Marko Kaikula:
Olen pohtinut viime viikkoina Jumalan toimintaa ja ihmisten ennakko-odotuksia ja -käsityksiä. Meillä on yllättävän paljon ennakko-odotuksia, kuinka odotamme ja ehkä toivommekin Jumalan toimivan. Toisaalta tiedämme, että ennakko-odotuksemme ja -käsityksemme voivat estää meitä näkemästä Jumalan Hengen toimintaa niin yksilöelämässämme kuin seurakunnan elämässä.
Me ihmiset katsomme tarkasti annettuun kuvaukseen. Me odotamme tarkalleen kuvauksen mukaista toteutumista. Jos asiat eivät tapahdu täysin annetun kuvauksen mukaisesti, me emme usko asian tapahtuneen. Me luomme oman määritelmän sille, mihin uskomme ja milloin uskomme. Joko otamme vastaan tai hylkäämme. Ja tämän varjolla me teemme usein pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Nostan tässä blogitekstissä esille yhden Raamatun henkilökuvauksen ja kertomuksen, joka on monelle varsin tuttu. Nimittäin kertomus Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naemanin puhdistumisesta spitaalista. Kertomus löytyy 2. Kuningasten kirjasta luvusta viisi (5).
Syyrian so. silloisen Aramin kuningas piti sotapäällikköään Naemania suuressa arvossa, koska tämän kautta maa oli menestynyt sodissa. Häntä pidettiin sotasankarina. Naeman sairasti kuitenkin vaikeaa ihosairautta spitaalia, johon hän ei ollut saanut apua paikallisilta lääkäreiltä, parantajilta eikä Syyriassa palvottavilta epäjumalilta (esim. Rimmon-epäjumala). Vaimonsa palvelijan, pienen juutalaisen tytön kautta, Naeman kuuli Israelissa asuvasta profeetasta nimeltä Elisa. Elisan nimi tarkoittaa Jumala on pelastus. Elisan nimi on mielenkiintoinen enne myös Naemanin elämän kohdalla, niin kuin tulemme huomaamaan.
Naeman meni ja kertoi omalle kuninkaalleen, mitä Israelin maasta tuotu tyttö oli sanonut emännälleen so. Naemanin vaimolle. Pienen tytön sanat saivat Syyrian kuninkaan kirjoittamaan Israelin kuningas Joramille kirjeen. Kirjeessään Syyrian kuningas kirjoittaa kollegalleen, että ”Minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin tämä kirje mukanaan, jotta vapauttaisit hänet spitaalista” (2. Kun. 5:6). Kirje kuitenkin sai Israelin kuningas Joramissa aikaan voimakkaan tunnereaktion. Kuningas Joram sanoi kirjeen saatuaan seuraavaa (2. Kun. 5:7): ”Olenko minä Jumala, joka voi ottaa ja antaa elämän, koska se mies käskee minua vapauttamaan tuon miehen spitaalista? …”.
Kuninkaan voimakkaiden tunnereaktioiden jälkeen, kuvioihin astuu Jumalan mies Elisa, joka pyytää kuningas Joramia lähettämään Naemanin hänen luokseen. Naeman tiesi sen, että Israel on Syyrian viholliskansaa. Hän varmasti tiesi myös sen, että Israelissa spitaaliset suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle sairautensa takia. Silti hän oli valmis lähtemään pitkälle ja vaaralliselle matkalle. Suuren sotapäällikön asenteesta kertoo jotakin se, että hän oli valmis uskomaan pienen palvelustytön sanaan. Vaikkei Naeman tuohon aikaan vielä tuntenut henkilökohtaisesti ainoaa ja todellista Jumalaa, niin hän otti silti ensimmäisen uskon askeleensa lähtemällä kohti Israelia.
