Marko Kaikula:
Oletko joskus pohtinut sitä, onko hyvän elämän saaminen mahdollista? Onko sinulta kenties joskus joku kysynyt, kuinka voisi saada hyvän elämän? Myönnän, että itse olen silloin tällöin pohtinut omaa elämääni, ja päätynyt siihen, että kokonaisuudessaan olen saanut varsin hyvän elämän elettäväksi. Ainahan toki sitä toivoisi hieman parempaa, mutta perustyytyväisyys on kuitenkin olemassa.
Luin joitakin aikoja sitten Juha Sihvolan kirjaa Toivon vuosituhat (Atena 1998) ja nostan joitakin ajatuksia kirjan pohjalta esille. Sihvola esittää kirjassaan muutamia perusteluja hyvän elämän mallin oikeutukselle. Ensimmäiseksi, hyvän elämän malli voi toimia ehdotuksena siitä, mitä pidämme ihmisen identiteetin keskeisinä piirteinä. Toiseksi, hyvän elämän malli antaa valinnan mahdollisuuksia ihmiselle. Kolmanneksi, se antaa mallin kuinka hallita omaa elämää ja muotoilla elämästä yksilöllinen kokonaisuus.
Sihvola esittää (s. 163) Martha Nussbaumin laatiman hyvän elämän mallin, jonka pohjana on Aristoteleen ajatukset. Pohdin sekä Nussbaumin että Sihvolan (s. 164) tekemiä hyvän elämän malleja kristinuskon ja Raamatun näkökulmasta katsottuna. Vaikka Nussbaumin ja Sihvolan sisältö hyvän elämän mallissa saman sisältöinen, on Sihvolan laatima versio selvempi. Seuraavassa on Sihvolan esittelemä luettelo asioista, jotka yhdessä muodostavat hyvän elämän mallin:
1) Kokea täydellinen elämänkaari.
2) Olla ruumiillisesti terve, saada ravintoa, suojaa ja sukupuolista tyydytystä sekä liikkua paikasta toiseen.
3) Kokea mielihyvää ja välttää tuskaa.
4) Käyttää kaikkia aisteja sekä harjoittaa mielikuvitusta ja ajattelukykyä.
5) Kiintyä läheisiin ihmisiin, erityisesti vanhempiin ja lapsiin sekä kokea vastaavia tunteita, kuten rakkautta, surua, kaipausta ja kiitollisuutta.
6) Muodostaa itsenäisesti käsitys elämän päämääristä ja suunnitella elämää niiden mukaisesti.
7) Harjoittaa käytännön taitoja ja kehittää teknisiä kykyjä.
8) Elää yhteisöelämää perheessä ja yhteiskunnassa.
9) Elää tyydyttävässä suhteessa eläimiin ja luontoon.
10) Nauraa, leikkiä ja harrasta virkistäviä asioita.
11) Kokea elämänsä omakseen ja tunnistaa kulttuurinen identiteettinsä.
Edellä oleva Sihvolan esittelemä hyvän elämän malli korostaa ennen kaikkea yksilöä. Voisi sanoa, että hedonismin korostus nousee mallista selkeimmin esille. Koe terveyttä ja sukupuolista tyydytystä, nauti ruoasta, iloitse, kehitä itseäsi, koe elämä omaksesi. Hienoja asioita kaikki, mutta itse kristittynä ajattelen, kuinka tämä kaikki voi onnistua ilman Jumalaa? Hyvän elämän mallissa ei puhuta Jumalasta. Sihvolan esittämään malliin, sen viidenteen kohtaan, voisi lisätä: kiintyä erityisesti Jumalaan ja kokea Hänen rakkauttaan. Lisäksi kahdeksanteen kohtaan voisi lisätä: elää yhteisöelämää kristillisessä seurakunnassa.
