Marko Kaikula:
Psalmissa 115 ja jakeissa 1, 11-13, 15-18 kirjoitetaan seuraavaa:
Älä meille, Herra, älä meille vaan omalle nimellesi anna kunnia, armosi ja uskollisuutesi tähden. … Te, jotka Herraa pelkäätte, luottakaa Herraan! Hän on teidän apunne ja kilpenne. Herra muistaa meitä ja siunaa. hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua. Herra siunaa niitä, jotka häntä pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin. … Te olette Herran siunaamia, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisille. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen laskeutuneista. Mutta me, me siunaamme Herraa, nyt ja ikuisesti.
Kun katson oman seurakuntani (Oriveden helluntaiseurakunta) elämää ja toimintaa taaksepäin, voin sanoa, että Herra on ollut meidän apumme ja kilpemme. Kun katson tähän päivään, voin edelleen sanoa, että Herra on ollut ja on meidän apumme ja kilpemme. Kun katson tulevaisuuteen, saan olla varma siitä, että uskollinen Herra on meidän apumme ja kilpemme. Me saamme olla turvallisella mielellä. Suuri Jumala on meidän kanssamme.
Herramme Sanassaan lupaa siunauksensa Häntä pelkäävälle ihmiselle. Herran pelko tässä yhteydessä tarkoittaa Herran kunnioittamista ja Hänen käskyjensä noudattamista. Herran pelko on suostumista ja olemista Jumalan tahdon mukaisessa elämässä. ”Herra siunaa niitä, jotka häntä kunnioittavat”, on toinen käännösvaihtoehto tässä Psalmissa.
Usein me ihmisinä etsimme ja odotamme itsellemme kunniaa asiassa, jossa kunnia kuuluisi yksin Jumalalle. Herra näkee jokaisen ihmisen. Hän ymmärtää ja ajattelee meitä. On olemassa myös ääripää, jossa ihminen pitää itseään aivan mitättömänä ja vähäpätöisenä ja polkee Jumalan luomaa ihmistä maan rakoon. En usko, että tämä näkökulma ja toiminta on Jumalalle mieluinen.
Kun Jumala katsoo meitä – sinua ja minua – Hän näkee meidät Kristuksen Jeesuksen kautta. Tämä tuodaan selkeästi esille Kolossalaiskirjeen luvussa kolme (3) ja jakeessa kolme (3): Meidän elämämme on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Voi kunpa me ymmärtäisimme asemamme Kristuksessa Jeesuksessa!
Ymmärrän sen, ettei ole väärin pyrkiä hyvään vaikutelmaan ja myönteiseen palautteeseen, mutta Jumalan nimen kunnian on säilyttävä tärkeimpänä asiana. Minä ainakin haluan tehdä kaiken työn Herralleni hyvin ja tunnollisesti. Kun Hänen Sanaansa opetan, haluan, että se aina tuo kunnian yksin Jumalalle. Kun kävelen Oriveden kaupungin katuja ja tapaan ihmisiä, haluan, että he voivat saada meistä uskovista myönteisen kuvan, että Jumala saa kunnian tästäkin asiasta. Etkö sinäkin toimi aivan samalla tavalla?
Tunnettu, jo edesmennyt näyttelijä Greta Garbo (1905-1990) on sanonut, että ”hymy välähtää silmänräpäyksessä, mutta muisto siitä voi säilyä koko elämän ajan.”
Ajattelen ja ymmärrän siten, että kristittyjen so. uskovien on hyvä viljellä iloa ja hymyä juuri siinä asuinpaikassaan, jossa kukin meistä asuu. Siksi rohkaisen jokaista nostamaan päänsä ylös ja haastan uskovia voittamaan oman paikkakunnan asukkaat Kristukselle Jeesukselle osoittamalla ihmisille rakkautta, iloa, hymyä ja hyvyyttä. Kun jokaisen meistä on kerran aika jättää tämä elämä tässä ajassa, ainakin itse haluan, että Herrani Jeesus Kristus voisi myös minulle sanoa taivasten valtakuntaan sisälle tullessani:
Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan.
Tämän tavoittelu ei ole hengellistä ylpeyttä. Tämä nousee Jumalan Sanasta (Matt. 25:21). Tämä elämä on elämää arjessa ja jumalisuudessa. Se on meidän kutsumuksemme. Se on meidän kunnioituksemme osoitus Jumalalle. Tähän samaan hyvän ja uskollisuuden palvelijan tavoittelemiseen kehotan meitä jokaista.
