Raimo Nousiainen:
Eräässä hengellisessä laulussa lauletaan: “Yksin en kulje en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään.” Laulu on lohdullinen, mutta pysähdyn usein miettimään sen sanomaa. Jos Jeesus kulkisi vain meidän vierellämme, eikö se merkitsisi, että Hän on vielä matkalla sydämemme ovelle kolkuttamaan? Tai ehkä Hän on jo kolkuttanut, mutta ovi on jäänyt suljetuksi. Jeesuksen tarkoitus ei ole vain kulkea vierellämme, vaan asua meissä. Hän haluaa ottaa sydämessämme pysyvän sijan.
Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: “Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh. 14:23). Jeesus ei tahdo vain kurkistaa sydämemme sisälle hetkeksi – Hän tahtoo asettua sinne asumaan pysyvästi.
Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo Laodikean seurakunnalle: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani” (Ilm. 3:20). Ateriointi juutalaisessa kulttuurissa merkitsi syvää ja läheistä yhteyttä. Laodikean seurakunnalle Jeesus lausui raskaita sanoja: “Sinä olet penseä, et kylmä etkä palava, minä olen oksentava sinut suustani ulos. Sinä sanot: Minä olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse — etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston” (Ilm. 3:15-17). Hän neuvoo: “Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että alastomuutesi häpeä ei näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit” (Ilm. 3:18).
Laodikean seurakunta oli tullut niin itsevarmaksi ja omahyväiseksi, että Jeesus oli jäänyt sen ulkopuolelle. Sama vaara uhkaa tämänkin ajan seurakuntia ja meitä itse kutakin. Meistä voi helposti tulla omasta mielestämme rikkaita ja itsenäisiä, ja samalla Jeesus jää seisomaan ulkopuolelle, kolkuttaen yhteyttä kanssamme.
Eräässä toisessa hengellisessä laulussa lauletaan: “Jos joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee.” Luukkaan evankeliumissa kerrotaan naisesta, joka kärsi verenjuoksutaudista ja joka tungoksessa lähestyi Jeesusta takaapäin: “Ja hän koski hänen vaippansa tupsuun, ja heti hänen verenvuotonsa asettui. Ja Jeesus sanoi: Kuka koski minuun? Kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari: Mestari, väkijoukko ahdistaa ja pusertaa sinua. Mutta Jeesus sanoi: Joku koski minuun, sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta” (Luuk. 8:44-46). Pietari näki vain ihmisjoukon, mutta Jeesus tiesi, että joku kaipasi Häntä niin paljon, että edes vaipan tupsun koskettaminen merkitsi parantavaa uskoa.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo sanat, jotka koettelivat kuulijoita: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne” (Joh. 6:53). Monet vetäytyivät pois: “Tästä alkaen monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan” (Joh. 6:66). Jeesus kysyi kahdeltatoista: “Tahdotteko tekin mennä pois?” Silloin Simon Pietari vastasi: “Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat” (Joh. 6:68).
Alkuun Jeesusta seurasi suuri joukko, joka ihaili Hänen tekojaan, mutta ajan kuluessa tuo joukko pieneni. Lopulta kasvoi se äänekäs joukko, joka huusi Pilatuksen edessä: “Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!” (Luuk. 23:21).
Jeesus opettaa vertauksen viinipuusta: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa” (Joh. 15:4). Hän jatkaa: “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh. 15:5). Oksa, joka on vain lähellä viinipuuta, mutta ei pysy siinä kiinni, ei voi saada elämännestettä. Sillä “joka ei pysy minussa, se heitetään pois niin kuin oksa ja kuivettuu, ja ne kootaan ja heitetään tuleen, ja ne palavat” (Joh. 15:6).
Jos pysymme kiinni viinipuussa, Kristuksessa, meissä virtaa sama elämän voima. Paavali sanoo: “Jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat” (Room. 11:16). Ja Johannes kirjoittaa: “Ei yksikään, joka pysyy hänessä, tee syntiä… sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt” (1. Joh. 3:6, 9). Jeesus oli synnitön, ja kun Hänen elämänsä virtaa meissä, meidänkin tulee vaeltaa pyhyydessä.
Pietari muistuttaa: “Vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, sillä kirjoitettu on: ‘Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’” (1. Piet. 1:15-16). Ja Johannes kehottaa: “Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan” (1. Joh. 2:28).
Paavali opettaa: “Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä” (Gal. 5:16). Ja Roomalaiskirjeessä hän sanoo: “Jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää” (Room. 8:13). Jeesus rukoili Isää: “Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17).
Aamen!
