Marko Kaikula:
Eräs oikeusoppinut halusi koetella Jeesusta. Niinpä hän kysyi: »Opettaja, mitä minun pitäisi tehdä periäkseni ikuisen elämän?» Jeesus vastasi: »Mitä laissa sanotaan? Miten sinä sitä luet?» Tähän mies vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi, koko elämälläsi ja kaikin voimin, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» »Hyvin vastattu», Jeesus sanoi. »Tee näin, niin saat elää.»
Mies halusi kuitenkin osoittaa olevansa hyvä ihminen ja kysyi: »Mutta kuka on minun lähimmäiseni?»
Jeesus vastasi: »Eräs mies oli menossa Jerusalemista Jerikoon, mutta jäi matkalla rosvojen käsiin. Rosvot veivät häneltä vaatteet päältä ja pieksivät hänet. Sitten he lähtivät ja jättivät hänet lojumaan puolikuolleena. Eräs pappi sattui kulkemaan samaa reittiä, mutta kun hän näki miehen, hän siirtyi toiselle puolelle tietä ja meni ohi. Paikalle tuli myös Leevin heimoon kuuluva mies, pappien avustaja. Kun hän näki tilanteen, hänkin vaihtoi tien puolta ja meni ohi.
Seuraavaksi paikalle tuli eräs samarialainen. Kun hän näki miehen, hänen sydäntään riipaisi. Hän meni miehen luokse, valutti tämän haavoihin oliiviöljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen aasin selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Seuraavana päivänä samarialainen antoi majatalon isännälle kaksi denaaria ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta. Jos nämä eivät riitä kuluihin, niin maksan lisää, kun palaan.’
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa rosvojen uhriksi joutuneen miehen lähimmäinen?» »Se, joka kohteli häntä myötätuntoisesti», mies vastasi, ja Jeesus sanoi: »Mene ja tee sinä samoin.»
Edellä oleva Raamatun teksti on haastava ja vaativa. Kertomus laupiaasta samarialaisesta on monelle tuttu pyhäkoulun tai rippikoulun kautta. Kertomus löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta 10 ja jakeista 25-37.
Kertomus lähtee tilanteesta, jossa lainopettaja haluaa tietää Jeesuksen näkökulman lain noudattamiseen ja ikuisen elämän saavuttamiseen. Jeesus vastaa lainopettajan kysymykseen kertomalla kertomuksen Jerusalemista Jerikoon matkalla olevasta miehestä, joka ryöstetään ja pahoinpidellään henkihieveriin. Kaksi ihmistä kulkee haavoitetun miehen ohi, mutta kolmas pysähtyy haavoitetun miehen kohdalla ja auttaa häntä. Kertomus laupiaasta samarialaisesta on oikeanlaisen asenteen ja suhtautumisen opetuskertomus.
Jeesuksen tarkoitus on kertomuksen kautta osoittaa, mitä lähimmäisenä oleminen merkitsee. Lähimmäisenrakkaus ei erottele ihmisiä, vaan ylittää rodulliset, kansalliset, uskonnolliset ja kaikki muutkin eroavaisuutemme. Kertomus kuvaa pyyteetöntä rakkautta; samalla rakkaudella, jolla Jumala rakastaa ihmisiä, ihmisten on rakastettava toisiaan. Jokainen kohtaamamme henkilö on meidän lähimmäisemme. ”Mene ja tee sinä samoin.” On pakko tehdä valinta. Kuljemmeko haavoitetun tai apua tarvitsevan ohi vai autammeko.
Tuhannen taalan kysymys, jonka voimme nostaa Jeesuksen kertomuksen pohjalta on: ”Millaista on myötätuntomme ja kenelle olemme sitä valmiina osoittamaan?”. Tänä päivänä on paljon ihmisiä, jotka ovat haavoilla. Heillä on pahoja muistoja. Heitä on kohdeltu kaltoin. Sanat ja teot ovat haavoittaneet. Toisten ihmisten ilkeys, töykeys, ylpeys ja itsekkyys ovat haavoittaneet. He ovat saaneet lyöntejä osakseen; aivan fyysisestikin. Kun näemme tänä päivänä haavoitetun tai apua tarvitsevan ihmisen, miten toimimme? Kuljemmeko ohi vai pysähdymmekö auttamaan?
Jos ja kun näemme lähimmäisemme haavoilla so. apua tarvitsevana, meidän ei tule kävellä ohi. Meidän tulee puhdistaa ja voidella sekä sitoa haavat. Auta lähimmäistäsi! Raamatun suurin ja tärkein opetus auttamisesta on se, että Jumala on auttajista parhain. Jumala on ainoa, jonka apu on varmaa, pyyteetöntä ja kaiken kattavaa. Maailmassa ei ole haavaa, jota Jumala ei voi parantaa. Pidetään kuitenkin kiinni myös Jeesuksen tärkeistä sanoista: ”Mene ja tee sinä samoin.”
