Raimo Nousiainen:
”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt” (1. Joh.3:9).
”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä…” (1. Joh. 2:1).
Mistä johtuu, että joku tekee syntiä, mutta eivät kaikki? Antaisikohan tuohon kysymykseen vastauksen Jeesuksen sanat, jotka löytyvät Johanneksen evankeliumin luvusta 14 ja jakeesta 23: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme ja jäämme hänen tykönsä asumaan.”
Olisikohan rakkaussuhde Jeesukseen Kristukseen ja Hänen asumisensa meissä syynä siihen, että toiset pystyvät elämään pyhää ja synnitöntä elämää ja toiset eivät. Tuossa edellä olevassa Raamatun tekstissä puhutaan molemminpuolisesta rakkaussuhteesta; jos joku rakastaa minua, niin minun Isäni rakastaa häntä ja tietysti myös Jeesus rakastaa häntä, kuitenkin Hän on ensin rakastanut meitä. On siis kyse molemminpuolisesta rakkaussuhteesta. Jos viinipuun oksa pysyy ehyesti viinipuussa, sentähden, että tuo oksa rakastaa viinipuuta eli Jeesusta yli kaiken, niin voiko tuossa oksassa virrata jonkun toisen puun elämänneste, esim. hyvän- ja pahantiedon puun elämänneste? Ei tietenkään. Ainoastaan sen pyhän viinipuun pyhä elämänneste, ja siinä ei ole syntiä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä (11:16): ”Sillä jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.” Ja Jeesus itse sanoi Johanneksen evankeliumissa (15:4): ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.”
Raamattu sanoo, että ”rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa” (Room. 13:10). Emme me tahdo loukata niitä, jotka ovat meille rakkaita. Ja jos me rakastamme kolmiyhteistä Jumalaa yli kaiken, niin emme me silloin tahdo tehdä sitä mikä tekee Hänet murheelliseksi. Mieti ystävä sitä, että eikö se, jos tekisimme syntiä, olisi yhtä kuin kääntelisimme nauloja Jeesuksen vertavuotavissa naulain sijoissa tai keihään kärkeä Hänen kylkihaavassaan? Mutta voimmeko me olla tekemättä syntiä? Kyllä Paavalin mielestä; ja hän kysyykin, että ”onko meidän pysyttävä synnissä, että armo tulisi suureksi?”. Ja Paavali vastaa melkein kuin huudahtaen: ”Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” (Room. 6:1-2, 6-7).
Kun me tiedämme Raamatun ilmoituksen perusteella, että meidän vanha ihmisemme on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, niin vain epäusko saa meidät piiloutumaan tuon vanhan ihmisen selän taakse. Vanha ihminen pysyy ristillä vain uskon kautta. Jos me epäilemme tätä Jumalan sanan totuutta, niin vanha ihminen astuu välittömästi alas ristiltä meidän riesaksemme.
Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä (6:11-19, 22), että
”Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia. Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin orjia kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. … Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.”
Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään (5:18), että ”me tiedämme (vai tiedämmekö) ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.” Me emme voi millään kiertää sitä tosiasiaa, että jos olemme uudestisyntyneet Jumalan siemenestä ja Jumalan siemen pysyy meissä, niin meillä on Jumalan antama kyky ja voima olla tekemättä syntiä, kun pysymme Kristuksessa Jeesuksessa. ”Sillä kuka ikinä pysyy Hänessä, Jeesuksessa, hän ei tee syntiä” (1. Joh. 3:6). Me kyllä voimme koettaa selittää, että meissä vaikuttaa se vanha ihminen ja tällä tavoin koetamme tehdä taivastien leveäksi. Mutta, miten selitämme seuraavat Raamatun kohdat?
”Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” (Ef. 4:20-24)
”Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.” (Kol. 3:9-10)
”Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus, kaikki mikä on vanhaa, on kadonnut” (2. Kor. 5:17).
Voimmeko me noiden edellä olevien Raamatun kohtien jälkeen vielä piiloutua vanhan ihmisen selän taakse? Kun Jumala sanoo, että meidän tulee panna pois vanha ihminen, tai jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen, niin Hän on todella antanut meille voiman tehdä niin, jos olemme uudestisyntyneet Jumalasta. Ilman todellista uudestisyntymistä ihminen ei siihen kykene; se on täysin mahdotonta. Uudestisyntymätön ihminen ei kykene panemaan pois vanhaa ihmistä. Miksi ei? Koska hän edes tuskin tajuaa sen olemassaoloa, ja koska hän on synnin orja.
Vain epäusko saa meidät piiloutumaan vanhan ihmisen selän taakse. Jos me emme uskalla luottaa Jumalan sanan totuuksiin, ja seistä tuon sanan varassa, niin voi meitä. Se meidän vanha ihmisemme, on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ja se on iankaikkinen totuus ja tosiasia (Room. 6:6). Mutta vanha ihminen pysyy ristillä vain uskon kautta. Jos me epäilemme tätä Jumalan sanan totuutta, niin se vanha ihminen astuu välittömästi alas ristiltä. Muistakaa mitä usko on; usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (Hepr. 11:1).
Kun nojaamme Jumalan sanaan ja luotamme sen lupauksiin, Jumalan Pyhä Henki saa aikaan sen, että vanha ihmisemme kuolee ja samalla uusi ihminen saa elämän konkreettisesti meissä. Saatanan tarkoitus on horjuttaa meidän uskoamme. Aina kun se onnistuu siinä, niin se saa jalan sijaa enemmän elämässämme. Mutta jos me emme anna periksi, vaan seisomme Jumalan sanan varassa, niin me vahvistumme; silloinkin jos ja kun olemme langenneet. Annetaan noiden lankeemusten ja kompurointien vahvistaa meidän uskoamme Jumalan sanaan, sillä kaikki muu katoaa, mutta Hänen sanansa ei milloinkaan.
Se, että Jumala on tehnyt meidät kykeneviksi elämään pyhää ja synnitöntä ja puhdasta elämää Kristuksessa, ei tee meistä pyhimyksiä, eikä suuria, emmekä voi ”paukutella henkseleitämme”, emmekä laittaa sädekehää päämme päälle. Meistä tulee entistä pienempiä, kun tajuamme Jumalan suuren armon ja rakkauden, jonka Hän on meille Jeesuksessa Kristuksessa lahjoittanut.
”Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” (1. Joh. 3:5-6)
”Sillä Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään” (Hepr. 10:14).
Auta meitä rakas Jeesus pysymään sinussa ja rakastamaan sinua niin, että tuo pyhä elämännesteesi saisi virrata meissä kaikissa, jotka pysymme ehyesti sinussa, ettemme syntiä tekisi. Ei sen tähden, että pullistelisimme omaa erinomaisuuttamme, vaan, että sinä rakas Jeesus tulet kirkastetuksi, kaikessa meidän vaelluksessamme ja elämässämme ja kaikissa oksissa. AAMEN!
