tähänkin asti on Herra minua auttanut. Ja apu jatkuu yhä.

Me emme ala palvomaan tätä Avunkiveä. Tämä kivi ei ole jumala eikä mikään palvonnan kohde. Me palvomme elävää Jeesusta Kristusta, mutta tämä kivi saakoon muistuttaa meitä Hänen avustaan ja siunauksistaan meidän elämässämme.

Hyvää ja siunattua uutta vuotta 2022 ja saakoon Jumalan runsas siunaus olla elämäsi yllä!

Blogi

Tällä sivulla julkaistaan eri kirjoittajien blogi-kirjoituksia. Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Oriveden helluntaiseurakunnan virallista linjaa so. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohtia, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Hyviä lukuhetkiä!

TEKIJÄNOIKEUS:

Tekstien luvaton käyttö ja/tai kopioiminen ilman kirjoittajan lupaa on tekijänoikeuslain mukaan kielletty. Lyhyitä otteita ja linkkejä voi käyttää kunhan tekijän nimi ja linkki blogiin on selkeästi ja asianmukaisesti esillä.

Blogia kirjoittavat:

Uusimmat blogitekstit

Toimi kaupunkisi parhaaksi!

Julkaistu : 14.8.2022

Minä annan teille levon

Julkaistu : 5.7.2022

Miksi kannattaa lukea Raamattua?

Julkaistu : 21.6.2022

Jumalan salattu olemus

Julkaistu : 7.6.2022

Jumala on meidän linnamme!

Julkaistu : 10.5.2022

Tiedon alkuperä ja merkitys

Julkaistu : 26.4.2022

Valinnan mahdollisuus ja vapaus

Julkaistu : 12.4.2022

Rukous ja usko

Julkaistu : 15.3.2022

Älä pelkää!

Julkaistu : 1.3.2022

Pyhä vai syntinen vai molempia?

Julkaistu : 15.2.2022

Jumalan kunnioittava kohtaaminen

Julkaistu : 1.2.2022

Rukous; elämä vai taakka?

Julkaistu : 18.1.2022