Raimo Nousiainen:
2. Kor. 4:7: ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”
Meillä on suunnattoman suuri aarre saviastiassa, mutta miksi tämä aarre tulee niin vähän ilmi tämän ajan seurakunnassa ja meissä uskovissa, minussa ja sinussa, verrattuna alkuseurakunnan aikaan? Alkuseurakunnan aikana sairaat paranivat, ihmeitä ja tunnustekoja tapahtui, riivaajat ajettiin ulos, kuolleita herätettiin, profeetalliset lahjat toimivat ja paljon, paljon muuta. Mutta miksi ei tänään? Ja kuitenkin monet uskovat ovat sitä mieltä, että olemme jo lähellä lopun aikaa, tai me elämme lopun ajassa.
Me vetoamme rukouksissamme Jumalan sanaan: Joel 3:23–28, että Herra antaisi syyssateen ja kevätsateen ja vuodattaisi Henkensä kaiken lihan päälle, niin että poikamme ja tyttäremme ennustaisivat, vanhukset unia uneksuvat ja nuorukaiset näkyjä näkevät. Ja kuitenkaan mitään ei tapahdu. Onko seurakunnan kohdalla “hiljaisuuden aika”, niin kuin oli Israelin kansan kohdalla ennen Messiaan, eli Jeesuksen ensimmäistä tulemusta? Ei ollut profeettoja, ei profeetallista sanaa noin 400 vuoteen, kunnes Johannes Kastaja tuli ilmoittamaan uuden aikakauden tulosta – Messiaan tulosta.
Pitääkö Jumala myös nyt, ennen Jeesuksen toista tulemista, yllä “hiljaisuuden aikaa”, antaen niiden, jotka ovat hyljänneet Jumalan totuuden, vaipua yhä syvemmälle syntiin, kunnes kuuluu huuto: “Ylkä tulee!” Tekeekö Jumala tämän nähdäkseen, valvoiko seurakunta Hänen omansa, vai olemmeko me nukahtaneet kuten viisaat ja tyhmät neitsyet? Onko meidän lamppumme palamassa, ja onko meillä riittävästi öljyä lampuissa ja astioissa?
Olenko minä, oletko sinä hereillä? Onko meidän lamppumme palamassa, ja onko meillä lampuissa ja astioissa riittävästi öljyä? Vai olemmeko me nukahtaneet “hiljaisuuden aikaan”? Onko Sodoman synti vallannut meidät, tuo huoleton elämä ja leivän yltäkylläisyys? Niin kuin Laodikean seurakunta: Ilm. 3:15–18: “Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: ‘Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse’, etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit, eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.”
Minä pelkään pahoin, että Jeesuksen toinen tuleminen yllättää monet “hiljaisuuden aikaan” nukahtaneet ja sokeat kristityt sen tosiasian edessä, että lamppumme on sammunut eikä ole öljyä, ei lampuissa eikä astiassa. Matt. 25:11, 12: “Ja kun he lähtevät hakemaan öljyä ja palaavat tuolta öljynhakureissultaan kolkuttamaan ovea, sanoen: ‘Herra, avaa meille’, niin he saavat kuulla nuo hyytävät sanat: ‘Totisesti, minä sanon teille, minä en tunne teitä.’”
Olen monesti kysellyt Herralta, miksi ei tapahdu mitään ja miksi Hän on niin hiljaa. Onko minussa jokin asia, joka pidättää, ettei Hän kuule? Vai onko se tyyntä myrskyn edellä? Ja sitten – pasuuna kajahtaa ja kuuluu huuto: “Ylkä tulee!”
Matt. 27:52: “Ja monet uneliaat kristityt havahtuvat ja heräävät siihen totuuteen, että haudat ovat avautuneet.” 1. Tess. 4:16–17 ja Ilm. 19:8: “Ja Kristuksessa kuolleet pyhät ovat nousseet ylös ensin, ja sitten ne valvovat kristityt, jotka olivat elossa, temmattiin yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Ja heistä on muistona enää vain kasa vaatteita, siinä kohtaa, missä he olivat, kun pasuuna soi, siinä, missä he saivat kirkastetun ruumiin ja pukeutuivat liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen; se liina on pyhien vanhurskaus, ja niin he saavat aina olla Herran kanssa.”
Heräjä minä, ja heräjä sinä, joka nukut, niin Kristus Jeesus valaisee meitä! Sillä me tarvitsemme kestävyyttä tehdäksemme Jumalan tahdon ja saadaksemme sen, mikä luvattu on. Mikä muu vaatii niin paljon uskoa kuin odottaminen? Jumala valvoo sanaansa, ja Hän myös toteuttaa sen. “Hiljaisuuden aika” ei tarkoita sitä, että Jumala ei toimi ja että meidän pitäisi lakata rukoilemasta ja etsimästä Jumalaa, vaan päinvastoin, että me yhä voimakkaammin etsimme Häntä ja Hänen läsnäoloaan. Jumala on tehnyt yhden teon, ja se riittää kaikkeen. Hän antoi ainoan Poikansa, ja Hänessä on kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan – kaikki meillä on Hänessä. Hänen ulkopuolellaan ei ole mitään, vain kuolema. Hänessä on elämä, ja elämä on ihmisten valkeus, mutta me pelkäämme valkeutta, koska se paljastaa kaikki meidän syntimme. Mutta silti meillä on toivoa, sillä sen, minkä valo paljastaa, sen Jeesuksen veri puhdistaa.
1. Joh. 1:6–7: “Jos me sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät (koko ajan) kaikesta synnistä.”
