Marko Kaikula:
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Jumalan tahdon ymmärtäminen ja oman sisimmän itsetutkistelu löytää parhaimman kosketuspinnan rukouksessa ja rukouksen kautta Raamatun Sanan läpivalaisemana. Uskon ja tiedän, että kun rukoilemme yksin ja yhdessä, Jumala vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Samalla me saamme vahvistusta ja rohkaisua yhteisestä uskosta.
Suomessakin on monia kristillisiä seurakuntia, ja voin nostaa esille myös oman herätysliikkeeni seurakuntia, joissa ei ole yhtään viikoittaista seurakunnan yhteistä rukousiltaa. Viikoittain kyllä pidetään Jumalanpalvelus, mutta seurakunnan yhteinen rukousilta tai muu rukouspainotteinen tilaisuus puuttuu. Minut aina uudestaan ja uudestaan pysähdyttää tunnetun edesmenneen brittiläisen saarnaajan Charles Spurgeonin sanat. Eräässä kirjassaan hän kirjoittaa seuraavaa:
Jos Jumalan halutaan olevan lähellä seurakuntaa, seurakunnan on rukoiltava. Ja jos Jumala ei ole läsnä, yksi ensimmäisistä merkeistä on rukouselämän velttous.
Ja harmillista ja surullista on nähdä, että monessa seurakunnassa, eikä vain Suomessa vaan muuallakin, seurakunnan yhteinen rukouselämä on joko kokonaan laiminlyöty tai se on velttoa. Kysyn Spurgeoniin viitaten, eikö Jumalan haluta olevan lähellä seurakuntaa? Eikö Jumalan haluta vaikuttavan ja liikkuvan seurakunnan keskellä? Emmekö halua, että Jumala vaikuttaa asioiden kulkuun?
On monia kristittyjä so. uskovia, jotka eivät koe yhteistä seurakunnan keskellä tapahtuvaa rukousta tärkeänä. On tosi harmillista joutua toteamaan, etteivät Rukousillat tai muut yhteiset rukoustilaisuudet ole suosittuja tilaisuuksia. Uskon, että meilläkin on monenlaisia kokemuksia seurakunnan yhteisistä rukoushetkistä tai rukousilloista. Olemme myös Orivedellä saaneet ainakin neljän seurakunnan osalta kokemuksia erilaisista käytänteistä rukouksen harjoittamisesta. Aina palaute ei ole ollut myönteistä. Joskus on koettu, että joku rukoili aivan liian kauan. Joskus on koettu, että ääntä on käytetty rukouksen aikana liian voimakkaasti. Joskus on koettu, että yhteiselle rukoukselle on jäänyt liian vähän aikaa. Joskus on kysytty, mitä hyötyä näistä yhteisistä rukousilloista on jne.
Niin kuin voimme ymmärtää, jokaisella ihmisellä on erilaisia tarpeita ja odotuksia Jumalan toiminnasta oman elämänsä osalta. Lisäksi jokainen toivoo Jumalan vastaavan rukouksiin hänelle itselleen sopivalla tavallaan, vaikka ajattelen siten, että Jumalan oma tapa toimia ja vastata on aina riittävä ja paras vaihtoehto.
Rukouksemme saa erilaisia muotoja ja piirteitä riippuen elämäntilanteestamme ja kokemuksestamme.
Jokaisella meistä on oma tapamme lähestyä Jumalaa rukouksessa. Tärkeintä ei ole menetelmä tai tapa. Tärkeintä on se, että lähestymme Jumalaa tavalla tai toisella! Toki suosin yksilöllisen rukouksen lisäksi seurakunnan yhteistä rukousta, koska sillä on merkitystä seurakunnan elämään; aivan niin kuin Spurgeon aikanaan totesi. En voi kiistää sitä näkemystä, että rukoileminen on joskus vaikeaa, hankalaa, väsyttävää ja jopa työlästä. Ei rukoileminen ole aina niin helppoa. Enkä tiedä tulisiko sen olla aina niin helppoa.
