Marko Kaikula:
Tämän blogitekstin sanoma nousee profeetta Malakian kirjasta. Malakian kirjan luvussa kaksi (2) ja jakeissa 1-9 kirjoitetaan seuraavaa:
Te papit, teitä koskee tämä sana: ellette kuuntele minua ettekä vilpittömin sydämin kunnioita minun nimeäni, minä annan kirouksen kohdata teitä, minä muutan saamanne siunauksen kiroukseksi, sanoo Herra Sebaot. Minä lähetän siunauksen tilalle kirouksen, koska ette vilpittömin sydämin kunnioita minua. Minä teen teidän sukunne kelvottomaksi papin tehtävään. Minä paiskaan uhrieläintenne suolet sontineen teidän silmillenne, viskaan juhlienne jätteet kasvoillenne, ja teidät itsennekin heitetään tuohon samaan tunkioon. Huomatkaa nyt: tuon sanan minä olen lähettänyt teille siksi, että liitto, jonka tein Leevin kanssa, pysyisi voimassa, sanoo Herra Sebaot. Minun liittoni oli tällainen: Elämän, rauhan ja menestyksen minä annoin hänelle, ja hän kunnioitti ja palveli minua, lähestyi minua vavisten. Luotettava opetus oli hänen sanoissaan, eikä vääryyttä ollut hänen huulillaan. Vakaasti ja vilpittömästi hän vaelsi minun tietäni, ja monet hän palautti takaisin synnistä. Papin suun tulee jakaa tietoa, hänen huuliltaan odotetaan opetusta. Hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, teidän opetuksenne on saanut monet lankeamaan. Te olette rikkoneet liittoni, jonka tein Leevin kanssa, sanoo Herra Sebaot. Niin minäkin teen teidät halveksituiksi ja saatan teidät häpeään kaiken kansan silmissä. Te ette pysyneet minun teilläni, vaan opettaessanne katsoitte, keitä kuulijat olivat.
Profeetta Malakia oli Israelin viimeinen profeetta. Täysin varmaa ei olla siitä, oliko Malakia oikea henkilönimi vai vertauskuvallinen henkilönimi. Malakian kirjan tarkka ajoittaminen on vaikeaa. Vuonna 515 eKr. vihitty temppeli on joka tapauksessa jo käytössä. Temppelikultti on ehtinyt jo muuttua muotojumaliseksi menoksi, josta niin uhrin toimittajien kuin kansankin sydän on kaukana. Malakia julistaa voimakkaasti kääntymään takaisin Herran puoleen. Tämä kehotus koskee niin kansaa kuin pappeja.
Edellä olevassa tekstijaksossa profeetta muistuttaa pappeja heidän vastuustaan. Jumala on tehnyt Leevin heimon pappien kanssa liiton, jotta tämä heimo tiedollaan ja opetuksellaan ohjaisi kansaa Jumalan tahdon mukaisesti ja oikein. Jos papit osoittavat uskottomuutta velvollisuuksiaan kohtaan, Herra saattaa heidät häpeään sen kansan silmissä, jota heidän tulisi johtaa.
Pappeuden leeviläinen luonne vaati parannusta, johon kuuluvat puheen puhtaus, oikea vaellus ja toisen ihmisen johtaminen oikealle tielle. Parannuksen tekeminen takaisi oikean leeviläisen pappeuden säilymisen ja paljastaisi heidän senhetkisen turmeluksensa. Nyt teksti paljastaa, että papit ovat mieluummin katsoneet henkilöihin, kuulijoihin. Pappien opetukset ovat saaneet monet ihmiset kompastumaan. Papit ovat miellyttäneet ennemmin ihmistä kuin Jumalaa!
Malakian kirjan tekstijakso on vakavaa puhetta. Elleivät papit katuisi, heidän saamansa siunaukset muuttuvat kirouksiksi. Kansan johtajilta vaaditaan aina enemmän kuin kansalta. Varoituksen sana oli nyt julkilausuttu papeille. Sama opetusperinne ja opetuksen velvollisuudet jatkuu Uuden testamentin puolella. Efesolaiskirjeessä (4:11) sanotaan, että
“…hän (Kristus) antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi…”
Miten on?
Löytyykö tänä päivänä pastoreiden, pappien ja vastuunkantajien keskuudessa jumalanpelkoa? Jumalanpelkoa siinä mielessä, että kunnioitamme Hänen Sanaansa kaikilta kohdin; niin kuin kirjoitettu on. Huomautuksena tässä yhteydessä on sanottava, että toki on huomioitava, että ”niin kuin on kirjoitettu”, ei aina meidän ymmärryksemme ja tulkintamme mukaan ole välttämättä niin kuin on kirjoitettu. Tämän vuoksi Raamatun tekstin paikka historiassa on hyvä ymmärtää (Sitz im Leben). Oma tärkeä paikkansa on myös Raamatun selitysopilla (eksegetiikka).
Hyvä kysymys on myöskin se, että löytyykö meillä julistustilanteessa sitä tietoa, joka on Jumalan mielen mukaista, Häneltä saatua Sanaa?
Vai puhummeko ihmisten mielen mukaisesti neutraalisti, ettemme vaan olisi kenellekään loukkaukseksi?
Katsommeko jumalanpalveluksemme alussa keitä on paikalla, ja viime hetkellä muutamme sanomamme sisältöä tai sanoja?
Vain sen vuoksi, ettemme rohkene jonkun tai joidenkin ihmisten läsnä ollessa julistaa sitä, minkä olemme kokeneet saavamme Jumalalta tai mikä on Raamatun opetusta. Malakia nostaa tämän tärkeän huomion esille. Siksi, että pappi on Herran Sebaotin sanansaattaja!
Jumalan Sana käy kohti. Jumalan Sana erottaa. Jumalan Sana jakaa.
“Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.” (Hepr. 4:12)
Rohkaisen ja kehoitan meitä itse kutakin kuuntelemaan Jumalan ääntä, antamaan kunnian Jumalan nimelle ja pysymään Jumalan viitoittamalla tiellä. Meidän ei tule saattaa ketään opetuksellamme kompastumaan, eikä meidän tule katsoa opetustilanteessa henkilöön. Meidän tulee rohkeasti seistä Jumalan sanan perustalla. Jumala on antava siunauksensa ja menestyksensä tässä tehtävässä.
Malakian kirja kertoo, että Jumala muistaa miten olemme Häntä palvelleet. Hän on kirjoittanut kaiken ylös. Hän ei unohda. Hän näkee kaiken sen palvelun, jonka olemme Hänelle tehneet. Toteutui tämä palvelu sitten seurakunnassa vapaaehtoistyön periaatteella tai palkkatyössä ollessa. Ei katsota pelkästään vuoria edessämme, vaan yli vuorten. Nostetaan rohkeasti päämme yli vuorten, kohti Jumalan taivaita, sillä sieltä apu ja kaikki viisaus tulee! Ja jos kaikki ei aina mene täydellisesti tai edes hyvin, Jumalan armo on aina suurempi. Ja jos olemme olleet julistuksessamme ”velttoja”, voimme tästä päivästä lähtien toimia paremmin; Jumalan mielen ja tahdon mukaisella tavalla.
