Marko Kaikula: 

Me ihmiset, myös kristityt, teemme joskus yksinkertaisista asioista vaikeita. Kirjoitan muutaman ajatuksen kohtaamisesta; ja nyt ennen kaikkea Jumalan kohtaamisesta. Mistä on kysymys, kun puhumme kohtaamisesta? 

• Kohtaamisesta on sanottu, että se on nähdyksi tulemista ja näkemistä.
• Kohtaaminen on totuutta, siinä on kyse ytimestä, ei kuoresta.
• Kohtaamiset ovat elämän suola, jota ilman näivetymme.
• Kohtaamiset ovat sydämen ravintoa, toisen ihmisen kuulemista, näkemistä, läsnäoloa.

Samalla tavalla kuin voimme kohdata toisen ihmisen, voimme kohdata myös Jumalan. Saatamme ajatella, että Jumalan kohtaaminen vaatii jotain erityisiä tunnetiloja, kohtaamispaikkoja tai harjoituksia. Tosiasiassa Jumalan kohtaaminen on helppoa. Ainoa este on haluttomuus kohdata Hänet. Tai väärä käsitys siitä, mitä Jumalan kohtaamisen pitäisi olla.

Jumala kohtaa ihmisen – ihminen kohtaa Jumalan

Henkilökohtaisesti olen elämäni aikana osallistunut useaan Jumalan kohtaamisen iltaan. Tämän illan nimi voisi hyvin olla myös rukousilta tai Sanan ja rukouksen ilta. Ajatus on, että näissä illoissa kohtaisimme Jumalan, mutta myös se, että Jumala kohtaisi meidät. Kun olemme päättäneet lähteä ko. iltaan, haluamme kohdata Jumalan. Eikö vain? Ja tiedättekö, Jumala haluaa kohdata meidät. Aivan jokaisen.

Meillä saattaa olla pelkoja siitä, että emme onnistu kohtaamaan Jumalaa. Mutta tiedättekö, ei tämä yksistään meistä ole kiinni! Jumalan kohtaamista ei voi välttää. Me voimme yrittää elämässämme juosta Jumalaa pakoon tai yrittää piilottautua. Mutta teemme tämän turhaan. Psalmissa 139 Daavid kuvaa sitä, ettei Jumalaa voi paeta minnekään. Psalmin kirjassa 139 ja jakeissa 1-12 kirjoitetaan seuraavaa:

Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.  Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi. Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni. Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni. Ja vaikka sanoisin: ”Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi”, ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo. 

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mikä valtava armo onkaan, kun Jumala haluaa kääntyä meidän puoleemme ja haluaa tulla meidän kanssamme kohdatuksi. Ei meidän tarvitse Jumalaa kohdataksemme matkustaa minnekään. Hän on koko ajan lähellämme. Hän on sinun lähelläsi ja Hän on minun lähelläni. Samassa psalmissa (Ps. 139) sanotaan myös, että ”kielelläni ei ole sanakaan, jota sinä, Herra et täysin tuntisi”.

• Hän kuulee kaiken, mitä sanomme.
• Hän myös tietää kaiken, mitä ajattelemme!

Minun ajatuksissani tai sinun ajatuksissasi ei liiku mitään, mitä pystyisimme pimittämään Häneltä. Osaltaan tämä on pelottavaa. Eikö olekin? On joku, joka tietää salatuimmatkin ja puhumattomatkin ajatukset. Mutta, tässä näkökulmassa on myös lohdullinen ja turvallinen sanoma mukana. Nimittäin, yhteyden ottaminen Jumalaan ei ole vaikeaa. Riittää kun ajatuksissamme sanomme Hänelle jotakin, ja Hän kuulee sen. Voimme milloin ja missä tahansa kääntyä Jumalan puoleen ja Hän on aina kuuloetäisyydellä, kohdattavissa. Rukouksen kanava on aina auki Isän, Jumalan luo.

Herra kantaa kuormamme

Näillä lyhyillä ajatuksilla, jotka on näin kirjoitettu ylös, haluan rohkaista itseäni ja sinua uskomaan ja luottamaan Jumalan armoon ja huolenpitoon kaikella elämämme alueilla.

• Me saamme heittää kaiken kuormamme Jumalan käsivarsille.
• Me saamme heittää kaiken murheemme Jumalan käsivarsille.
• Me saamme heittää kaiken kipumme Jumalan käsivarsille.
• Me saamme antaa kaikkemme Jumalalle.

Tänä päivänä meillä monella on erilaisia huolia ja murheita. On huolta ja murhetta läheisistä, omasta ja läheisten terveydestä, taloustilanne saattaa aiheuttaa huolta ym. Mutta kiitos Jumalalle siitä, että Hän tietää, Hän kuulee jokaisen huokauksemme ja pyyntömme.

Tämä viikko (13/2021) on pääsiäisviikko. Kristinuskon suurin sanoma kätkeytyy pääsiäiseen. Kristus antaa henkensä jokaisen ihmisen edestä, jotta ihmisellä on pääsy taivaallisen Isän luokse. Jotta jokainen ihminen voi kerran kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin. Kristus Jeesus ei vain anna henkeään ja kuole, vaan Hän voittaa kuoleman. Hän elää. Hän on voittanut. Ja me voitamme Hänen kauttaan myös iankaikkisen elämän.

Jumala on totisesti kääntynyt meidän puoleemme. Miten on meidän laitamme? Olemmeko me kääntyneet Hänen puoleensa? Mihin suuntaan katsomme? Katsommeko maallisiin vai taivaallisiin? Henkilökohtaisesti minua rohkaisee aina Efesolaiskirjeen ydinajatus: Tunne Kristus Jeesus kaikilla teilläsi! Kysymys on suhteesta; henkilökohtaisesta sellaisesta. Tunnetko Hänet, joka rakasti sinua (ja minua) niin paljon, että antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan sinun (ja minun) edestäsi? (Joh. 3:16). Tämä päivä ja pääsiäinen voi olla sinun kohdallasi uuden elämäsi ensimmäinen päivä. Jumala haluaa kohdata sinut. Miten vastaat Hänelle?