Marko Kaikula:
Martta Kaukomaa (1895-1992) runoilee tunnetussa hengellisessä laulussa (Hengellinen Laulukirja nro 267) seuraavasti:
Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje eikä karkoita ketään pois. Maan alimpiin paikkoihin astui Hän kantaen ristiään. Siinä verehen viittansa kastui, repi piikit tuon puhtaan pään. Vaan alas, oi, alemma vainen vei tuskien raskas tie sinne, missä vain syntinen nainen sekä ryöväri yössä lie. Kun kieltäjän kurjan Hän kohtaa, ei vältä, vaan luokse käy. Pyhä rakkaus silmistä hohtaa eikä kostoa, vihaa näy. Ja alemma vieläkin tulla Hän tahtois, jos siellä oi joku tunnolla haavoitetulla, jotta korjata kurjan vois. Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje eikä karkoita ketään pois.
Tämä laulu kuvaa hyvin konkreettisesti ja syvällisesti Jumalan rakkauden uhritietä. Siinä korostetaan Jeesuksen kykyä tavoittaa ja rakastaa kaikkia ihmisiä, olivat he sitten syntisiä tai kurjia. Laulun sanat kuvaavat Jeesuksen halua astua alas alimpiin paikkoihin ja kohdata niitä, jotka ovat hyljeksittyjä tai kärsiviä, kuten syntinen nainen, kieltäjä tai ryöväri. Laulussa korostetaan myös Jeesuksen kärsimystä ja uhrautuvaa rakkautta, kun Hän kantaa ristiään ja vuodattaa verensä. Jeesuksen esitetään olevan valmis menemään vieläkin alemmas, kohtaamaan niitä, jotka ovat ”tunnolla haavoitettuja”, jotta heitä voitaisiin auttaa ja parantaa. Laulu siis kuvaa Jeesusta armollisena ja rakastavana, joka ei hylkää ketään, vaan haluaa auttaa ja parantaa kaikki ihmiset; olivat he sitten missä tahansa elämän tilanteessa.
Vaikka ”Jumalan rakkauden uhritie” saattaa kuulostaa voimakkaalta ja jopa synkältä, sen taustalla on kristillinen opetus Jeesuksen rakkaudesta ja uhrautumisesta ihmisten puolesta. Se muistuttaa meitä siitä, että Jumalan rakkaus on täydellistä ja uhrautuvaa, ja se kannustaa meitä vastaamaan samalla rakkaudella ja antautumaan palvelemaan muita lähimmäisinä. Kristuksen uhritie oli välttämätön pelastuksemme ja iankaikkisen elämän saamiseksi hänen kauttaan.
Raamatussa Jeesuksen elämä kuvataan uhritienä, joka ilmentää Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Jeesuksen oma elämä oli täynnä rakkautta, uhrautumista ja palvelua, joka saavutti huippunsa hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Jeesuksen elämä alkoi nöyrästä syntymästä maailmaan, osoittaen Jumalan valtavaa rakkautta lähettämällä Poikansa pelastamaan ihmisiä. Hänen julkinen palvelutyönsä oli täynnä rakkautta ja uhrautumista, osoittaen armollisuutta, lempeyttä ja rakkautta lähimmäisiä kohtaan. Jeesuksen uhrautuva rakkaus saavutti huippunsa ristillä, missä hän kärsi ja kuoli ihmisten syntien tähden, tarjoten syntien anteeksiantamusta ja iankaikkista yhteyttä Jumalan kanssa. Hänen ylösnousemuksensa vahvistaa voiton synnistä ja kuolemasta, tarjoten toivon ja lupauksen iankaikkisesta elämästä.
Heprealaiskirje (10:12-14) osoittaa selvästi, että Kristuksen Jeesuksen uhri ristillä oli riittävä kattamaan kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit, ja tarjoamaan iankaikkisen pelastuksen niille, jotka uskovat häneen:
Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.
Jeesuksen uhri oli ainutlaatuinen ja täydellinen, koska se oli Hänen oma ruumiinsa, joka uhrattiin syntien sovitukseksi. Toisin kuin vanhan liiton papit, jotka joutuivat toistuvasti uhraamaan eläimiä, Jeesuksen uhri oli kertaluonteinen ja täyttävä. Se oli kerran ja lopullisesti riittävä sovitus kaikkien ihmisten syntien puolesta. Jeesuksen uhri asettaa Hänet erityiseen asemaan, ja Hän on istuutunut pysyvästi Jumalan oikealle puolelle, mikä symboloi Hänen kunniaansa ja valtaansa. Heprealaiskirjeen jakeet painottavat Jeesuksen Kristuksen uhrin ainutlaatuista ja lopullista merkitystä syntien sovituksessa verrattuna vanhan liiton uhreihin. Jeesus uhrasi itsensä kerran kaikkien ihmisten syntien tähden, ja tämä uhri oli täydellinen ja lopullinen eikä muita uhriteitä enää tarvita.
Myös Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu omasta uhristaan ja siitä, kuinka se on osa Jumalan suunnitelmaa pelastaa ihmiskunta syntisyydestä. Johanneksen evankeliumissa, luvussa kolme (3) ja jakeessa 16, Jeesus sanoo:
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Edellä oleva jae alkaa ensiksi toteamalla, että ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon”. Tämä korostaa Jumalan syvää rakkautta ihmiskuntaa kohtaan, mikä oli yksi merkittävä syy siihen, että Hän lähetti Poikansa maailmaan. Toiseksi, Jumala antoi ainoan Poikansa. Tämä viittaa Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaan. Jumala lähetti Poikansa uhrautumaan ihmiskunnan puolesta, mikä oli uhri syntien sovitukseksi ja pelastukseksi. Kolmanneksi, Jeesuksen uhri tarjoaa mahdollisuuden pelastukseen niille, jotka uskovat Häneen. Usko Jeesukseen ja Hänen uhriinsa ristillä on keskeinen osa Jumalan suunnitelmaa pelastaa ihmiset kadotuksesta ja antaa heille iankaikkinen elämä. Ja neljänneksi, Jeesuksen uhri ristillä on ratkaisevan tärkeä koko ihmiskunnalle, koska se tarjoaa pelastuksen kadotuksesta ja mahdollistaa iankaikkisen elämän niille, jotka uskovat. Tämä on ja sen tulisi edelleen olla keskeinen teema kaikessa kristillisessä julistuksessa ja opetuksessa.
Jeesuksen rakkaus muutti maailman, ja se voi muuttaa myös meidän elämämme, kun seuraamme Hänen elämäänsä ja esimerkkiään.
