Raimo Nousiainen:
Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen; ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä, sillä minä menen Isän tykö.” (Joh. 14:12)
Meillä, uudestisyntyneillä Jumalan lapsilla, on aarre ja suunnattoman suuri voima tässä saviastiassa (2. Kor. 4:7). Sillä Pyhä, kolmiyhteinen Jumala – Isä, Poika ja Pyhä Henki – asuu meissä (Joh. 14:23).
Mutta miksi tuo aarre ja tuo suunnattoman suuri voima tulee niin vähän ilmi meissä tämän ajan kristityissä? Jeesus itsehän sanoo, että me teemme samoja tekoja kuin Hän, ja jopa suurempiakin tekoja kuin ne, joita Hän teki. Johtuuko se ehkä siitä, että tuo meidän ristiinnaulitsematon, vanha lihallinen ihmisemme hallitsee sydäntämme ja elämäämme niin, että Jeesus on joutunut ikään kuin sivusta seuraajaksi, eikä pääse toimimaan vapaasti meissä sanansa ja Henkensä kautta? On hyvä huomata, että tuo meidän lihallinen vanha ihmisemme on sielunvihollisen ”rikoskumppani ja ystävä”. Se on myös vihollisen sillanpääasema ja tukikohta, josta käsin se pääsee hallitsemaan meitä, häiritsemään hengellistä kasvuamme ja estämään Jumalan työtä elämässämme.
Jos emme usko ja pidä totena uskon kautta sitä, että meidän vanha, lihallinen ihmisemme on Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu (Room. 6:6–7), silloin sielunvihollisella on vapaa pääsy tuon vanhan ihmisemme kautta elämäämme tekemään tuhojaan ja vastustamaan kaikkea Jumalan työtä meissä. Sillä meidän lihallinen ihmisemme on myyty synnin alaisuuteen. ”Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan” (Room. 7:14; 8:7). Se, että meidän lihallinen vanha ihmisemme on Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu, on iankaikkinen totuus ja tosiasia. Mutta se tulee todellisuudeksi meidän elämässämme vasta silloin, kun me uskon kautta omistamme tuon totuuden ja elämme sen mukaisesti. Sillä usko tekee elämässämme todeksi sen, mikä on jo nyt totta iankaikkisuudessa. ”Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, kun niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää” (Hebr. 11:30).
Paavali sanoo: ”Tiedämme, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssansa ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.” (Room. 6:6-7)
Ja vielä Paavali sanoo: ”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal. 2:19-20)
Huomaa, että molemmissa kohdissa ristiinnaulitseminen on menneessä aikamuodossa – se on siis tapahtunut tosiasia. Se, että meidän vanha ihmisemme on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, on iankaikkinen totuus. Pidetään siis mekin uskon kautta totena tuo vanhan ihmisemme ristiinnaulitseminen ja kuolema. Sillä se pysyy ristillä vain, jos ja kun me olemme sen sinne naulanneet noilla ”uskon nauloilla”. Vain Jeesuksen ruumis otettiin alas ristiltä, ei sitä meidän vanhaa ihmistämme – sen voit tarkistaa kaikista neljästä evankeliumista. ”Ja tämä meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista” (Luuk. 23:52). Joosef Arimatialainen pyysi vain Jeesuksen ruumiin, ei mitään muuta.
2. Kor. 5:4 sanoo: ”Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisua pois, vaan pukea päällemme, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.”
Mutta miksi me huokaamme? Siksi, ettemme millään tahtoisi riisua pois tuota vanhaa lihallista ihmistämme. Me haluaisimme pukea tuon aarteen, tuon suunnattoman suuren Jumalan voiman ja armolahjat tämän vanhan ihmisemme ylle, sen sijaan että riisuisimme sen pois. Me yritämme ikään kuin jalostaa tätä vanhaa ihmistämme Jumalan voimalla, armolahjoilla ja siunauksilla. Mutta Jumala ei suostu näihin meidän lihan jalostusyrityksiimme. Sillä Hän ei ole lihan jalostaja. Hän ei jalosta tätä vanhaa ihmistä, koska ainoa paikka, johon Jumala hyväksyy sen, on risti – naulittuna sinne noilla ”uskon nauloilla.” Jos emme usko, että meidän vanha ihmisemme on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ja jos emme elä sitä jatkuvasti uskon kautta todeksi, on mahdollista, että jäämme vaille Jumalan voimaa, armolahjoja ja siunauksia. Vaikka meillä on tuo aarre ja suunnattoman suuri voima tässä saviastiassa, voi vanha ihmisemme estää sen ilmitulemisen. Meidän on kadotettava oma elämämme – tuo vanhan ihmisemme elämä – Jeesuksen tähden, että löytäisimme uuden elämän Hänessä. Vasta silloin tuo aarre ja suunnattoman suuri voima voivat tulla näkyviin näissä meidän saviastioissamme Jumalan ja Jeesuksen kunniaksi.
”Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 10:39)
Pidetään siis Jumalan sana totena ja uskotaan siihen, että meidän vanha ihmisemme on todella ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa. Eläkäämme se uskon kautta jatkuvasti todeksi, niin tuo aarre ja suunnattoman suuri voima voivat ilmetä meissä uuden elämän kautta – Jeesuksen ylösnousemuselämän ja voiman kautta. Sillä suurin este Pyhän Hengen täyteydelle, armolahjojen saamiselle ja niiden toiminnalle on juuri tuo meidän ristiinnaulitsematon, lihallinen vanha ihminen.
”Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen, että yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.” (2. Kor. 5:14-15)
”Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Gal. 5:24)
AAMEN!
