Marko Kaikula:
Mitä on kiitollisuus?
Kiitollisuus on syvällinen ja moniulotteinen asenne, joka vaikuttaa sekä ihmisen sisäiseen maailmaan että ihmisen suhteisiin toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Kiitollisuus on tunnetila, joka syntyy, kun ihminen kokee saaneensa jotain hyvää. Se voi liittyä toisen ihmisen tekoon, elämän hyviin asioihin tai vaikkapa siihen, että on selviytynyt vaikeasta tilanteesta. Psykologisessa mielessä kiitollisuus liittyy myönteisiin tunteisiin ja hyvinvointiin.
Psykologian professorit Robert A. Emmons ja Michael E. McCullough tutkivat (Counting Blessings Versus Burdens; 2003) kiitollisuuden vaikutuksia hyvinvointiin ja pyrkivät selvittämään, onko kyse korrelaatiosta vai syy-yhteydestä. Tutkimuksensa perusteella he havaitsivat, että säännöllinen keskittyminen elämän siunauksiin parantaa hyvinvointia. Viikoittainen kiitollisuuden listaaminen lisäsi positiivista elämänasennetta, optimistisuutta, liikunnan määrää ja vähensi fyysisiä oireita, kun taas päivittäinen harjoittaminen toi vielä suurempia hyötyjä. Jopa satunnainen kiitollisuuden osoittaminen lisäsi tunneyhteyttä muihin ja paransi unen laatua. Lisäksi tutkimus osoitti, että kiitollisuus vähentää negatiivisia tunteita ja edistää prososiaalista käyttäytymistä. Prososiaalinen käyttäytyminen tarkoittaa toimintaa, joka hyödyttää muita ihmisiä tai yhteisöä ilman välitöntä omaa hyötyä. Se voi ilmetä esimerkiksi avuliaisuutena, empatiana, yhteistyönä, anteliaisuutena ja myötätuntona. Emmonsin ja McCullough’n mukaan kiitollisuudella on suora myönteinen vaikutus hyvinvointiin, sillä se auttaa keskittymään positiivisiin asioihin ongelmien sijaan ja luo tunnetta rakastetuksi tulemisesta sekä vahvistaa ihmissuhteita ja sosiaalisia yhteyksiä.
Kiitollisuutta pidetään yleisesti hyveenä. Se merkitsee kykyä arvostaa hyvää ja osoittaa kiitollisuutta sen antajalle. Kiitollinen ihminen tunnistaa, ettei kaikki ole itsestään selvää, vaan että moni hyvä asia elämässä on seurausta jonkun toisen anteliaisuudesta, työstä tai uhrauksista. Monissa perinteissä ja uskonnoissa kiitollisuutta pidetään tärkeänä moraalisena arvona. Muun muassa juutalaisessa, kristillisessä, islamilaisessa, buddhalaisessa ja hindulaisessa ajattelussa kiitollisuus on tärkeä käsite, joihin kuuluvat myös tyytyväisyys, onnellisuus, ylpeys ja toivo.
Englanninkielisen kiitollisuutta kuvaavan sanan ”gratitude” juuret juontuvat latinankielisestä sanasta ”gratia”, joka tarkoittaa kiitollisuutta, armoa ja armeliaisuutta. Sanan ”gratia” kaikki johdannaiset liittyvät antamisen ja vastaanottamisen kauneuteen, lahjaan, anteliaisuuteen, ystävällisyyteen tai saamiseen ilman ansiota.
Mitä Raamattu puhuu kiitollisuudesta?
Kiitollisuus on keskeinen teema Raamatussa, joka ilmenee sekä Vanhan että Uuden testamentin teksteissä. Sana kiitos tai sen sukulaissanat esiintyvät Raamatussa yli 150 kertaa. Kiitollisuus kuvastaa ihmisen vastausta Jumalan armoon ja hyvyyteen, ja sitä pidetään tärkeänä hengellisenä hyveenä. Raamatullinen kiitollisuus ei ole vain hetkellinen tunne, vaan kokonaisvaltainen sydämen asenne, joka perustuu Jumalan tekojen tunnistamiseen ja niistä kiittämiseen. Kirkkoraamattu 1992 -käännöksessä sana ”kiitollisuus” ei esiinny suoranaisesti, mutta sen synonyymit ja ilmaisut, kuten ”kiitos”, ”kiittää” ja ”ylistys”, ovat yleisiä. Esimerkiksi 1. Tessalonikalaiskirjeessä kehotetaan: ”Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.” (1. Tess. 5:18)
Hepreankielisessä Vanhan testamentin tekstissä, kuten Biblia Hebraica Stuttgartensiassa, kiitollisuutta ilmaistaan usein sanalla todah תּוֹדָה, joka tarkoittaa kiitosta tai ylistystä (Ps. 50:23). Sana todah esiintyy erityisesti Psalmeissa, joissa kiitos liittyy vahvasti rukoukseen ja palvontaan. Psalmi 50:23 sanoo: ”Joka uhraa kiitosta (zevach todah), se kunnioittaa minua. Joka pysyy oikealla tiellä, saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa.” Lisäksi esiintyvät sana hodah הוֹדָה, joka tarkoittaa tunnustaa, ylistää ja kiittää. Sana yadah יָדָה, joka tarkoittaa kiittää, ylistää, julistaa (Ps. 100:4). Sana barak בָּרַךְ, joka kirjaimellisesti tarkoittaa siunaamista, mutta voi tarkoittaa myös kiittämistä ja ylistämistä Jumalan hyvyyden tähden (Ps. 103:1–2).
