Marko Kaikula:
Väitän, että jokainen ihminen pohtii jossakin elämänsä vaiheessa, kuka minä olen. Tätä kysymystä pohdin itsekin kesälomani aikana, jolloin minulla oli enemmän aikaa pysähtyä ihmettelemään ja vain olla. Ymmärrämme että tämä kysymys on luonnollinen ja usein monimutkainen. Elämän eri tilanteet, kuten avioliitto, vanhemmuus, työ ja urheilu, voivat tuoda esiin niin parhaat kuin pahimmatkin puolemme. Nämä kokemukset auttavat meitä näkemään todellisen itsemme, vahvuutemme ja heikkoutemme sekä hyvät ja huonot puolemme. Itsensä löytäminen voi olla upea prosessi henkilökohtaiseen rauhaan. Tämä onnistuu, jos siihen suhtaudutaan oikealla näkökulmalla.
Mielestäni itsensä tutkiminen on tärkeää, koska se auttaa meitä kasvamaan ja kehittymään. Kun ymmärrämme omat vahvuutemme ja heikkoutemme, voimme tehdä tietoisempia ja parempia valintoja elämässämme. Tämä tietoisuus auttaa meitä parantamaan ihmissuhteitamme, tekemään viisaampia päätöksiä ja elämään tarkoituksellisempaa elämää. Itsetuntemus tuo myös syvempää rauhaa ja tyytyväisyyttä, kun hyväksymme itsemme sellaisina kuin olemme ja pyrimme kohti parasta mahdollista versiota itsestämme. Samalla itsetutkiskelu on myös haastavaa, sillä kohtaamme ehkä epämiellyttäviä totuuksia itsestämme ja saatamme joutua muuttamaan asenteitamme ja toimintatapojamme. Tämä prosessi voi aiheuttaa tilapäistä ahdistusta tai epämukavuutta, mutta se on välttämätöntä kasvun ja kehityksen kannalta.
Itsensä tutkimista voi toteuttaa monin eri tavoin, joko hengellisestä viitekehyksestä käsin tai ilman uskonnollista kehystä. Koin itselleni hyväksi vaihtoehdoksi hengellisen viitekehyksen, jossa minua auttoi tunnetun teologin John Calvinin ajatus, josta hän kirjoittaa kirjassaan Institutio Religionis Christianae seuraavaa: ”Todellinen viisaus koostuu kahdesta osasta: Jumalan tuntemisesta ja itsemme tuntemisesta.” Tämä tarkoittaa, että syvä ja terve viisaus syntyy, kun ymmärrämme sekä Luojamme että itsemme. Kun tunnemme Jumalan suuruuden ja pyhyyden, se valaisee myös meidän vajavaisuutemme ja tarpeemme Hänen armostaan. Raamatussa useissa kohdissa korostetaan itsensä tutkimisen tärkeyttä hengellisen kasvun ja Jumalan tahdon mukaisen elämän saavuttamiseksi, esimerkiksi 2. Kor. 13:5 ja Gal. 6:4. Itsensä tutkiminen ei ole vain itsetutkiskelua tai vertailua toisiin ihmisiin, vaan se on yhteydenpitoa Jumalan kanssa, joka ohjaa meitä viisauden, totuuden ja parannuksen tielle.
Uskon vahvasti siihen, että itsensä tutkiminen ja tunteminen ovat avaimia henkilökohtaiseen kasvuun ja hyvinvointiin. Se avaa tien syvempään ymmärrykseen itsestämme ja tehtävästämme maailmassa. Olkoon matka itsetuntemukseen meille kaikille rikastuttava ja antoisa, riippumatta siitä, mistä lähtökohdasta sen aloitamme.
