Marko Kaikula:
Psalmin kirjan luvussa 90 (90:1-6, 12-17) kirjoitetaan seuraavasti:
Herra, sinä olet ollut meidän turvapaikkamme polvesta polveen. Ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin loit maan ja maanpiirin – iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. Sinä palautat ihmiset tomuun. Sinä sanot: ”Palatkaa, te ihmisten lapset.” Tuhat vuotta on sinun silmissäsi kuin eilinen päivä, joka kiiti ohi, kuin öinen vartiohetki. Sinä huuhdot heidät pois kuin unen. Ihmiset ovat kuin aamulla versova ruoho: aamulla se kasvaa ja puhkeaa kukkaan, mutta illalla se leikataan, ja se lakastuu. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen. Herra, palaa takaisin! Kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi. Ravitse meidät aamuisin armollasi, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkina päivinämme. Ilahduta meitä yhtä monta päivää kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta kuin olemme kokeneet pahaa. Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi. Olkoon yllämme Herran, meidän Jumalamme, suosio. Vahvista kättemme työ, niin, vahvista meidän kättemme työ!
Kuolema pysäyttää meidät. Kirjaimellisesti. Suhtaudumme kuolemaan myös eri tavalla. Kun lähestyvä kuolema tulee meitä lähelle, toinen voi olla ahdistunut ja peloissaan, toinen taas vihainen ja epätoivoinen. Joku ei pelkää eikä toivo enää mitään. Toinen taas käy läpi useita tunnetiloja ja kriisivaiheita. Kuolevan ihmisen omaisille ja läheisille kuolema merkitsee surun aikaa, suuria elämän muutoksia ja lopullisuutta. Joissakin tilanteissa kuolema tulee toivottuna ja odotettuna ja se saattaa omaisista tuntua jopa helpotukselta. Kuoleman kohtaaminen on yksilöllistä.
Mikä on Jeesukseen Kristukseen uskovan ihmisen osa kuoleman jälkeen? Tämä kysymys nousee itselleni usein mieleen, kun saan kuulla jonkun ihmisen kuolemasta. Vaikka Kristus voitti kuoleman ylösnousemuksellaan, niin kuolema on oleva viimeinen synnin seuraus, joka poistetaan tästä langenneesta maailmasta.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa kahdeksan (8) ja jakeessa 28:
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
Paavali kirjoittaa, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Hyvä lukija, jopa kuolema koituu ihmisen parhaaksi, kun ihminen vain rakastaa Jumalaa. Miksi voin näin sanoa? Siksi, että Paavali kirjoittaa hieman myöhemmin samassa Roomalaiskirjeen luvussa kahdeksan (8) ja jakeissa 38-39 seuraavaa:
Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Hyvä ystävä! Mikään ei erota meitä Jumalan rakkaudesta, kun olemme uskoneet Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön jonka hän aikaansai ristinpuulla. Kun kuolemme, me pääsemme Pelastajamme ja Vapahtajamme luokse. Me saamme iankaikkisen elämän taivaallisen Isän, Jumalan, kodissa. Ikuisen elämän kuoleman jälkeen mahdollistaa yksi ainoa nimi. Tämä nimi on Jeesus. Jeesus.
Nimi Jeesus merkitsee: “Jumala pelastaa”. Jeesuksen nimi todella kertoo hänen olemuksestaan. Hän pelastaa meidät kuolemasta elämään. Pimeydestä valoon. Jos olemme Jeesuksen seuraaja, niin Jeesuksen nimessä meillä on kaikki lapsen oikeudet. Jos emme ole Jeesuksen seuraajia, meillä ei ole mitään oikeuksia.
Kolossalaiskirjeen luvussa kolme (3) ja jakeessa 17 kirjoitetaan, että
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.
Jeesus itse sanoo Johanneksen evankeliumin luvussa 16 ja jakeissa 23-24 seuraavaa:
Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni. Anokaa, niin te saatte, että ilonne olisi täydellinen.
Haluan rohkaista ja kehottaa sinua ja jokaista lukijaa turvautumaan Jeesus-nimen voimaan. Ei jäädä siihen tilaan, että olisimme itse epävarmoja omasta uskostamme ja vaelluksestamme Jeesukseen Kristukseen. Me saatamme joskus tuntea surua jonkun sellaisen henkilön kuollessa, jonka uskosta Jeesukseen Kristukseen ei meillä ole ollut täyttä varmuutta. Kenelläkään meillä ei kuitenkaan voi olla täyttä varmuutta siitä, että vaikka joku ystävämme tai sukulaisemme onkin elämänsä aikana torjunut Kristuksen loppuun saakka, mikä hänen suhtautumisensa oli elämän viimeisinä hetkinä. Voi olla, että tieto uhkaavasta kuolemasta on saanut aikaan aitoa sydämen tutkistelua ja henkilö on tullut aitoon katumukseen ja uskoon. Rohkenen kuitenkin tässä yhteydessä myös sanoa, että kun ei-kristitty ihminen on kuollut, olisi väärin antaa muiden ymmärtää, että hän on mennyt taivaan kotiin, sillä se vain vähentäisi vielä elossa olevien tarvetta luottaa Kristukseen Jeesukseen.
Jos ja kun emme tiedä ihmisen uskon tilaa, älkäämme julistako ketään taivaaseen tai helvettiin. Itse asiassa Jumala yksin tietää jokaisen ihmisen tilanteen, niin meidän kuin jo kuolleiden ihmisten tilanteen. Hän on tuomari. Hän tietää. Jos meillä on epävarmuutta omasta uskostamme ja olemme pitäneet halpana Jeesuksen ristintyötä, tänään on pelastuksen päivä. Minä ainakin haluan olla uskollinen Jeesukselle Kristukselle kuolemaani saakka.
Ilmestyskirjan lupaus (2:10) kuuluu kaikille Jeesukseen Kristukseen uskoville:
Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
Tämä elämän kruunu annetaan Jeesuksen nimessä. On vain yksi nimi, Jeesus, johon meidän tulee perustaa koko elämämme. Jeesus itse sanoo Johanneksen evankeliumin luvussa 11 ja jakeissa 25-26 seuraavaa:
Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.
Tule sinäkin osalliseksi tästä ylösnousemusvoimasta ja ikuisesta elämästä. On yksi nimi ylitse muiden ja tämä nimi on Jeesus Kristus.