Kreikankielisessä Uuden testamentin tekstissä, kuten Nestle-Alandin kriittisessä laitoksessa, vastaava sana on eucharistia(εὐχαριστία), joka merkitsee kiitollisuutta tai kiitosta. Tästä sanasta tulee myös ehtoollista tarkoittava sana ”eukaristia”. Lisäksi voisimme nostaa esille sanat: doxazō (δοξάζω) – ”ylistää, kirkastaa”. Tämä sana liittyy erityisesti Jumalan kunnian ja ylistyksen antamiseen. Tuttu on myös sana charis (χάρις) – “armo, lahja”. Sana charis viittaa Jumalan armoon ja hyviin lahjoihin, joista kiitollisuus kumpuaa. Uuden testamentin teksteissä eucharistia esiintyy monissa eri yhteyksissä. Se liittyy erityisesti rukoukseen ja hengelliseen elämään. Esimerkiksi Kolossalaiskirjeessä (3:15–17) Paavali kirjoittaa: ”Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia (eucharistoi). Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen (eucharistountes) hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.”
Kiitollisuus on tässä yhteydessä keskeinen osa kristillistä vaellusta, ja se liittyy suoraan Kristuksen Jeesuksen opetuksiin ja seurakuntaelämään. Yksi merkittävimmistä kohdista, joissa eucharisteō esiintyy, on ehtoollisen asettaminen: ”Jeesus otti leivän, kiitti (eucharistēsas) ja mursi sen ja antoi opetuslapsilleen…” (Matt. 26:26). Raamatullinen kiitollisuus liittyy läheisesti Jumalan armoon. Ihminen, joka on kokenut Jumalan armon, vastaa siihen kiitoksella ja ylistyksellä. Tämä näkyy esimerkiksi Psalmeissa, joissa toistuvasti kehotetaan kiittämään Herraa Hänen hyvyydestään ja iankaikkisesta armostaan. Kiitollisuus ei ole vain tunne, vaan aktiivinen vastaus Jumalan tekoihin ja olemukseen. Raamatullinen kiitollisuus ei ole pelkästään hyvän vastaanottamista ja siitä iloitsemista, vaan se on syvä hengellinen asenne. Kiitollisuus on keskeinen osa kristillistä elämää ja hengellistä kasvua. Se auttaa uskovaa tunnistamaan ja arvostamaan Jumalan siunauksia elämässään, mikä puolestaan vahvistaa luottamusta ja uskoa Häneen. Kiitollisuus saa suuren merkityksen Raamatun teologiassa, koska se liittyy suoraan Jumalan olemukseen, pelastukseen, uskovan hengelliseen kasvuun ja tulevaan kirkkauteen. Se on oikea vastaus Jumalan hyvyyteen ja armoon, ja sen puute on merkki hengellisestä sokeudesta. Kiitollisuus on kokonaisvaltainen elämäntapa, joka muuttaa ihmisen rukouselämän, kärsimyksen kokemisen ja uskon kestävyyden. Raamattu kehottaa uskovia kiittämään kaikessa, sillä se on Jumalan tahto – ja lopulta kiitollisuus johtaa meidät taivaalliseen ylistykseen Jumalan valtaistuimen edessä.
Kuinka voin olla kiitollinen kaikkien vaikeuksien keskellä?
Elämä ei ole aina helppoa. Jokainen ihminen kohtaa vastoinkäymisiä, menetystä ja koettelemuksia, jotka voivat horjuttaa hänen elämänasennettaan. Kun vaikeudet kasaantuvat, kiitollisuus saattaa tuntua kaukaiselta tai jopa mahdottomalta. Kiitollisuus ei ole vain tunne hyvien aikojen keskellä, vaan tietoinen valinta myös koettelemusten hetkellä. Vaikeina aikoina kiitollisuus ei tule automaattisesti, vaan se on tietoinen päätös. Voimme valita, keskitymmekö siihen, mitä meiltä puuttuu, vai siihen, mitä meillä yhä on. ”Kiittäkää joka tilanteessa, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Tess. 5:18).
