Marko Kaikula:
Raamatun Jumala on Jumala, joka ei unohda lupaustaan eikä hylkää liittoaan. Kun profeetta Sakarja välitti Jumalan sanan kansalle, hän kirjoitti sanat, jotka kaikuvat läpi vuosituhansien: ”Joka koskee sinuun, se koskee hänen silmäteräänsä.” (Sak. 2:12) Nämä sanat paljastavat jotakin hyvin syvää Jumalan sydämestä. Israel ei ole Jumalalle vain yksi kansa muiden joukossa, vaan Hänen rakkauden ja huolenpidon kohteensa – Hänen silmäteränsä, paikka, johon Hänen katseensa kohdistuu ja jota Hän varjelee mustasukkaisen rakkauden tarkkuudella. Silmäterä on ihmisruumiin herkin ja varjelluin osa. Samalla tavoin Jumala varjelee kansaansa Israelia, vaikka kansat sen unohtaisivat ja vaikka maailma ei ymmärtäisi sen kutsumusta. Israel on edelleen Jumalan silmäterä – merkki Hänen uskollisuudestaan, todiste Hänen voimastaan ja peili, josta Hänen kirkkautensa heijastuu maailmaan.
Raamatun profeetallinen ilmoitus Israelista on kuin punainen lanka, joka kulkee läpi koko pelastushistorian ja ulottuu aina viimeisiin päiviin saakka. Israel ei ole vain menneisyyden kansa, vaan se on Jumalan suunnitelmassa edelleen keskeinen näyttämö ja merkki siitä, mitä Jumala on tekemässä maailmassa ennen Messiaan paluuta. Raamattu puhuu Israelista ei vain historiallisena todellisuutena, vaan Jumalan liiton kansana, jonka kautta Jumalan uskollisuus, armo ja tuomiokin tulevat näkyviin. Jumala ei ole hylännyt kansaansa, jonka hän on edeltä tuntenut, vaan toimii sen kautta myös lopun aikana tavalla, joka johtaa koko maailman tuntemaan Hänen kirkkautensa (Room. 11:1–12).
Jumala on liiton Jumala – ja Israel on liiton merkki
Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa liiton Jumalana: ”Minä teen liiton sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton, joka pysyy polvesta polveen, että minä olen sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala” (1. Moos. 17:7). Tämä liitto ei ole ehdollinen ihmisen uskollisuudelle, vaan se lepää yksin Jumalan uskollisuuden varassa. Israelin historian ihme — kansa, joka hajotettiin kansojen sekaan lähes kahdeksitoista vuosisadaksi ja joka kuitenkin säilytti kielensä, uskonsa ja identiteettinsä — on osoitus siitä, että Jumalan liitto Abrahamin jälkeläisten kanssa on pysyvä ja että Hänen lupauksensa eivät katoa ajassa. Jumalan silmä ei ole väistynyt kansansa yltä, eikä Hänen kätensä ole käynyt lyhyeksi sen varjelemisessa.
Vuonna 1948 Israelin valtion synty merkitsi Jumalan profeetallisen sanan täyttymisen alkua ja kansansa paluun uutta vaihetta. Se oli kuin näkyvä merkki siitä, että Jumala alkoi koota kansaansa takaisin omaan maahansa, kuten Hän oli profeettojen kautta luvannut. Profeetta Hesekiel näki jo yli 2500 vuotta sitten näyn kuivista luista, joihin Jumala puhalsi elämän: ”Minä annan teihin hengen, ja te heräätte eloon, ja minä asetan teidät omaan maahanne. Silloin te tulette tietämään, että minä, Herra, olen puhunut ja että minä olen sen tehnyt” (Hes. 37:14). Tämä kuva ei ole vain historiallinen, vaan se on merkki Jumalan uskollisuudesta, joka viimeisinä päivinä vetää kansansa takaisin omaan maahansa ja omaan liittoonsa. Kuten silmäterä reagoi heti pienimpäänkin kosketukseen, niin Jumalan sydän reagoi, kun Hänen kansaansa kosketaan – varjellen, korjaten ja johdattaen.
