Raimo Nousiainen:
“Jeesus sanoi hänelle: ‘Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetat.”
(Matt. 22:37–40)
“Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että rakastatte toisianne; sillä joka toista rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ‘Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse’, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden rakkaus on lain täyttymys.” (Room. 13:8–10)
Se, kuinka paljon rakastamme Jumalaa ja Jeesusta, vaikuttaa suoraan siihen, kuinka me elämme ja vaellamme – ja mihin arvojärjestykseen ihmissuhteet ja kaikki muutkin asiat elämässämme asettuvat. Kun – ja jos – meidän rakkaussuhteemme Jeesukseen on kunnossa, silloin meidän suhteemme lähimmäisiinkin on kunnossa – tai ainakin niiden pitäisi olla. Jos näin ei ole, niin silloin rakkaussuhteessamme Jeesukseenkin on jotain korjattavaa. Näiden asioiden tulee olla sopusoinnussa ja tasapainossa. Kun rakastamme Jeesusta kaikesta sydämestämme, kaikesta sielustamme ja kaikesta mielestämme, silloin myös muut ihmissuhteet ja elämän asiat asettuvat paikoilleen ja alkavat korjaantua. Emme tietenkään voi olla kaikkien ystäviä, mutta me olemme kaikkien lähimmäisiä – ja meidän tulee rakastaa jopa vihamiehiämme. Juuri siinä meillä onkin suurta oppimista.
“Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias. Ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 10:37–39) Näissä Raamatun jakeissa Jeesus osoittaa meille, mistä oikean tärkeysjärjestyksen tulisi alkaa. Hän sanoo suoraan: jos joku rakastaa jotakin muuta enemmän kuin minua, asiat eivät ole oikeassa järjestyksessä eivätkä tasapainossa.
Jeesus sanoi Efeson seurakunnan enkelille: “Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” (Ilm. 2:4) Jeesus haluaa olla meidän ensimmäinen rakkautemme – ensirakkautemme. Hän haluaa olla ensimmäisellä sijalla kaikissa meidän rakkaussuhteissamme ja aivan kaikessa muussakin. Hän haluaa olla elämässämme se numero yksi. Ja Hän tulee koettelemaan meitä – ketä tai mitä me rakastamme? Kuka tai mikä on meidän sydämessämme sillä ensimmäisellä sijalla?
Niin kuin Hän koetteli Aabrahamia: “Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: ‘Aabraham!’ Ja hän vastasi: ‘Tässä olen.’ Ja Hän sanoi: ‘Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon.’” (1. Moos. 22:1–2)
“Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat – mene ja uhraa hänet minulle,” sanoi Jumala. Se on kova vaatimus. Me emme kuitenkaan saa kiinnittää sydäntämme edes niihin Jumalan lahjoihin, joita Hän meille on antanut – vaan yksin Häneen itseensä.
Olemmeko me valmiit Jeesuksen tähden luopumaan niistä asioista, jotka ovat meille rakkaita ja tärkeitä? Onko se ihmissuhde? Tai jokin asia – esimerkiksi talo, pellot, työura, opiskelu, harrastukset tai mikä tahansa muu meille tärkeä? Olemmeko valmiit asettamaan Jeesuksen ja Jumalan tahdon ensimmäiselle sijalle kaikessa – aivan kaikessa meidän elämässämme?
Jeesus ei tyydy toiseen sijaan. Se hinta, jonka Hän meistä maksoi, riittää – ja sen pitää riittää – siihen, että annamme Hänelle sydämemme ensimmäisen sijan. Jollemme me ole valmiit antamaan sitä Hänelle, niin silloin meitä hallitsee joku toinen herra kuin Jeesus. Hän nimittäin kärsi ja kuoli ristillä meidän syntiemme tähden, vuodattaen oman verensä minun ja sinun edestä. Hänellä on oikeus odottaa, että me, sen jälkeen kun Hän on saanut sen meidän ensirakkautemme ja sydämemme ensimmäisen sijan, laitamme myös muut rakkaussuhteemme ja asiamme oikeaan tärkeysjärjestykseen elämässämme.
Olemmeko me valmiit kadottamaan oman elämämme – oman tahtotilamme – Jeesuksen tähden, jotta löytäisimme sen uutena Hänessä? Että kaikki asiat sen myötä asettuisivat uuteen ja oikeaan tärkeysjärjestykseen Hänessä? Se ei tarkoita sitä, että laiminlyömme puolison, perheen tai jätämme lapset heitteille – ei tietenkään. Ovathan hekin meidän lähimmäisiämme. Eikä se tarkoita, että unohtaisimme läheiset ja muutkaan ihmiset – päinvastoin: se tarkoittaa, että huomioimme heidät parhaan kykymme mukaan. Kun meidän rakkaussuhteemme Jeesukseen on oikea ja todellinen, silloin nuo muutkin rakkaussuhteet ja asiat asettuvat sen jälkeen oikealle kohdalleen – ja todennäköisesti korjaantuvat ja parantuvat.
Jeesus tulee kysymään myös meiltä, niin kuin Hän kysyi Pietarilta: rakastammeko me Häntä enemmän kuin mitään muuta? “Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” (vrt. Joh. 21:15) Hän kyllä tietää vastauksen kysymättäkin, sillä Hän näkee ja tietää koko meidän elämämme ja vaelluksemme. Kaikki meidän valintamme kertovat Hänelle, kuka tai mikä – tai mitkä asiat – ovat meille tärkeämpiä tässä ajassa ja elämässä kuin Hän, Jeesus Kristus.
Mutta me olemme tänään sen tosiasian edessä – halusimmepa myöntää sen tai emme – että olemme lähellä lopun aikaa. Meitä tullaan koettelemaan: ovatko jotkut asiat meille tärkeämpiä kuin Jeesus Kristus? Me joudumme luopumaan monista asioista, joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä ja tärkeinä. Mutta tärkeitä asioita on lopulta vain vähän – kuten Jeesus sanoi Martalle – tai oikeastaan vain yksi: “Mutta vain yksi on tarpeen.” (Luuk. 10:42)
Valitaan mekin se, mikä meille on tärkeintä. Sillä siihen, mikä meille on tärkeää – siihen meillä aina löytyy aikaa. Onko Jeesus meille tärkeä?
