Raimo Nousiainen:
Me kyllä sanomme ja puhumme kauniita sanoja lähimmäisen rakkaudesta ja muistutamme tuosta rakkauden kaksoiskäskystä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Mutta onko se mitä me sanomme ja nimitämme rakkaudeksi oikeaa ja todellista rakkautta? Vai onko se vain irvikuva siitä oikeasta ja todellisesta rakkaudesta, joka on Jumala ja Jumalasta.
Paavali kirjoittaa ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 13:4-8), että
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.
Me kyllä sanomme rakastavamme lähimmäistämme. Mutta jos sanat, katseet ja ajatukset voisivat tappaa, niin sen polun varrelta, jota me kristityt, minä ja sinä, olemme kulkeneet, löytyisi paljon kuolleiden lähimmäistemme ruumiita.
Me kyllä sanomme rakastavamme lähimmäistämme. Mutta samalla kadehdimme ja himoitsemme hänen huonettaan ja omaisuuttaan, jopa hänen aviopuolisoaan.
Me kyllä sanomme rakastavamme lähimmäistämme. Mutta samalla kerskaamme ja pöyhkeilemme omalla erinomaisuudellamme niin, että loukkaamme lähimmäistämme, joka ei ehkä ole samoissa asioissa yhtä pätevä, lahjakas ja menestyvä kuin minä.
Me kyllä sanomme rakastavamme lähimmäistämme. Mutta iloitsemme siitä, jos olemme saaneet huijattua toiselta hyvän voiton auto- tai asuntokaupassa, tai jollakin muulla arveluttavalla ja vilpillisellä keinolla saaneet hyötyä toiselta osapuolelta, joka myös on meidän lähimmäisemme.
Me kyllä sanomme rakastavamme lähimmäistämme ja sanomme voivamme antaa anteeksi, mutta emme ikinä voi unohtaa kärsimäämme tai sitä, että olemme tulleet loukatuiksi.
Me kyllä sanomme rakastavamme lähimmäistämme. Se tuleekin hyvin esille työpaikalla, mutta myös kotona: ”Älä tee sitä tänään itse, minkä voit huomenna toisella lähimmäisellä teettää.”
Me kyllä sanomme rakastavamme lähimmäistämme. Mutta samalla me uhraamme omat lapsemme tämän maailman alttarilla sen epäjumalille, oman urakehityksen, kunnian ja maineen, menestymisen ja taloudellisen edun nimissä, ja kuitenkin hekin ovat meidän lähimmäisiämme.
Me kyllä sanomme rakastavamme Jumalaa. Mutta miksi sitten häpeämme tunnustautua Jeesukseen Kristukseen uskoviksi? Häneen, joka on kuollut ristillä minun ja sinun syntiesi tähden ja avannut meille näin pääsyn yhteyteen Pyhän ja Vanhurskaan Jumalan kanssa.
Me kyllä sanomme rakastavamme Jumalaa. Mutta miksi sitten emme usko ja ole kuuliaisia Hänen sanalleen, vaan vääristelemme sitä oman mielemme ja tarpeidemme mukaan miten kulloinkin meille sopii?
Me kyllä sanomme rakastavamme Jumalaa. Mutta miksi sitten Jumala sanoo, että ”tämä kansa kunnioittaa Häntä vain huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana Hänestä.”
Me kyllä sanomme…
