Marko Kaikula:
Viime viikkoina olemme saaneet lukea ja kuulla eri uutislähteistä, kuinka joidenkin kansanedustajien kirjoituksia on nostettu esille. On arvioitu, että korostuuko kirjoituksissa vaikkapa rasistinen sävy tai jokin muu voimakas kannanotto, joka vaikuttaa kielteisesti henkilön toimimiseen tietyssä tehtävässä tai virassa. Näissä tilanteissa asianomainen on itse oman harkintansa, ja osin myös ulkoa päin tulevan paineen alla tehnyt päätöksen, jatkaako tehtävässä tai virassa. Joku on päätynyt siihen, että jättää tehtävänsä tai virkansa ja joku on päätynyt siihen, ettei ole syytä jättää tehtävää tai virkaansa. Se mikä tulee tässä ottaa huomioon, on se, että kirjoitukset ovat olemassa ja näin ollen niitä on voinut kuka tahansa käydä lukemassa. Tilanne olisi toinen, jos kirjoituksia ei olisi olemassa, ja ihmiset olisivat ainoastaan jonkin epämääräisen tiedon varassa. Pahinta olisi tietenkin se, että kysymyksessä olisi selkeästi valheellisen tiedon levittäminen toisesta ihmisestä. Totta on sekin, että oikean ja todennetun tiedon levittämisessä voi käydä niin, että lisätään ja muutetaan alkuperäistä tietoa, ja näin syyllistytään valheellisen ja virheellisen tiedon levittämiseen.
Kun pohdin näitä asioita, joudun toteamaan, että valitettavasti myös seurakunnallisissa yhteisöissä syyllistytään valheellisen tiedon levittämiseen. Seurakunnallisissa yhteisöissä tutuksi ovat tulleet myös häirintä, eristäminen, epäasiallinen kohtelu, jatkuva arvostelu, maineen kyseenalaistaminen ja kiusaaminen. Tavallista on myös juoruilu. Jostakin syystä valheellisten tietojen levittäminen näyttää olevan joidenkin myös itseään kristityiksi kutsuvien tapa reagoida toisen ihmisen tekemisiin, tekemättä jättämisiin tai sanomisiin tilanteissa, joissa ollaan eri mieltä. Ja usein on vielä niin, ettei ihmisellä ole mitään omaa aitoa ja oikeaa tietoa koko tilanteesta, mutta silti hän on ottanut itselleen tehtäväkseen jakaa väärää ja valheellista tietoa eteenpäin.
Mitä Raamattu opettaa valheellisen tiedon levittämisestä? Eikö Raamatun opetuksella pitäisi olla ainakin itseään kristityksi kutsuvan ihmisen elämässä jokin merkitys?
Raamatussa on useita opetuksia, jotka liittyvät totuudenmukaisuuteen, vilpittömyyteen ja valheiden levittämisen välttämiseen. Jo Raamatun alkulehdiltä voimme lukea kymmenen käskyn laista, jossa yhdessä käskyssä kielletään valheellisen todistuksen antaminen. ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi” (2. Moos. 20:16). Tämä käsky kannustaa ihmisiä olemaan totuudenmukaisia ja rehellisiä toistensa suhteen.
Sananlaskuissa (12:22) on myös varsin suorat sanat: ”Valheelliset huulet ovat iljetys Herralle, mutta uskollisesti toimivat ovat hänelle mieleen.” Nämä sanat korostavat totuudenmukaisuuden merkitystä ja osoittavat, että Jumala pitää vilpittömyyttä arvossa, kun taas valheellisuus on vastenmielistä. Toinen Sananlaskujen (19:9) kohta jatkaa vielä, että ”väärä todistaja ei jää rankaisematta. Joka valheita puhuu, se hukkuu.” Tämä jae kuvaa, että valheiden levittämisellä on seurauksia. Nostan esille vielä yhden Sananlaskujen (6:16-19) tekstikohdan, joka varsin selkeästi tuo esille Jumalan mielen valheen puhumisesta. Tekstijaksossa kirjoitetaan seuraavasti: ”Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.” Näissä jakeissa valheellinen kieli mainitaan yhtenä asiana, jota Herra vihaa. Se osoittaa, että Jumala inhoaa valheita ja pitää niitä pahana.