Eurooppalaisessa ajattelussa, ja ennen kaikkea Suomessa, on ollut havaittavissa se, että Jumala on asteittain siirretty sivuun kaikista tilanteista. Ajatellaan, että on lapsellista sekoittaa uskonnollisia asioita yhteiskunnan asioihin ja tilanteisiin. Uskosta ja uskonnosta on tullut yksityinen asia. Kristittynä ajattelen, että hyvän elämän malli vaatii onnistuakseen jumalallisen siunauksen ja läsnäolon, muutoin mallia on mahdoton yksilön toteuttaa. Täydellisen elämänkaaren toteutuminen on yksinomaan riippuvainen Jumalan antamasta elinpäivien pituudesta (Ps. 91:16; Snl. 9:11). Kukaan ihminen ei voi lisätä edes murehtimalla elinpäiviensä pituutta (Matt. 6:27). Sananlaskujen ajatuksessa on varmastikin mietittävää: ”Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet hupenevat” (Snl. 10:27).
Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että ihminen viljelisi ja varjelisi maata (1. Moos. 2:15). Luonnon tasapaino muun elämän kanssa on tänä päivänä aivan muuta. Metsiä tuhotaan, eläimiä tapetaan sukupuuttoon, vesistöt saastutetaan jne. Näinkö ihminen harjoittaa käytännön taitoja ja kehittää teknisiä kykyjään ja vielä hyvän elämän mallin mukaisesti? Elämän tuhoaminenko on mielikuvitusta? Huumeiden käyttö mielihyvän kokemista? Seksuaalinen moraalittomuus tyydytyksen kokemista? Ei! Hyvän elämän mallin toteuttaminen on mahdollista ainoastaan Jumalan avulla. Kun ihminen elää Jumalan yhteydessä rakastaen Häntä ja lähimmäistään niin kuin itseään, moni elämänalue voi kokea tyydytyksen ja täyttymyksen.
Maailmassa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät voi koskaan saada kokea hyvää elämää; ainakaan ulkonaisesti. On mielipidevankeja, uskonsa tähden vainottuja ja vangittuja ihmisiä, köyhiä ja sairaita ihmisiä, väkisin orjuutettuja ihmisiä ja työttömien suuri joukko. Miten nämä ihmiset voisivat kokea hyvän elämän? Heille on turha esittää Aristoteelista hyvän elämän mallia: ”Näin sinäkin voit saada hyvän elämän”. Sihvolan kirjassa olevat hyvän elämän mallin luonnokset voivat toimia ainakin keskustelun avaajina aiheeseen: ”Kuinka saada hyvä elämä tämän päivän Euroopassa?”. Sihvola myöntääkin, että malli elää kulttuurisen tilanteen mukaan, joten ”onneksi” se ei ole aukoton. Toivoa siis on!
Pohdinnan lopuksi on syytä kysyä: ”Onko eurooppalaisella, suomalaisella, ihmisellä toivoa löytää tai saada hyvä elämä?”. Markkinat, valtio, kansalais- ja työyhteiskunta luovat omat paineensa yksilölle. Esimerkiksi iskulauseet: ”Tee tulosta niin paljon kuin mahdollista”, ”Voiton maksimointi on mottomme” ja ”Leipää vain työssäkäyville” eivät ole täysin vieraita ajatuksia suomalaisellekaan ihmiselle. Arvioisin että toivoa on, jos ihminen huomioi terveen järjen käytön, hyvän elämän mallin sisällyttäen Jumalan tähän kokonaisuuteen sekä ihmisen tasa-arvoisen kohtelun. Omatunto puhukoon myös puolestaan! Aina on kaksi vaihtoehtoa: toinen tai se toinen! Valitse parempi! Muista kuitenkin, että:
”Jos odotat elämältä hyvää ja toivot pitkää ikää, niin varo kieltäsi, älä päästä huulillesi petoksen sanaa. Karta pahaa ja tee hyvää, pyri sopuun, rakenna rauhaa!” (Ps. 34:13-15 Kirkkoraamattu 1992).
