Raimo Nousiainen:
Johanneksen evankeliumin lopussa Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa: “Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” (Joh. 21:15-17).
Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään tätä kysymystä? Rakastatko sinä Jeesusta – ihan oikeasti? Varsinkin niinä hetkinä, kun sydämessä ei tunnu mitään erityistä, kun tunteet ovat poissa ja hengelliset kokemukset vaienneet. Olen itsekin monesti jäänyt pohtimaan: rakastanko minä todella Jeesusta? Mistä minä sen tiedän, kun useimmiten ei ole suuria tunne-elämyksiä eikä vahvaa kokemusta Jumalan läheisyydestä?
Toki on se rauha, jonka usko Jeesukseen tuo. Jesajan kirja sanoo: “Vanhurskauden hedelmä on rauha, ja vanhurskauden vaikutus on lepo ja turvallisuus iankaikkisesti” (Jes. 32:17). Tämä rauha on myös tunne ja vahvistaa, että suhde Jeesukseen on kunnossa. Mutta silti nousee kysymys: onko minulla mitään konkreettista, mistä voin tietää rakastavani Jeesusta? Vai perustuuko rakkauteni vain niihin hetkiin, kun tunnen Hänen läsnäolonsa ja koen Pyhän Hengen voimaa?
Kiitos Herralle, että Hän ei jätä meitä epätietoisuuteen, vaan antaa itse vastauksen sanassaan. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: “Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni” (Joh. 14:15). Ja edelleen: “Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa” (Joh. 14:21). Hän jatkaa: “Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan”(Joh. 14:23). Jeesus ei sano: “Jos teillä on hyviä tunteita, silloin te rakastatte minua”, vaan: “Jos te pidätte minun käskyni, silloin te rakastatte minua.”
Samassa luvussa Jeesus sanoo selvästi: “Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka minut on lähettänyt” (Joh. 14:24). Ei siis riitä, että rakkautemme Jeesukseen perustuu vain tunteisiin ja kokemuksiin. Ne kuuluvat toki uskonelämään, mutta jos rakkautemme lepää vain niiden varassa, olemme kuin tuuli, joka heittelee meitä sinne tänne – milloin huipulla, milloin syvällä alhaalla. Uskovan elämä on ennen kaikkea vaeltamista uskossa, ei tunteiden varassa. Meidän tulee seistä sanan perustalla. “Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa” (Joh. 14:21).
Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: “Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä; ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3). Siitä me siis tiedämme rakastavamme Häntä: kun pidämme Hänen sanansa. Mistä tiedämme, että pysymme Hänen rakkaudessaan? Jeesus vastaa tähänkin: “Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessansa” (Joh. 15:10). Ja vielä Johannes kirjoittaa: “Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkensä” (1. Joh. 4:13).
Johannes kehottaa: “Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla eli kielellä, vaan teossa ja totuudessa” (1. Joh. 3:18). Olkaamme siis sanan tekijöitä, emmekä vain sen kuulijoita. Tehkäämme niin silloinkin, kun tunteet ja kokemukset puuttuvat. Sillä Jeesus sanoi: “Jokainen puu tunnetaan hedelmistään” (Luuk. 6:44). Johanneksen evankeliumi julistaa: “Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Jeesus on Jumalan lihaksi tullut Sana, joka kulki Israelin kansan keskellä. Hän haluaa tänäänkin tulla eläväksi, “lihaksi”, seurakuntansa keskellä.
Rakkaus Jeesukseen näkyy siinä, että me, Hänen omansa, ojennamme elämämme Hänen sanansa mukaan ja pysymme Hänessä. Kun näin teemme, Jeesus – tuo Jumalan Sana, joka tuli lihaksi – saa jälleen elää meissä ja meidän kauttamme tässä ajassa (Joh. 15:4). Tämä Jeesuksen käskyjen pitäminen ei ole lainalaisuutta, vaan rakkaudesta syntyvää Hengen ja sydämen yhteyttä Jeesuksen kanssa. Paavali kirjoittaa: “Sillä te ette ole lain alla, vaan armon alla” (Room. 6:14). Ja vielä: “Mutta nyt me olemme irti laista, kuolleet pois siitä, mikä piti meitä kiinni, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emmekä kirjaimen vanhassa” (Room. 7:6). Emme siis tee hyviä tekoja pelosta tai velvollisuudentunnosta, vaan rakkaudesta Jeesukseen. “Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” (Ef. 2:10).
Jeesus sanoi: “Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni” (Joh. 14:15). Ja Johannes kirjoittaa: “Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä” (1. Joh. 4:21). Paavali lisää: “Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Gal. 5:14). Rakkaus Jeesukseen on siis myös rakkautta lähimmäisiimme. “Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa; sen tähden on rakkaus lain täyttymys” (Room. 13:10).
Rakkaus Jeesukseen ei ole pelkkä tunne – vaikka se on sitäkin. Se on myös palvelua: Kristuksen ja lähimmäistemme palvelemista niillä armolahjoilla, kyvyillä ja voimilla, jotka Hän meille antaa. Ja rakkaus Jeesukseen on sitäkin, että odotamme ja joudutamme Hänen paluutaan, sanoen: “Maranata! Tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).
Aamen!