Me muistamme Raamatun evankeliumien opetuksen pohjalta, että Jeesus itse usein taisteli rukouksen kautta voiton. Se oli usein kyyneliä ja hikeä. Mutta Jeesus tiesi, että rukous oli kanava Isän Jumalan valtaistuimelle. Jumala toteuttaa tahtoaan ja tekemistään, kun me ojentaudumme Hänen puoleensa. Rukoukseen kätkeytyy voima, jonka kautta tapahtuu se, mikä muuten ei tapahtuisi. Uskon vahvasti siihen, että rukouksemme niin omassa kuin seurakunnan elämässä liikuttaa Jumalan käsiä.
Nostan esille yhden Raamatun historiallisen tapahtuman, jossa lopulta yksi Raamatun jae kertoo olennaisimman syyn siihen, miksi kannattaa rukoilla. Historiallisen tapahtuman tekstijaksot löytyvät kolmesta eri Raamatun kirjasta, ja ne kaikki kuvaavat siis samaa historiallista tapahtumaa: Hiskian hallinnon aikaa ja Assyrian hyökkäystä Juudaan, mutta eri näkökulmista ja eri kirjoittajien välityksellä. Nämä kolme Raamatun tekstikohtaa ovat: 2. Aikakirja luku 32, 2. Kuningasten kirja luku 19 ja Jesajan kirjan luvut 36-37.
Kerron lyhyesti pähkinänkuoressa kertomuksen ydinsanoman. Juudan kuningas Hiskian aikakausi (noin 715-686 eKr.) oli merkittävä vaihe Juudan valtion historiassa. Hiskia oli Juudan kuninkaana toimiessaan hyvin uskonnollinen ja Jumalaa pelkäävä so. kunnioittava mies, ja hän teki monia uudistuksia palauttaakseen kansansa uskonnon ja kulttuurin oikeaoppisuuden. Kun 2. Aikakirjan 32. luvussa kerrotaan Hiskian puolustustoimista Assyrian hyökkäystä vastaan, saamme kuvan kuninkaan rohkeudesta ja luottamuksesta Jumalaan. Hiskia järjesti kansansa puolustautumaan ja rakensi vahvat muurit Jerusalemia suojelemaan. Hän myös rohkaisi kansaansa pysymään vahvana ja luottamaan Jumalan apuun.
Sen sijaan 2. Kuningasten kirjan 19. luku antaa lisää yksityiskohtia tästä historiallisesta tapahtumasta. Siinä kerrotaan Hiskian lähettäneen sanansaattajia profeetta Jesajan luo, etsien Jumalan neuvoa ja tukea. Jumala vastaa lähettämällä enkelin, joka tuhoaa suuren osan Assyrian armeijasta yhdessä yössä, osoittaen Juudan kansalle Jumalan voiman ja suojelun.
Jesajan kirjan luvuissa 36-37 näemme saman tapahtumaketjun toistuvan, mutta tässä tapauksessa kuvattuna profeetta Jesajan näkökulmasta. Hiskia lähettää Sanheribin uhkauskirjeen Jesajan luo, ja Jesaja välittää Jumalan viestin, joka lupaa Assyrian tuhon ja Jerusalemin pelastuksen.
Nämä tekstikohdat tarjoavat meille tärkeän opetuksen Jumalan uskollisuudesta ja voimasta vaikeissa tilanteissa. Hiskia osoittaa esimerkillään luottamusta Jumalaan ja rohkeutta toimia vaikeina aikoina. Jumala vastaa hänen uskoonsa ja puolustaa Juudan kansaa heidän vihollistensa hyökkäyksiltä.
Erityisesti nostan esille yhden jakeen koko tapahtumaketjussa, joka löytyy 2. Kuningasten kirjan luvusta 19 ja jakeesta 20. Siinä kirjoitetaan seuraavaa: ”Jesaja, Amosin poika, lähetti Hiskialle sanan: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinä rukoilit minua, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi kaupunkia. Minä kuulin sinua …”
Koska sinä rukoilit minua, minä kuulin sinua!