2. Kuningasten kirjan luvusta viisi (5) ja jakeista 9-14, selviää, mitä tapahtuu Naemanin tultua Israeliin. Tekstijaksossa kirjoitetaan seuraavasti:
Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja seisahtui Elisan talon oven eteen. Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: ”Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin ruumiisi paranee entiselleen, ja sinä puhdistut.”
Silloin Naeman vihastui, lähti pois ja sanoi: ”Minä ajattelin hänen edes tulevan luokseni, seisovan ja huutavan Herran, Jumalansa, nimeä, heiluttavan kättään sairaan paikan yllä ja näin poistavan spitaalin. Eivätkö Damaskoksen virrat Abana ja Parpar ole parempia kuin kaikki Israelin vedet? Enkö voisi yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Sitten hän kääntyi ja lähti raivoissaan tiehensä.
Mutta Naemanin palvelijat menivät hänen luokseen ja sanoivat hänelle: ”Isäni, jos profeetta olisi käskenyt sinun tehdä jotakin suurenmoista, etkö tekisi sitä? Saati sitten nyt, kun hän sanoi sinulle vain: ’Peseydy ja puhdistu!’.”Niin Naeman meni ja upottautui Jordaniin seitsemän kertaa Jumalan miehen sanan mukaan. Silloin hän puhdistui, ja hänen lihansa tuli entiselleen, pienen pojan lihan kaltaiseksi.
Mielenkiintoinen kertomus. Nostan tekstistä vain yhden näkökulman esille. Mitä sanottiin jakeissa 11 ja 12?
Niissä Naeman sanoo, että ”minä ajattelin hänen edes tulevan luokseni, seisovan ja huutavan Herran, Jumalansa, nimeä, heiluttavan kättään sairaan paikan yllä ja näin poistavan spitaalin.” Sitten hän vielä jatkaa kehuen oman maansa virtojen paremmuutta. Lopulta hän kääntyy pois eikä suostu toimimaan annetun ohjeen mukaisesti. Hän on raivoissaan.
Eikö kertomus Naemanista kuvaa varsin hyvin ihmisen sisäistä kamppailua uskon ja epäuskon välillä? Kertomus kuvaa ihmisen ennakko-odotuksia tai -käsityksiä miten asioiden luullaan tai odotetaan tapahtuvan.
Kertomuksen alussa Naeman lähti uskossa eteenpäin luottaen pienen palvelustytön sanoihin. Toiveikas usko paranemisesta toi hänet profeetta Elisan ovelle saakka. Pitkä tie oli takana, mutta silloin tapahtui jotakin, joka pudotti pohjan kaikelta uskolta. Kohtaaminen Jumalan miehen kanssa ei mennyt Naemanin ennakko-odotusten mukaan. Naeman odotti profeetan tulevan hänen luokseen ja tekevän loitsuja samalla tavoin kuin hänen oman maansa noidat ja tietäjät tekivät. Hän odotti huutamista ja käsien heiluttamista sairaan paikan yllä. Sen sijaan profeetta ei edes vaivautunut hänen luokseen, vaan lähetti sanan, että hänen pitäisi peseytyä seitsemästi Jordanissa, joka oli vain mutainen puro verrattuna Damaskoksen virtoihin Abanaan ja Parpariin.
- Miksi Elisa toimi valitsemallaan tavallaan?
- Miksi hän ei kohdannut Naemania kasvoista kasvoihin?
- Miksi Elisa ei kädet ojennettuina taivasta kohti huutanut suureen ääneen Herran puoleen Naemanin edessä?
- Miksi Elisa ei laskenut käsiään sairaan kohdan päälle ja lausunut rukousta?
Ehkä Elisa halusi tällä toimenpiteellään murtaa korkea-arvoisen sotapäällikön ylpeyttä. Ehkä profeetta halusi myös osoittaa Naemanille tämän pian kokeman ihmeen tulevan Jumalalta, eikä ihmiseltä. Ehkä Elisa tiesi Jumalan profeettana Naemanin ennakko-odotukset tapahtumasta, ja siksi toimi ennakko-odotusten vastaisesti Jumalan tahdosta ja käskystä.
