Raimo Nousiainen:

“Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.”
(1. Joh. 3:2–3)

“Vaan niinkuin hän, joka on teidät kutsunut, on pyhä, niin olkaa tekin pyhät kaikessa vaelluksessanne, sillä kirjoitettu on: ‘Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.’”
(1. Piet. 1:15–16)

Jumala tahtoo, että me, Hänen omansa – siis me uudestisyntyneet Jumalan lapset – olemme pyhiä, puhtaita ja Hänelle erotettuja. Hän on erottanut meidät omaksi kansakseen. Jumalan tahto on, että me, Hänen kansansa, Hänen lapsensa, vaellamme pyhyydessä ja puhtaudessa siten, ettei Hänen pyhää nimeään pilkata meidän elämämme ja vaelluksemme kautta. Pyhitys ei ole lihan tekoja tai omaa ansiotamme, ei edes yritystä parannella itseämme. Tällainen inhimillinen ponnistelu tuottaa vain jumalisuuden ulkokuoren, josta puuttuu sisäinen elämä, voima ja todellinen pyhyys. Se muistuttaa tyhjää peltitynnyriä, joka kolisee tyhjyyttään.

Mutta mitä Jumala todella tarkoittaa, vaatiessaan meiltä täydellistä pyhyyttä?

Ensinnäkin: pyhyys on Jumalan kaltaisuutta. Jumala haluaa palauttaa meihin sen Jumalan kuvan, jonka Hän loi ihmiseen, mutta jonka synti turmeli – ja turmelee yhä edelleen kaikissa uudestisyntymättömissä ihmisissä. Vain Kristuksessa synnin valta voi murtua. Kun ihminen ottaa vastaan Jeesuksen omana Pelastajanaan ja Vapahtajanaan ja uudestisyntyy, silloin synnin valta murtuu hänessä. Jumalan kuva alkaa ehetyä ja ihminen muuttuu yhä enemmän Jumalan ja Kristuksen kaltaisuuteen – jos vain Pyhä Henki saa tehdä työtä hänen sydämessään, niin että hän seuraa Jeesusta ehyellä ja jakamattomalla sydämellä.

Niin kuin luonnollisessa syntymässä lapsi saa osan vanhempiensa perimästä, samoin me Jumalan lapset tulemme osallisiksi jumalallisesta luonnosta – Jumalan pyhyydestä – kun synnymme uudesti Jumalan sanan ja Pyhän Hengen kautta Hänen lapsekseen.

“Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta… Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliin ja mitä suurimman lupauksen, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi…” (2. Piet. 1:3–4)

“Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17)

”…ja pukeutukaa siihen uuteen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” (Ef. 4:24)

”…ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan.” (Kol. 3:10)

Pyhitys on halua olla ja muuttua yhä enemmän Jumalan ja Kristuksen kaltaiseksi. Tällainen halu voi syntyä vain todellisesta ja aidosta rakkaussuhteesta Jumalaan ja Jeesukseen.

“Ja Jumala sanoi: ‘Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.’” (1. Moos. 1:26)

Koska Jumala on pyhä, Hän ei voinut luoda mitään epäpyhää. Pyhyys on Hänen olemuksensa ydin. Voisi sanoa, että Jumalan “tavaramerkki” on pyhyys, rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys ja uskollisuus. Kun Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän oli tehnyt, Hän totesi sen olevan “sangen hyvää”.

Sitten synti tuli ja turmeli tuon kuvan ja pyhyyden ihmisessä. Sielunvihollisen “tavaramerkkejä” ovat valhe, epäusko, synti, epäpyhyys ja turmio.

Pyhitys merkitsee halukkuutta muuttua. Se on sitä, että me annamme Jumalan muuttaa meitä sanansa ja Henkensä kautta Kristuksen kaltaisuuteen. Se on itsensä kieltämistä, ristin ottamista ja Jeesuksen seuraamista. Se on oman tahtoelämän kadottamista, vanhan ihmisen ristiinnaulitsemista ja pois riisumista.

“Niin ei siis yksikään teistä, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:33)

Se on luopumista paljon enemmästä kuin mihin me tämän ajan kristityt olemme tottuneet tai edes uskallamme ajatella. Se on elämistä – ei itselle – vaan Jeesukselle ja Hänen kauttaan. Pyhitys on Jeesuksessa pysymistä ja jatkuvaa elämän, sydämen ja Hengen yhteyttä Hänen kanssaan. Se on muuttumista Hänen kaltaisekseen – ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan kuten Hän.

“Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18)

Pyhitys on sitä, että elämme Hänelle ja hengitämme Hänen kauttaan. Seuralla on voima muuttaa – vain Jeesuksen seura muuttaa meidät Hänen kaltaisikseen, pyhiksi niin kuin Hän on pyhä. Tämä merkitsee sitä, että joudumme luopumaan omista toiveistamme ja haluistamme ja elämään ainoastaan Hänelle.

“Niin kuin hän on valinnut meidät hänessä ennen maailman perustamista olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa.”
(Ef. 1:4)

Ei ole pyhyyttä ilman Kristusta. Hän on meidän pyhityksemme. Synti rikkoo aina elämän yhteyden ja pyhyyden Jeesuksessa. Pienimmässäkin synnissä on voima, joka turmelee pyhyyden ja elämän meissä – sen Kristuksen kaltaisuuden, jonka Hän loi meihin jo alussa.

“Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi ympärillämme todistajia, pankaa mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo…” (Hebr. 12:1)

”…ja halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että sen kautta kasvaisitte pelastukseen.” (1. Piet. 2:2)

Pyhyyden tulee näkyä elämässämme, vaelluksessamme ja kuulua puheessamme. Emme saa viskoa sanoja kuin miekanpistoja. Sen sijaan puhumme sitä, mikä on totta, oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kiitettävää: “Miekanpistojen kaltaisia ovat huolimattoman puheet, mutta viisasten kieli on lääke.” (Sananl. 12:18)

“Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa – jos on jokin hyvä ja jos on jotakin kiitettävää – sitä ajatelkaa.” (Fil. 4:8) Puhe paljastaa sydämen tilan. Hyvä ihminen tuo esille hyvää, paha ihminen pahaa.

“Sillä suun puhe lähtee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.” (Matt. 12:33–35)

“Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa, mutta ei hillitse kieltänsä, vaan pettää sydämensä, hänen jumalanpalveluksensa on turha.” (Jaak. 1:26)

“Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt. 12:36–37)

Pyhitys on Jumalalle erotettuna olemista. Me olemme pyhä kansa – Hänen omaisuutensa: “Ja te olette minulle pyhät, sillä minä, Herra, olen pyhä, ja minä olen teidät erottanut muista kansoista, että olisitte minun.” (3. Moos. 20:26)

“Sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa; sinut Herra, sinun Jumalasi, on valinnut omaksi kansaksensa kaikkien kansojen joukosta.” (5. Moos. 7:6)

“Ja minä teen erotuksen minun kansani ja sinun kansasi välillä.” (2. Moos. 8:23)

“Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne hänen jaloja tekojaan…” (1. Piet. 2:9–10)

Tuo Jumalalle erottautuminen johtaa meitä myös siihen, että meidän on mentävä “leirin ulkopuolelle”, Kristuksen pilkkaa kantaen ja Hänen nimeään tunnustaen.

“Menkäämme siis hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, hänen pilkkaansa kantaen.” (Hebr. 13:13)

Me olemme kyllä maailmassa, mutta emme ole maailmasta. Jumala myös varoittaa meitä kantamasta vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa.

“Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa. Sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?… Sentähden: ‘Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä’, sanoo Herra, ‘älkääkä saastaista koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni’, sanoo Herra, Kaikkivaltias.” (2. Kor. 6:14–18)

Mutta tänä päivänä Jumalan seurakunnan ja maailman välinen raja on huolestuttavasti hämärtynyt. Se on miltei kadonnut kokonaan – niin, ettei metsää enää erota puilta. Kaikki on samanlaista lepikkoa. Eikö meidän, niin sanottujen kristittyjen, pitäisi olla tästä kehityksestä huolissamme? Meidän tulisi olla valona ja suolana tässä maailmassa – mutta missä valo näkyy ja missä suola maistuu?

“Että olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niin kuin tähdet maailmassa.” (Fil. 2:15)

Meidän on hyvä muistaa, että Hän on edelleen Pyhä ja Vanhurskas Jumala, joka vihaa syntiä ja luopumusta. Pienikin synti – ja huomaa: aina – turmelee ja saastuttaa pyhyyden ja sydämen puhtauden meissä Jumalan lapsissa. Muista sinä, muistan minä: synnillä ei leikitä. Sillä synti turmelee ja tuhoaa aina myös Pyhän Hengen voiman ja voitelun meissä.

Onko meillä todellista halukkuutta muutokseen? Olemmeko valmiit kadottamaan oman tahtomme ja oman elämämme, jotta löytäisimme todellisen elämän ja pyhyyden Hänessä?

“Pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hebr. 12:14)

“Vaan niinkuin hän, joka on teidät kutsunut, on pyhä, niin olkaa tekin pyhät kaikessa vaelluksessanne.” (1. Piet. 1:15)

Me elämme nyt hetkeä, jolloin pasuuna soi pian ja Jeesus tulee pilvissä noutamaan omansa. Mutta Hän ottaa vain omansa – ei niitä, jotka ovat jonkun toisen omia. Oletko sinä pyhä ja puhdas, Hänen verellään pesty? Oletko valmis, puettuna häävaatteisiin, kun Hän tulee?

Jeesuksen julkisen toiminnan alusta tulee pian kuluneeksi 2000 vuotta – kaksi päivää Jumalan aikataulussa. Kolmantena päivänä ovat Karitsan häät. Me elämme jo toisen päivän pimenevässä illassa. Tämän ajan pimeys syvenee, mutta pian kolmannen päivän aamurusko alkaa sarastaa.

Olemmeko me, tämän ajan kristityt, todella valmiit Jeesuksen tuloon? Ovatko meidän häävaatteemme valmiit? Huomaa: meidän pyhyytemme ja puhtautemme ovat suoraan verrannollisia siihen, kuinka rakas Jeesus meille on.

Todellinen halu pyhyyteen ja sydämen puhtauteen voi syntyä vain aidosta rakkaussuhteesta Jeesukseen.

Pyhyys on myös sydämen puhtautta – tai oikeammin: se on paljon enemmän. Se on Jumalan ja Kristuksen kaltaista kirkkautta, jonka voi synnyttää meissä vain Pyhä Henki.

“Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” (Matt. 5:8)

“Pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hebr. 12:14)

Aamen. Tule, Herra Jeesus!