Israelin palauttaminen ja maailman lunastus
Raamattu opettaa, että Israelin fyysinen ja hengellinen palauttaminen on Jumalan suunnitelmassa sidottu maailmanlaajuiseen pelastukseen. Apostoli Paavali sanoo: ”Jos heidän lankeemuksensa on ollut maailmalle rikkaus ja heidän tappionsa pakanoille rikkaus, kuinka paljon enemmän heidän täyteytensä!” (Room. 11:12). Jumala käyttää Israelin historiaa välineenä, jolla hän paljastaa armonsa ja totuutensa koko maailmalle. Israelin kautta Jumala osoittaa uskollisuutensa — ja Israelin paluu Herransa yhteyteen on osa sitä suurta suunnitelmaa, jossa ”koko Israel on pelastuva”(Room. 11:26). Tätä Jumalan suunnitelman yhteyttä voidaan kuvata näin: Israelin pelastus ja kansojen pelastus ovat kietoutuneet yhteen. Kun Herra poistaa Israelin yltä hengellisen peitteen, myös kansat saavat nähdä Jumalan kirkkauden.
Tämä on Jesajan profetian ydin: ”Nouse, loista, sillä sinun valosi tulee, ja Herran kirkkaus koittaa sinun ylitsesi. Pimeys peittää maan ja synkkyys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra”(Jes. 60:1–2). Jumalan silmäterä, Israel, heijastaa silloin Jumalan valon takaisin maailmaan. Kansa, joka oli hajotettu, tulee vielä olemaan merkki Jumalan kirkkaudesta ja todistus Hänen uskollisuudestaan kansojen keskellä. Profeettojen näkemys lopun ajoista ei ole toivottomuuden kuva, vaan täynnä tulevan Jumalan valtakunnan kirkkautta. Jesaja näki sen päivän, jolloin ”kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan eikä enää opettele sotimaan” (Jes. 2:4). Tämä rauhan valtakunta syntyy vasta, kun Messias palaa ja perustaa hallintonsa Jerusalemista käsin: ”Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä Herra on yksi ja hänen nimensä yksi” (Sak. 14:9). Jumalan silmäterä ei ole vain vartioinnin kohde, vaan myös kanava, jonka kautta Jumalan kirkkaus ja rauha tulevat maailmaan.
Jerusalem – Jumalan pelastushistorian keskus
Raamattu kuvaa Jerusalemia Jumalan valitsemana paikkana, jossa Hänen nimensä asuu ja johon Messias palaa hallitsemaan. ”Sillä Siionista lähtee laki ja Herran sana Jerusalemista” (Jes. 2:3). Lopun aikoina juuri Jerusalemista tulee kansojen kiistakapula ja ”juovuttava malja kaikille kansoille” (Sak. 12:2). Tämä ei ole poliittinen sattuma, vaan hengellinen todellisuus: se, mikä tapahtuu Jerusalemissa, on Jumalan pelastussuunnitelman ytimessä. Kun kansat kokoontuvat sitä vastaan, ne tulevat tietämättään haastaneeksi itse Jumalan hallintavallan. Jumalan silmäterään ei voi kajota ilman, että se koskettaa Häntä itseään.
Samalla Jerusalem on paikka, jossa Jumala osoittaa armonsa ja uskollisuutensa. Jumala sanoo: ”Minä asetan henkeni teihin, ja te tulette elämään, ja minä asetan teidät omaan maahanne”(Hes. 37:14). Jerusalemissa Jumalan valtakunta ilmestyy, ja sieltä lähtee rauha, oikeus ja armo kaikkiin kansoihin. Se on kuin silmän keskipiste, josta valo heijastuu koko maailmaan.