Voi kuinka usein me toimimme aivan samalla tavalla kuin Naeman. Me ajattelemme Jumalan toimivan aina tai ainakin usein sen mukaisesti, miten olemme nähneet ja kuulleet Jumalan toimivan. Tai miten me luulemme Jumalan toimivan. Saatamme ajatella, että sairas voi parantua vain, jos sairaan päälle laitetaan kädet ja rukoillaan voimakas uskonrukous. Ja jos rukousöljyä vielä laitetaan ripaus otsaan, niin sitten olisimme toimineet täysin saadun ohjeen tai esimerkin mukaan. Saatamme ajatella, että saadaksemme Jumalalta armolahjan, meidän on mentävä jonkun nimekkään evankelistan eteen rukouspalveluun. Saatamme ajatella, että kaatuminen rukouspalvelussa on aina merkki Pyhän Hengen voimallisesta kosketuksesta. Saatamme ajatella, että Jumalaa täytyy tulla rukoilemaan kirkkorakennuksiin, jotta Hän paremmin kuulisi ja ottaisi pyyntömme ja rukouksemme paremmin todesta.
Mutta, tiedätkö, ei Jumala toimi meidän ”temppujemme” kautta tai niiden vuoksi. Kysymys on ainoastaan uskosta. Uskommeko Jumalan mahdollisuuksiin? Uskommeko Jumalaan?
Mukana olleet palvelijat puhuivat uskon sanoja ja saivat Naemanin mielen muuttumaan. ”… jos profeetta olisi käskenyt sinun tehdä jotakin suurenmoista, etkö tekisi sitä? Saati sitten nyt, kun hän sanoi sinulle vain: Peseydy ja puhdistu.” Niin suuri sotapäällikkö peseytyi upottautuen seitsemästi mutaisessa Jordanissa. Ja tapahtui toivottu ja odotettu paraneminen. ”Silloin hän puhdistui, ja hänen lihansa tuli entiselleen, pienen pojan lihan kaltaiseksi.”
Naemanin usko palkittiin. Naeman ojentautui profeetan sanojen mukaan, vaikka ne eivät vastanneet hänen ennakko-odotustaan tai -käsitystään tapahtumien kulusta. Peseydyttyään Naeman puhdistui spitaalista ja hän löysi uskon oikeaan ja ainoaan Jumalaan, kuten hän itse kertomuksessa lopuksi todistaa.
Meidän kompastuskivemme so. vaaramme on siinä, että kun puhumme Jumalasta, kun puhumme Kristuksesta Jeesuksesta tai kun puhumme Pyhästä Hengestä, meillä on taipumusta nähdä asioita liian kapea-alaisesti ja rajoittaa Jumalan toimintaa oman ennakko-odotustemme mukaisesti. Meillä voi olla myös toive, että Jumala toimisi minulle mieluisalla ja odotuksen mukaisella tavalla.
Hyvä lukija, me emme yksinkertaisesti voi seurata mitään ennakkoon kirjoitettua käsikirjaa, miten Jumala tulee kolmiyhteisenä Jumalana toimimaan. Raamatussa on monia lupauksia ja profetioita, jotka odottavat vielä täyttymystään. Miten ne tulevat toteutumaan ja tapahtumaan, me emme tarkalleen tiedä. Naemanin kohdalla Jumalan toiminta ja parantuminen ei mennyt ennakko-odotusten mukaisesti. Uskallan väittää, ettei meidänkään elämässä Jumalan toiminta ja teot ole useinkaan menneet sen mukaan, mitä olimme odottaneet.
Mutta Jumala toimii. Olkoon meidän rukouksemme tänäänkin ja tulevina päivänä se, että Jumala saa vapaasti toimia ilman meidän omia ennakko-odotuksiamme. Hän kuitenkin toimii, niin kuin itse parhaakseen näkee. Siksi, koska Hän on Jumala!
