Raimo Nousiainen:
Täytyy myöntää, että minulla on tässä asiassa parannettavaa, josta haluan nyt kirjoittaa. Uskon, että monilla nykyajan kristityillä on myös tilaa ja tarvetta kehittyä tässä asiassa. Raamattu opettaa (Matt. 25:12), että lopun aikoina laittomuus lisääntyy ja monien rakkaus kylmenee. Koska Jumalan valtakunta on rakkauden valtakunta, voiko sinne päästä ilman rakkautta?
Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään (1:6-7), että ”jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. … Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”
Sitten Johannes jatkaa samassa kirjeessä hieman myöhemmin (2:7-10): ”Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut … Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen mikä on totta Hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa. … Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä tai sisartansa, se on yhä vielä pimeydessä. … Joka rakastaa veljeänsä ja sisartansa, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.”
Jumala on puhunut tästä kristittyjen välisestä rakkaudesta, ja mitä enemmän olen sitä miettinyt, ajatellut ja pyöritellyt päässäni, sitä tärkeämmäksi se tuntuu nousevan. Maailman tilanteesta päätellen me olemme tulossa sellaiseen aikaan, jossa todella tarvitaan kristittyjen keskinäistä rakkautta; sitä oikeasti uudestisyntyneitten kristittyjen keskinäistä rakkautta. Sitä todellista rakkautta, joka kärsii ja karsii turhat ja väärät oppirakennelmat pois, niin että jäljelle jää vain yksinkertainen usko Jeesukseen Kristukseen, ja aito yksinkertainen luottamus Jumalan sanaan. Se on vaeltamista rakkaudessa ja anteeksiantamuksessa. Se on vaeltamista valkeudessa ja sanassa pysymisessä. Se on vaeltamista Kristuksen Jeesuksen puhdistavan veren alla. ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh. 13:35).
Matteus kirjoittaa evankeliumissaan (24:9-13), että ”teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun (Jeesuksen) nimen tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useampien rakkaus. … Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.”
Johannes jatkaa varoittaen ensimmäisessä kirjeessään (4:1), että ”rakkaani älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” Tarvitsemme todella henkien erottamisen lahjaa, nyt ja tulevassa ajassa.
On myös hyvä huomata ja muistaa se, että Jumalan valtakunta, johon olemme matkalla, on todella rakkauden valtakunta. Jos meillä kristittyinä ja Kristus-ruumiin jäseninä ei ole keskinäistä rakkautta, niin pääsemmekö me tuohon valtakuntaan vai jäämmekö ulkopuolelle? Jumalan valtakunta on todella rakkauden valtakunta ja rakkaus on hallitseva tekijä siellä, sillä Jumala on rakkaus.
”Mutta joka vihaa veljeänsä, tai sisartansa, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä tiedä mihin hän menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” (1. Joh. 2:11)
”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. … Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. … Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että eläisimme Hänen kauttansa. … Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:7-12)
Jos ja kun Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä ja Hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
Meidän rakkautemme tullaan todella koettelemaan ja valitettavasti monien kristittyjenkin rakkaus tulee kylmenemään näinä vaikeina aikoina, jotka viimeisinä päivinä on tuleva. Jumala puhui jo uskon elämäni alkutaipaleella siitä, että niin kuin alkuseurakuntakin kokoontui kodeissa, niin lopunajan seurakuntakin tulee kokoontumaan kodeissa vainojen ym. takia. Eikä tämä ole ollut yksin minun ajatukseni. Vuosikymmenten aikana se on tullut esiin toistenkin uskovien näkemyksenä.
”Silloin monet lankeavat pois ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan” (Matt. 24:10). Tarvitsemme sellaista rakkautta, josta Paavali puhuu Roomalaiskirjeessä (13:10); todellisesta rakkaudesta, joka ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Tai niin kuin Johannes kirjoittaa evankeliumissaan (15:13): ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että antaa henkensä ystäväinsä edestä.”
Johannes tuo esiin merkittävät sanat ensimmäisessä kirjeessään (4:20-21): ”Jos joku sanoo: ’Rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeään tai sisartaan, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään tai sisartaan, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämän käskyn me olemme saaneet häneltä: se, joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään ja sisartaan.”
Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä (1:22) kehotetaan: ”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”
Psalmi 133 kuvaa kaunista kuvaa veljien ja sisarten yhtenäisyydestä: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, kun veljet ja sisaret asuvat sovussa! Se on kuin kallis öljy, joka vuotaa Aaronin pään päälle ja valuu hänen partansa partaa pitkin, valuen hänen viittansa helmoille. Se on kuin Hermonin kaste, joka laskeutuu Siionin vuorelle. Siellä Herra antaa siunauksen ja iankaikkisen elämän.”
Apostolien teoissa (4:32) kerrotaan uskovien suuresta yhtenäisyydestä: ”Uskovien joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu…”
Rakkaus on siemen, jonka Jumala on kylvänyt sydämiimme, ja se kasvaa yhteisössä, joka vaalii sitä ja antaa sille tilaa kukoistaa. Kutsu rakkauteen ja yhteyteen on avoin kaikille, ja sen hedelmät ovat hedelmällisiä ja kestäviä. Kun rakkaus ohjaa tekomme ja suhteemme, olemme todistamassa Jumalan valtakunnan läsnäoloa maailmassa. Näinä aikoina, jotka voivat olla täynnä epävarmuutta ja haasteita, rakkaus on valo, joka loistaa pimeydessä ja antaa toivoa. Joten pysykäämme lujina rakkaudessa, pitäkäämme kiinni toisistamme ja vaalikaamme veljesrakkautta, joka yhdistää meidät Jumalan ja toistemme kanssa. Sillä rakkaus on voima, joka voi muuttaa maailman ja tuoda esiin Jumalan kirkkauden täällä maan päällä.