Uuden testamentin puolella Paavali ottaa kantaa myös valheen puhumiseen. Hän kirjoittaa kirjeessään Efeson (4:25) seurakunnalle, että ”luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä.” Tässä Paavali kehottaa kristittyjä olemaan vapaat valheesta ja puhumaan rehellisesti toisilleen. Totuuden mukainen kommunikointi ja yhteys on tärkeä osa kristittyjen yhteisöä. Paavali kirjoittaa myös Kolossan (3:9-10) seurakunnalle siitä, että valheiden levittäminen on osa vanhaa luontoa, josta kristityt ovat luopuneet uudessa elämässä Kristuksen kanssa. Paavali kirjoittaa siis selkeästi: ”Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.” Näissä jakeissa kristittyjä kehotetaan olemaan valehtelematta toisilleen.
Lopuksi vielä Ilmestyskirjan (21:8) jae, joka saa vahvistaa Raamatun opetuksen valheellisen tiedon levittämisestä ja valheellisen tiedon levittämisen seurauksista. Ilmestyskirjan jakeessa kirjoitetaan, ”mutta pelkurien ja epäuskoisten, saastaisten ja murhaajien, haureellisten ja noitien, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on tulisessa, rikkiä palavassa järvessä. Tämä on toinen kuolema.” Tässä jakeessa valehtelijat mainitaan yhtenä ryhmänä, joiden osa on iankaikkinen tuomio. Se osoittaa, että Jumala pitää valheiden levittämistä vakavana syntinä.
Oletko vakuuttunut kanssani, että Raamatun opetus korostaa vilpittömyyden, rehellisyyden ja totuudenmukaisuuden merkitystä? Mielestäni Raamatun opetus kehottaa ihmisiä selkeästi välttämään valheiden levittämistä ja toimimaan rehellisesti toisia kohtaan. Väärien ja valheellisten tietojen ja puheiden levittäminen on väärin ja vastoin Jumalan tahtoa. Se on syntiä.
Miksi kuitenkin ihmiset myös itseään kristityiksi kutsuvat levittävät väärää, valheellista ja harhaanjohtavaa tietoa?
Tässä yhteydessä on hyvä tunnustaa, että kaikissa uskonnollisissa, poliittisissa tai yhteiskunnallisissa ryhmissä, myös kristittyjen joukossa on yksittäisiä ihmisiä, jotka levittävät väärää ja valheellista tietoa. Valheiden levittämiseen voi olla erilaisia syitä, jotka eivät välttämättä liity uskoon sinänsä, vaan ihmisten motivaatioihin, asenteisiin tai henkilökohtaisiin vääristymiin. Nostan lyhyesti esille joitakin mahdollisia syitä tällaiseen väärään käytökseen.
Tietämättömyys. Jotkut kristityt saattavat levittää väärää ja valheellista tietoa tai huhuja, koska heillä ei ole riittävästi tietoa tai ymmärrystä asiasta. He saattavat ottaa vastaan ja jakaa tietoa ilman asianmukaista tarkistusta tai harkintaa.
Harhaanjohtava opetus. Joissakin tapauksissa uskonnolliset johtajat tai opettajat voivat levittää valheellista tietoa tai vääristynyttä opetusta omien intressiensä tai aatteidensa edistämiseksi. Tämä voi johtaa seuraajia harhaan.
Oman agendan ja näkemyksen eteenpäin vieminen. Joillakin ihmisillä voi olla henkilökohtaisia, poliittisia tai uskonnollisia motivaatioita, joiden vuoksi he levittävät valheita tai vääristynyttä tietoa muiden kristittyjen keskuudessa. Tällainen käytös on vastoin kristinuskon opetusta ja periaatteita.
On tärkeää erottaa yksittäisten ihmisten toiminta laajemmasta kristillisestä yhteisöstä.
Onneksi tai ainakin toivon mukaan useimmat kristityt pyrkivät elämään Jumalan sanan mukaisesti, mikä sisältää rehellisyyden, totuudenmukaisuuden ja rakkauden lähimmäistä kohtaan. Kristillisen uskon perusta on rakkaudessa, totuudessa ja oikeudenmukaisuudessa, ja näitä arvoja tulisi noudattaa kaikessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Mitä pitää tehdä valheellisen ja väärän tiedon levittäjien suhteen?
Kokonaisuudessaan on tärkeää käyttää harkintaa ja harkita erilaisia lähestymistapoja. Joskus valheen puhujien jättäminen omaan arvoonsa voi olla viisain valinta, kun taas toisissa tilanteissa on tarpeen toimia aktiivisesti ja vastustaa valheita. Joissakin tapauksissa valheiden jättäminen omaan arvoonsa voi antaa valheen puhujille liikaa tilaa levittää vääristynyttä tietoa ja vahingoittaa muita ihmisiä. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää harkita muita toimia, kuten tiedon jakamista, valheiden oikaisemista tai rakentavaa keskustelua, jotta totuus tulisi esille ja vahingot voitaisiin minimoida. On myös tilanteita, joissa vastustaminen ja aktiivinen puuttuminen valheelliseen tietoon on välttämätöntä; varsinkin silloin, jos valheet liittyvät vakaviin asioihin kuten terveyteen, ihmisoikeuksiin tai yhteiskunnallisiin kysymyksiin. On tärkeää ottaa vastuu ja puolustaa totuutta.