Kiitollisuuden perusta ei ole ulkoisissa olosuhteissa, vaan Jumalan lupauksissa. Vaikeuksista huolimatta voimme kiittää siitä, että Jumala on kanssamme (Jes. 41:10), että Hän vaikuttaa kaiken parhaaksemme (Room. 8:28) ja että Hän antaa voimaa kestää (Fil. 4:6–7). Kun keskitymme kiitollisuuteen, se ei poista vaikeuksia, mutta se muuttaa suhtautumistamme niihin. Kiitollisuus on myös harjoitus. Apostoli Paavali oppi tyytymään oloihinsa ja ylistämään Jumalaa jopa vankeudessa. Samoin me voimme tietoisesti etsiä syitä kiittää; esimerkiksi kirjaamalla ylös hyviä asioita päivittäin. Kiitollisuus ei tarkoita ongelmien kieltämistä, vaan se avaa silmämme Jumalan huolenpidolle niidenkin keskellä. Lopulta kiitollisuus johtaa meidät rukoukseen ja ylistykseen. Daavidin psalmit näyttävät, kuinka huokaukset voivat muuttua kiitokseksi: ”Minun sydämeni riemuitsee sinun avustasi” (Ps. 13:6). Kiitollisuus on tie lähemmäs Jumalaa ja antaa voimaa kulkea vaikeiden aikojen läpi Hänen kanssaan.
Mitä voin tehdä, että olisin kiitollinen?
Niin kuin on usein tullut jo esille, kiitollisuus ei ole pelkkä tunne, joka syntyy hyvien asioiden tapahtuessa, vaan se on elämänasenne ja hengellinen valinta. Vaikka jokaisella on luonnollisia hetkiä, jolloin kiitollisuus nousee sydämestä helposti, on myös aikoja, jolloin kiitollisuus tuntuu kaukaiselta. Silloin voimme tietoisesti kehittää ja vahvistaa kiitollista elämänasennetta. Kiitollinen elämänasenne kehittyy, kun opimme muistamaan Jumalan hyvyyden, harjoitamme kiittämistä kaikissa tilanteissa, annamme Pyhän Hengen muuttaa sydäntämme, palvelemme muita ja opettelemme tyytymään siihen, mitä meillä on.
Kiitollisuus alkaa siitä, että suuntaamme ajatuksemme siihen, mitä meillä jo on ja mitä Jumala on meille antanut. Monet Raamatun kohdat korostavat kiitoksen merkitystä. Psalmi 103:2 kehottaa: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.” Luimme jo aikaisemmin Paavalin kehotuksen sanat: ”Kiittäkää kaikesta tai kaikissa tilanteissa. Tämä on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tess. 5:18)
Kaikissa tilanteissa kiittäminen ei tarkoita, että kiittäisimme itse vaikeuksista, vaan että opimme kiittämään Jumalaa Hänen hyvyydestään myös vaikeuksien keskellä. Voimme tehdä tästä käytännöllisen tavan: kun kohtaamme vastoinkäymisiä, pysähdymme ja kysymme itseltämme: Mitä voin tästä oppia? Missä voin nähdä Jumalan kädenjäljen tässä tilanteessa? Voinko olla kiitollinen jostakin tästä huolimatta?
Kiitollisuus ei synny vain itsestään, vaan se on Pyhän Hengen hedelmä. Galatalaiskirjeessä (5:22) mainitaan Hengen hedelmät, joihin kuuluu ilo; ja kiitollinen asenne liittyy suoraan iloon. Mielenkiintoista kyllä, kiitollisuus lisääntyy, kun siirrämme katseemme pois omista ongelmistamme ja keskitymme toisten auttamiseen. Jeesus sanoi: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa” (Apt. 20:35). Kun palvelemme muita, huomaamme usein, kuinka paljon olemme itse saaneet.
Tämän päivän kulttuuri ruokkii jatkuvaa tyytymättömyyttä; aina halutaan enemmän, uudempaa ja parempaa. Mutta Paavali sanoo Filippiläiskirjeessä (4:11–12): ”Olen oppinut tyytymään oloihini, olipa minulla vähän tai paljon.” Tyytyväisyys ja kiitollisuus kulkevat käsi kädessä. Kun keskitymme siihen, mitä meillä on, emmekä siihen, mitä puuttuu, löydämme aidon tyytyväisyyden. Tämä on todella tärkeä huomio. Tämä voi tarkoittaa käytännössä sitä, että vältämme vertailua muihin ihmisiin. Lisäksi opettelemme sanomaan ”kiitos Jumalalle”pienistäkin asioista. Kun alamme tietoisesti kiinnittää huomiota kiitollisuuteen, huomaamme, että se muuttaa tapaamme kohdata elämän haasteet. Se tuo iloa, rauhaa ja toivoa – ja ennen kaikkea, se vahvistaa suhdettamme Jumalaan.
