Marko Kaikula:
”Voi kiitos! Ei sinun olisi tarvinnut tuoda mitään.” Uskon, että aika usein olemme kuulleet nämä sanat antaessamme lahjan ystävällemme tai jollekin tutulle. Itsekin olen lahjaa vastaanottaessani joskus sanonut edellä olevat sanat. Jokaisella on kokemus siitä, miten ihanalta tuntuu saada lahja, vaikka joskus se tuntuukin vaivaannuttavalta. Lahjan antamisessa tai saamisessa ei ole tärkeintä se, mitä se sisältää tai kuinka arvokas se on. Mielestäni tärkeämpää on se tunne, joka välittyy lahjan antajan ja saajan välillä. Se on tunne, että joku on ajatellut juuri minua edes pienen hetken. Lahjan antaja halusi ilahduttaa minua, ei aiheuttaa mielipahaa tai harmia.
Raamatun mukaan myös Jumala on antanut omille luoduilleen so. meille lahjoja. Jumalan antamat lahjat voivat sisältää henkisiä lahjoja, kuten armoa, viisautta, ymmärrystä, rauhaa tai rakkautta, tai aineellisia lahjoja, kuten terveyttä ja vaurautta. Jotkut voivat korostaa Jumalan lahjoina erityisesti hengellisiä lahjoja ja niiden käyttöä. Meillä voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, mitä Jumalan lahjat tarkalleen ovat, mutta uskon, että kaikki ovat saanet jotakin Jumalalta. Tärkeä kysymys on, miten me hoidamme Jumalalta saamiamme lahjoja? Miten hyödynnämme niitä oikealla tavalla ja osoitamme kiitollisuutta niistä?
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoidossa merkitsee usein sitä, että ihminen tunnistaa Jumalan antamat lahjat ja käyttää niitä hyvän tekemiseen sekä omassa elämässään että lähimmäistensä hyväksi. Se voi tarkoittaa myös sitä, että lahjoja käytetään vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti, huomioiden toiset ihmiset ja ympäristö. Lisäksi uskollisuus Jumalan lahjojen hoidossa voi sisältää kiitollisuuden osoittamista Jumalalle. Kiitollisuus voi ilmetä rukouksena, palvontana, anteliaisuutena ja pyrkimyksenä elää oikeamielisesti Jumalan tahdon mukaisesti.
Evankeliumitekstissä (Matt. 25:14-30) Jeesus kertoo vertauksen isännästä, joka jakaa palvelijoilleen eri määrän talentteja (rahaa). Jotkut palvelijoista sijoittavat talentteja menestyksekkäästi ja saavat hyvän tuoton, kun taas yksi palvelija pelkää ja hautaa talenttinsa maahan. Isäntä palkitsee ne palvelijat, jotka olivat tehneet hyvin, mutta rankaisee pelkuria. Vertauksen tarkoitus on herättää meitä pohtimaan, miten käytämme Jumalan antamia lahjoja ja kykyjä elämässämme. Jeesus kehottaa hyödyntämään ne rakkauden ja palvelun hengessä, osoittaen uskollisuutta Jumalalle. Samalla hän varoittaa passiivisuudesta ja pelosta johtuvista menetyksistä, jotka voivat seurata, jos lahjoja ei käytetä oikein.
Jeesuksen esittämä vertaus kuvastaa Jeesuksen opetusta vastuullisuudesta ja lahjojen käytöstä. Talentit voidaan ymmärtää yleisesti lahjoina tai kykyinä, jotka Jumala on antanut meille. Jokaisella meistä on erilaisia kykyjä, resursseja ja mahdollisuuksia. Jeesus kehottaa meitä käyttämään niitä hyvin ja vastuullisesti, ei vain omaksi hyödyksemme, vaan myös lähimmäistemme ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi. Vertauksessa korostetaan myös, että Jumala odottaa meiltä tuottavuutta. Ne, jotka hoitavat hyvin heille annetut kyvyt ja resurssit, saavat palkinnon ja osallistuvat iloon. Mutta ne, jotka eivät käytä kykyjään hyvin tai jättävät ne käyttämättä, joutuvat vastuuseen teoistaan.
Mitä lahjoja sinä olet Jumalalta saanut? Oletko ollut uskollinen Jumalalta saamien lahjojen hoidossa? Uskon, että Jumalan antamien lahjojen tarkoitus on inspiroida ja rohkaista meitä palvelemaan toisiamme, tuomaan lohtua ja toivoa sekä edistämään oikeudenmukaisuutta ja rakentamaan yhteisöä so. seurakuntaa. Jokainen lahja on arvokas, ja niiden käyttäminen hyvään tarkoitukseen voi tuoda siunauksia sekä lahjan vastaanottajalle että antajalle.