Israel ja seurakunta – yksi pelastushistoria
Uusi testamentti ei hylkää Israelia, vaan laajentaa Jumalan suunnitelman kaikkiin kansoihin. Seurakunta ei korvaa Israelia, vaan liitetään samaan pelastushistorialliseen kokonaisuuteen. Paavali käyttää kuvaa jalosta öljypuusta, jonka juuri on pyhä, ja jossa me, pakanat, olemme oksastettuina: ”Älä kersku oksien rinnalla. Jos kerskut, muista, ettei juuri ole sinusta riippuvainen, vaan sinä juuresta” (Room. 11:18). Israelin ja seurakunnan kohtalot ovat siis toisiinsa kietoutuneita — toinen ei voi saavuttaa täyttymystään ilman toista. Jumalan silmäterän ympärille on nyt liitetty kansoja, jotka uskon kautta Kristukseen Jeesukseen saavat osallisuuden Israelin siunauksesta. Viimeisinä päivinä Jumala palauttaa yhteyden juutalaisen jäännöksen ja uskovien kansojen välillä.
Tämä on Kristuksen ruumiin eheyttämistä, ”että he kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:21). Seurakunta saa osallisuuden Israelin liitosta ja Israel osallisuuden Messiaan täyttämästä armoliitosta. Lopulta syntyy yksi Jumalan kansa, jossa juutalainen ja kreikkalainen, israelilainen ja pakanakristitty ylistävät yhdessä Messiaan kirkkautta. Jumalan silmäterä on silloin laajentunut – se kattaa kaikki ne, jotka ovat Hänen liitossaan, mutta sen keskipiste on ja pysyy Israelissa.
Jumalan uskollisuus viimeisinä päivinä
Raamatun profeetallinen sanoma Israelista viimeisinä päivinä ei siis ole pelkkä kuva tulevista kriiseistä tai sodista, vaan ennen kaikkea todistus Jumalan uskollisuudesta. Jumala on uskollinen liitolleen, ja siksi Israel pysyy. Samalla Jumalan uskollisuus Israelia kohtaan on muistutus koko seurakunnalle siitä, että Jumalan armo ja totuus eivät horju. Se, joka kerran lupasi, pitää sanansa loppuun saakka. ”Minä olen Herra, enkä minä muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, häviä” (Mal. 3:6). Siksi Israel on edelleen Jumalan silmäterä – elävä muistutus siitä, että Jumalan liitot ovat pysyviä ja Hänen sanansa täyttyy ajallaan.
Siksi viimeisten aikojen merkkien keskellä meidän tehtävämme ei ole pelätä, vaan valvoa ja rukoilla. Israelin paluu maahansa, Jerusalemin asema kansojen keskellä ja Messiaan tuleminen ovat Jumalan historian kulkua, jossa Hänen sanansa täyttyy. Lopulta ”Herra on oleva kuningas koko maan päällä”, ja kaikki kansat tulevat kumartamaan Häntä Jerusalemissa.
Kun siis pysähdymme Israelin teeman äärelle, me emme katso vain historiaa tai politiikkaa, vaan Jumalan pelastussuunnitelmaa, joka etenee vääjäämättömästi kohti täyttymystään. Israel on kuin elävä profetia maailmalle — merkki siitä, että Jumalan sana toteutuu ja että Hän valmistaa tietä Kristuksen paluulle. Kuten profeetta Jesaja sanoo: ”Vartijasi kohottavat äänensä, ja kaikki yhdessä he riemuitsevat, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin” (Jes. 52:8).
Tämä on meidän toivomme: Jumalan uskollisuus ei katoa. Hän, joka on alkanut hyvän työn, vie sen päätökseen — Israelissa, seurakunnassa ja koko maailmassa.
Israel – Jumalan silmäterä – on edelleen elävä todistus Jumalan uskollisuudesta, Hänen rakkaudestaan ja Hänen hallintavallastaan, joka pian ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan.