Kun Assyrian kuningas Sanherib valmistautui tuhoamaan Jerusalemin, hän lähetti viestin kuningas Hiskialle sanoen, ettei Juuda olisi yhtään erilainen kuin kaikki muut kansat, jotka hän oli valloittanut. Hiskia vei tämän vihamielisen viestin Jerusalemin temppeliin ja ”levitti sen Herran eteen” (2. Kun. 19: 14; Jes. 37:14). Sen jälkeen Hiskia rukoili ja pyysi apua Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Hiskian rukous ei ole pitkä (2. Kun. 19: 15-19; Jes. 37:16-20).
Ja hän (Hiskia) rukoili Herraa näin: ”Herra, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan. Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa. On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat ja heittäneet tuleen niiden jumalat. Mutta ne eivät olleetkaan oikeita jumalia, vaan ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, ja niin he saattoivat tuhota ne. Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala!”
Hiskia osoitti vahvaa luottamusta Jumalaan rukouksen kautta. Ja juuri tässä kohtaa Jumala vastasi Hiskian rukoukseen. Jumala lähetti profeetta Jesajan Hiskian luo sanomaan: ”Minä kuulen rukouksesi, näen kyyneleesi ja annan sinulle vastauksen.”
Tämä kertomus kutsuu meitä pohtimaan omaa rukouselämäämme. Miten me reagoimme vaikeuksiin ja haasteisiin? Käännymmekö ensimmäisenä omaan voimaamme ja resursseihimme, vai käännämmekö katseemme korkeuteen, kaikkivoivan Jumalan puoleen? Hiskian esimerkki opettaa meille, että meidän tulee rukoilla uskossa ja luottamuksessa, sillä Jumala vastaa rukouksiimme. Koska sinä rukoilit minua, minä kuulin ja vastasin sinulle. Nämä sanat kantavat lupauksen ja toivon siemenen jokaiselle meistä. Ne muistuttavat meitä siitä, että Jumala ei ole kaukana eikä Hän ole kuuro meidän huudoillemme. Hän on lähellä jokaista sydäntä, joka kääntyy Hänen puoleensa vilpittömin mielin.
Tämän sanoma on meille yksinkertainen, mutta syvä: ”Älkäämme menettäkö toivoamme tai luottamustamme vaikeina aikoina. Kääntykäämme Jumalan puoleen rukouksessa, uskossa ja luottamuksessa, sillä Hän on lupauksensa mukainen. Hän kuulee ja vastaa meille, kun rukoilemme Häntä vilpittömin sydämin.”
Kun rukoilemme, emme muuta Jumalan mieltä ikään kuin Hän olisi voinut valita väärin. Me toimimme Jumalan äärettömän viisauden mukaan kaiken rikkinäisyyden keskellä ja toivotamme tervetulleeksi Hänen käsittämättömän hyvyytensä, jota Hän on aina suunnitellut tekevänsä rukoustemme kautta.
Hyvä ystävä! Muista seuraavat kolme sanaa, jotka Jumala sanoi kuningas Hiskialle vaikean tilanteen edessä: ”Koska sinä rukoilit.” Nämä sanat näyttävät meille parhaimman paikan, minne meidän tulee mennä huoliemme kanssa. Koska Hiskia kääntyi Jumalan puoleen, Jumala pelasti hänet ja hänen kansansa. Aivan samalla tavalla kun me muutamme huolemme rukoukseksi, huomaamme, että Jumala on uskollinen odottamattomalla tavalla!
Sinun ja minun rukouksellani on merkitystä. Totta on se, ettei kukaan voi sanoa, miksi jotkut rukoukset näyttävät saavan nopeasti vastauksen ja miksi toiset kestävät niin kauan. Rukous ei koskaan saa Jumalaa tekemään jotakin Hänen omaa tahtoaan ja tarkoitustaan vastaan, mutta on asioita Jumalan suunnitelmassa ja tarkoituksessa, joita Hän tietoisesti pidättää, kunnes Hänen kansansa alkaa rukoilla. Mutta uskon, että tiedämme tämän, että Jumala haluaa meidän tietävän, että rukouksellamme on merkitystä ja että Hän tekee suuria asioita sen vuoksi, koska olemme rukoilleet. ”Koska te rukoilette Minua, Minä kuulen teitä ja vastaan teille!”
