Marko Kaikula:
Vietimme hiljattain (6.11.2021) Pyhäipäivää. Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Pyhäinpäivänä muistetaan kaikkia kristikunnan marttyyrejä ja muita uskossa Jeesukseen Kristukseen kuolleita ihmisiä. Lisäksi myös Tapaninpäivää pidetään kaikkien marttyyrien muistopäivänä. Tapaninpäivää vietetään Stefanoksen muistoksi.
Marttyyriksi eli veritodistajaksi sanotaan henkilöä, joka kärsii kuoleman uskonsa tähden. Marttyyrius liittyy helluntaina syntyneen kirkon vaiheisiin, kun kristityt kuolivat vainoissa Kristus-uskonsa vuoksi. Marttyyri -sanaa ei Raamatussa mainita. Kuitenkin ensimmäinen kristityn marttyyrikuolema kuvataan Apostolien tekojen 7. luvussa, jossa kerrotaan Stefanoksen kivittämisestä. Stefanos on kristinuskon ensimmäinen marttyyri.
Perimätiedon mukaan apostoli Pietari ristiinnaulittiin pää alaspäin. Apostoli Andreas puolestaan naulittiin X-malliseen ristiin. Skotlannin lipussa oleva risti kuvaa tätä pyhän Andreaksen teloitusvälinettä. Marttyyrikuoleman on kärsinyt myös apostoli Paavali. Kirkollisen perimätiedon mukaan kaikki apostolit Johannesta lukuun ottamatta kärsivät marttyyrikuoleman. Erään kristityn kohtaloksi koitui kuuma öljykattila, johon hänet upotettiin. Hän säilyi kuitenkin hengissä. Eräs toinen kristitty tapettiin nylkemällä hänet elävältä. Mahtavassa Roomassa kristittyjä syötettiin leijonille.
Kautta aikojen kristittyjä on muun muassa hukutettu, naulattu risteihin/oviin ja seinille. Kristittyjä on jäädytetty, keitetty, poltettu, syötetty eläimille, nyljetty, kivitetty, muurattu, haudattu elävältä, kaasutettu, ammuttu, myrkytetty, hirtetty ja roikotettu. Kaikki tämä vain siksi, että henkilö on kristitty. Marttyyrejä on ollut, on ja tulee olemaan.
Arvostetun yhdysvaltalaisen Gordon-Conwellin teologisen seminaarin yhteydessä toimii maailmanlaajuinen kristillisen uskon tilastoinnin keskus. Tilastointikeskus on laskenut, että yli 70 miljoonaa kristittyä on menettänyt henkensä marttyyninä viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. Yli puolet tästä 70 miljoonan ihmisen lukumäärästä ovat menettäneet henkensä uskonsa tähden 1900-luvulla fasistisen ja kommunistisen hallinnon aikana. Myös viime vuosina marttyyrien lukumäärä on ollut suuri. Gordon-Conwellin kristillisen tilastointikeskuksen mukaan vuosina 2000-2010 yli miljoona ihmistä menetti henkensä uskonsa vuoksi. Ja uskoakseni lukemat ovat entisestään tästä nousseet vuoden 2010 jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosittain yli 100 000 ihmistä menettää henkensä uskonsa vuoksi.
Huomioitava on se, että kovin tarkkaa marttyyrien lukumäärää on mahdotonta tietää. Nykyaikana etenkin muslimienemmistöisissä ja epävakaissa maissa sekä äärisosialistisissa valtioissa tapahtuu jatkuvaa kristittyjen vainoamista, mikä tietysti kasvattaa myös marttyyrien lukumäärää.
Jos joku kumoaisikin edellä olevan kristillisen tilastointikeskuksen lukumäärät marttyyriudesta, totta on varmasti se, että uskonsa vuoksi teloitettujen kristittyjen määrä on uskomattoman suuri. Eikö yksikin ole liikaa?
Me olemme vakavan asian äärellä. On syytä pysähtyä miettimään ja muistamaan sekä rukoilemaan jokaisen kärsivän ja vainotun kristityn puolesta. Meidän tehtävämme on rukoilla jokaisen ihmisen puolesta. Hyvä on myös pysähtyä kiittämään Jumalaa siitä etuoikeudesta ja mahdollisuudesta, että Suomessa saamme vapaasti harjoittaa uskontoa ja kokoontua yksilöihmisinä sekä seurakuntina ja kirkkoina Jumalan Sanan äärelle. Ymmärrämmekö tämän etuoikeutena vai jonakin muuna? Entä, jos meidän tilanteemme olisi samanlainen kuin monella vainotulla eri puolilla maailmaa, pitäisimmekö uskon Jeesuksen Kristukseen? Luovuttaisimmeko? Antaisimmeko periksi ja kieltäisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen?
Henkilökohtaisesti vainottujen kristittyjen elämä ja kuolema hiljentää oman mieleni. Oikeastaan, en voi edes nostaa päätäni heidän edessään, sillä voi kuinka usein minäkin olen hävennyt kertoa Herrastani Jeesuksesta Kristuksesta toiselle ihmiselle. Rukoilen ennen kaikkea itselleni rohkeutta ja voimaa olla Jeesuksen Kristuksen uskollinen ja luotettava todistaja. Ja olisiko jotakin muuta mitä me kristittyinä so. uskovina voisimme tehdä uskonsa tähden vainottujen puolesta?
