Raimo Nousiainen:

“Poikani, kuule minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” (Sananl. 4:20–22)

Jumalan sanalla on valtava merkitys. Se tulisi asettaa ensimmäiselle sijalle niin seurakunnan kuin jokaisen uskovankin elämässä. Sana antaa meille elämän – iankaikkisen elämän. Se ravitsee ja parantaa koko olemuksemme: hengen, sielun ja ruumiin. Kun sana avautuu, se valaisee, antaa ymmärrystä, tekee askeleemme vakaiksi ja tuo sydämeen rauhan ja turvan.

“Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa… Kun sinun sanasi avautuvat, ne valaisevat ja antavat ymmärrystä yksinkertaisille… Tee minun askeleeni vakaiksi sanallasi…” (Ps. 119:127, 130, 133)

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme; ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:1,14)

Tuo Sana on Jeesus Kristus. Hän, Jumalan Sana, tuli ihmiseksi. Hän sanoi: “Pysykää minussa, ja minä pysyn teissä… Ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh. 15:4–5). Jeesus lupasi, että jos hänen sanansa pysyvät meissä, me saamme anomuksemme, kannamme hedelmää ja pysymme hänen rakkaudessaan.

“Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja teemme asuinpaikan häneen.” (Joh. 14:23)

Jumala tahtoo asua omiensa keskellä, heidän sydämissään – Sanansa ja Henkensä kautta.

“Silloin Salomo kokosi Israelin vanhimmat… ja he toivat Herran liitonarkin… Ja kun papit menivät pyhään paikkaan… Herran kirkkaus täytti temppelin, niin etteivät papit voineet pysyä siellä palvelemassa pilven tähden…” (1. Kun. 8:1, 9–11)

Vanhan liiton aikana Jumala asui kansansa keskellä, ensin ilmestysmajassa ja myöhemmin Salomon rakentamassa temppelissä. Kuitenkin Salomo kysyy: “Katso, taivaat ja taivasten taivaat eivät voi sinua käsittää – kuinka siis tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut?” (1. Kun. 8:27)

Jumala itse sanoo: “Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka iankaikkisesti asuu ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, virvoittaakseni nöyrien hengen ja elähyttääkseni särjettyjen sydämet.” (Jes. 57:15)

“Taivas on minun istuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; mikä huone olisi minulle rakennettava, mikä paikka leposijakseni? Sillä kaiken tämän on minun käteni tehnyt… Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja joka arkaa minun sanaani.” (Jes. 66:1–2)

Nämä sanat viittaavat myös uuden liiton aikaan. Jumala haluaa tänäänkin asua kansansa keskellä – sinun ja minun sydämessä – Poikansa, sanansa ja Henkensä kautta.

“Että Kristus uskon kautta asuisi teidän sydämissänne…” (Ef. 3:17)

“Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, jonka te olette saaneet Jumalalta? Ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut: kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:19–20)

“Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellänsä, ja olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” (2. Kor. 6:16)

Mutta miten me kirkastamme Jumalan ruumiissamme?

“Ja hän oli siellä Herran tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä – ei hän syönyt leipää eikä juonut vettä – ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, kymmenen sanaa. Ja Mooses astui alas Siinain vuorelta… eikä tiennyt, että hänen kasvojensa iho säteili siitä, että hän oli puhunut Jumalan kanssa.” (2. Moos. 34:28–30)

Kun vietämme aikaa rukouksessa ja Herran läsnäolossa, sanan äärellä, me muutumme hänen kirkkautensa kaltaisiksi. Vain todellinen rakkaus Jeesukseen synnyttää meissä halun viipyä hänen edessään. Vain Hänen seurassaan me muutumme. Seura tekee kaltaisekseen. Jos vietämme aikaa maailman kanssa, meissä näkyy maailman kuva. Jos vietämme aikaa seurakunnassa, meissä näkyy seurakunnan kuva. Mutta jos vietämme aikaa Jeesuksen seurassa, meissä näkyy hänen kuvansa – ja juuri se on tärkeintä.

“Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18)

“Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, ne hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi…” (Room. 8:29)

Kun otimme Jeesuksen vastaan, alkoivat Jumalan Henki ja sana tehdä meissä työtä. Muutos alkaa sydämestä ja hengestä – ja kun sisin muuttuu, Kristus alkaa tulla ilmi myös ulkoisesti: elämässämme, sanoissamme ja olemuksessamme.

“Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee; mutta me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.” (1. Joh. 3:2–3)

“Sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” (1. Joh. 4:17)

“Silloin henki nosti minut ylös… ja minä kuulin takanani suuren pauhun äänen: ‘Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä missä se on!’” (Hes. 3:12)

Mutta Herran kirkkaus ja hänen tuntemisensa tuoksu ei voi tulla ilmi meissä, ellei Kristus pysy meissä – ja me hänessä. Sillä: “Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja joka meidän kauttamme tuo ilmi joka paikassa hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille kuoleman haju kuolemaksi, noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?” (2. Kor. 2:14–16)

Jeesus sanoo: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestänsä, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa… Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan, heitetään tuleen ja ne palavat.” (Joh. 15:4,6)

Jos me luovumme Jumalan sanasta, me luovumme samalla myös Jeesuksesta. Jeesuksessa pysyminen on sama kuin pysyminen Hänessä persoonana ja Hänen sanassaan. Kun pysymme Hänessä, Hän ja Hänen sanansa pysyvät meissä.

Mutta nyt olemme tulleet aikaan, josta Paavali kirjoittaa: “Sillä aika tulee – ja on jo – jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2. Tim. 4:3–4)

Jeesuksen nimeäkään ei enää saa kaikkialla mainita – siitä voi jopa joutua syytteeseen. Jeremia kirjoittaa samasta ilmiöstä: “Kenelle minä puhuisin, ketä varottaisin, että he kuulisivat? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he voi kuulla. Katso, Herran sana on heille pilkaksi, ei se heille kelpaa.” (Jer. 6:10)

Jos me hylkäämme Jumalan sanan, me hylkäämme samalla Jeesuksen ja hänen mukanaan koko pelastuksen, jonka Jumala on valmistanut meille Pojassaan.

“Sillä tämä on niskoitteleva kansa, petollisia lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: ‘Älkää nähkö’, ja ennustajille: ‘Älkää ennustako meille totuutta, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa petollisia. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta, pankaa pois näkyvistämme Israelin Pyhä.’” (Jes. 30:9–11)

Näin on käynyt myös tänään. Moni ei halua enää kuulla Jumalan sanan totuutta. He haluavat kuulla vain miellyttävää, silmänlumeen kaltaista julistusta. Paavali neuvoo silti Timoteusta: “Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” (2. Tim. 4:2)

Monissa seurakunnissa on jo luovuttu Jumalan sanasta – ja sen mukana on kadotettu myös Jumalan läsnäolo ja Pyhän Hengen vaikutus. Tällaisista seurakunnista on tullut hengellisesti kuolleita. Sardeen seurakunnalle Jeesus sanoi: “Sinulla on nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” (Ilm. 3:1) Jos ihmisille ei julisteta parannuksen saarnaa, vaan ainoastaan armoa ja rakkautta ilman lakia ja totuutta, heidät “rakastetaan” helvettiin.

“Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan ja saa sen versomaan ja kasvamaan, että se antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän – niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes. 55:10–11)

Jos luovumme Jumalan sanan koko totuudesta, me luovumme samalla Jeesuksesta – Jumalan lihaksi tulleesta Sanasta. Ja jos luovumme Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, meillä ei ole myöskään Isää.

“Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään; joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.” (1. Joh. 2:23)

Silloin emme ole enää matkalla taivaalliseen Isän kotiin, vaan jonnekin aivan muualle.