Marko Kaikula:
Luukkaan evankeliumin luvussa kaksi (2) ja jakeessa 14 kirjoitetaan Uusi Testamentti 2020 mukaan seuraavasti:
Kunnia korkeuksien Jumalalle ja rauha maan päällä ihmisille, joita hän rakastaa.
Tässä enkelten ylistyslaulussa on kaksi keskeistä asiaa, joista ensimmäistä pohdimme tässä blogitekstissä lyhyesti. Ensimmäiseksi on kunnian antaminen ja osoittaminen korkeimmalle Jumalalle. Toiseksi on rauha maan päällä ihmisille, joita hän rakastaa. Enkelten laulussa kunnia osoitetaan Jumalalle, mutta rauhaa kuulutetaan ihmisille. Tätä suhdetta ei voida kääntää toisinpäin, sillä siellä, missä ihminen yrittää varastaa Jumalalle kuuluvan kunnian, siellä tuhoutuu myös mahdollisuus rauhaan. Ihmisen on annettava kunnia Jumalalle eikä pitää sitä itsellään.
Jumalan kunnia on Raamatun suuri teema ja ilmoitus ihmiskunnalle. Kaiken, minkä Jumala tekee maailmassa, koituu lopulta Hänen kirkkautensa kiitokseksi (Room. 9:19-23). Psalmissa (29:1-4) toistuu voimallisesti Daavidin sanat:
Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartukaa Herran eteen pyhässä kauneudessa. Herran ääni vetten päällä – kunnian Jumala jylisee! Herra suurten vetten päällä! Herran ääni on voimallinen, Herran ääni on mahtava.
Jumalan ihmiselle valmistamassa pelastuksessakin on viime kädessä kysymys Hänen kunniastaan, johon Daavidkin vetoaa: ”Nimesi, tähden, Herra, anna anteeksi syntivelkani, vaikka se on suuri” (Ps. 25:11).
Kun Paavali kirjoitti kirjeensä Galatian seurakunnille, hän osoittaa kunnian Jumalalle (Gal. 1:3-5):
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, häneltä, joka antoi itsensä kuolemaan meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta Jumalan, meidän Isämme, tahdon mukaan. Hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti!
Tänä päivänä monet ihmiset eivät halua antaa kunniaa Jumalalle. Aivan samalla tavoin toimii myös pahan ruhtinas, Perkele. Perkele tekee kaikkensa, jotta saisi ihmisiltä riistettyä kunnian ja ihailun osoituksen Jumalalle häneen itseensä. Muistamme Jesajan kirjan (14:13-15) sanat siitä, kun pahan valta koettaa korottaa itsensä ainoaa tosi Jumalaa korkeammalle:
Sinä sanoit sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, minä korotan istuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle ja istun kokoontumisvuorelle, perimmäiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien yläpuolelle, teen itseni Korkeimman vertaiseksi. Mutta tuonelaan sinut on syösty, perimmäiseen kuiluun.
Jumalan kunnian ottaminen tai varastaminen itselle ei onnistu. Jumala ei luovu siitä kunniasta, joka Hänelle kuuluu. Jo kaiken Luojana kunnia on yksin Hänen, mutta se on Hänen myös Lunastajana ja Pyhittäjänä. Ja Herra sanoo: ”Minä, Herra – se on minun nimeni – minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni veistetyille kuville” (Jes. 42:8).
Jumala on tarkka kunniastaan. Kaiken kunnian syntisen ihmisen pelastumisesta Jumala tahtoo kokonaan itselleen, niin kuin se kuuluukin kokonaan Hänelle. Kunnia on annettava korkeuksien Jumalalle. Joka kunnioittaa Jumalaa kaiken yläpuolella, näkee koko elämänsä Jumalan lahjana. Kuinka oppisimme sanomaan: Yksin Jumalalle kunnia; Soli Deo Gloria, niin kuin ennen vanhaan kirjojen ja kirjeiden loppusanat kuuluivat.
Oikea, Raamatun sanasta nouseva evankeliumi antaa yksin kunnian Jumalalle. Se, että olemme Jumalan lapsia ja Hänen kirkkautensa valtakunnan perillisiä, on puhdasta armoa ja rakkautta, joka annetaan so. lahjoitetaan meille ilmaiseksi.
Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman, rikkauden, viisauden, väkevyyden, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa, maan päällä, maan alla ja merellä, kaikkien niissä olevien minä kuulin sanovan: Hänelle joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalle ylistys, kunnia, kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti! (Ilm. 5:12-13)
Emmekö voisi jo nyt tässä ajassa nostaa tämän kiitoksen ja ylistyksen sekä kunnioituksen osoittamisen sydämistämme Hänelle, jolle se kuuluu? Siksi, koska Jumala antoi oman Poikansa Jeesuksen sovittamaan ihmisen menneet, nykyiset ja tulevat synnit, jotta ihminen saisi iankaikkisen elämän.