Valheen levittämisen estäminen seurakunnassa vaatii aktiivista toimintaa ja keskittymistä totuudenmukaisuuden, rehellisyyden ja rakkauden periaatteisiin. Kun seurakunnassa panostetaan rehellisyyteen ja totuuden edistämiseen, se voi toimia vastavoimana valheelliselle tiedolle ja edistää terveellistä ja vilpitöntä yhteisöä. Tunnustettava on se, että joskus emme voi muuttaa toisen ihmisen mielipiteitä, mutta silti voimme pyrkiä edistämään totuutta ja rakentavaa vuorovaikutusta.
Seurakunnan opetuksessa ja saarnoissa tulisi korostaa rehellisyyden, totuudenmukaisuuden ja vilpittömyyden merkitystä. Raamatun sanan opettaminen auttaa seurakunnan jäseniä ymmärtämään Jumalan tahdon ja totuuden periaatteet. Seurakunnan opetustehtävissä toimivat voivat kannustaa seurakunnan jäseniä kehittämään kriittistä ajattelua ja taitoja tiedon arvioimiseksi. Heille voidaan opettaa tiedonlähteiden tarkistamista ja totuuden etsimistä, jotta he voivat tunnistaa valheellisen tiedon ja väärien opetusten merkit.
Seurakunnassa voidaan lisäksi tarjota luotettavia ja totuudenmukaisia tietolähteitä kirjojen ja verkkosivustojen muodossa, jotka tarjoavat luotettavaa tietoa raamatullisista aiheista ja muista tärkeistä asioista. Seurakunnissa voidaan myös järjestää koulutus- ja tiedotustilaisuuksia, joissa käsitellään valheiden tunnistamista ja vastustamista. Kaiken edellä kirjoitetun lisäksi on tärkeää, että seurakunnassa on avoin ja rakentava keskusteluilmapiiri, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi jakaa epäilyksiään ja kysymyksiään. Edelliseen voisi vielä lisätä sen, että seurakunnassa haastamme jokaista itse esimerkkinä toimimaan kaikissa puheissa ja toimissa totuudenmukaisena, rehellisenä ja vilpittömänä ihmisenä.
Mitä pitää tehdä kaiken valheellisen ja väärän tiedon ympärillä?
Hyvä neuvo tässä kohdin ensimmäiseksi on varmastikin se, että ennen kuin reagoimme valheelliseen ja väärään tietoon, pyrimme varmistamaan tiedon totuudenmukaisuuden. Tutkitaan asiaa lisää ja etsitään luotettavia lähteitä, jotka voivat tarjota meille oikeaa tietoa. Ei levitetä tietoa eteenpäin ennen kuin olemme varmoja sen paikkansapitävyydestä. Paikkansapitävyyden jälkeenkin voimme pohtia sitä, onko tiedon välittäminen eteenpäin tarpeellista ja rakentavaa.
Toiseksi, jos tunnemme valheen puhujan henkilökohtaisesti, voimme yrittää keskustella hänen kanssaan rehellisesti ja rakentavasti. Voimme ilmaista huolemme valheellisesta ja väärästä tiedosta ja tarjota oikeaa tietoa tai eri näkökulmia.
Kolmanneksi, meidän tulee toimia rehellisyyden ja totuudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti omassa elämässämme. Meidän tulee itse olla luotettavia tiedon välittäjiä ja välttää valheiden levittämistä.
Neljänneksi, jos huomaamme, että valheellinen tieto leviää laajemmin yhteisössä tai verkostoissa, voimme tarjota luotettavaa tietoa tai viittauksia luotettaviin lähteisiin. Meidän tulee olla valmiita tarjoamaan tosiasioita ja auttamaan muita saamaan totuus selville.
Viidenneksi, jos päätämme vastata valheelliseen tietoon julkisesti, on tärkeää pitää mielessämme tavoitteemme ja käyttää suurta harkintaa viestinnässämme. On tärkeää olla asiallinen ja maltillinen sekä riittävän hyvä perustelemaan näkemyksemme.
Kuudenneksi ja tärkeimpänä, sen sijaan että keskittäisimme kaiken voimavaramme valheen puhujien vastustamiseen, me voimme keskittyä totuuden edistämiseen omassa elämässämme ja yhteisömme so. seurakuntamme elämässä.
Entä jos valheen ja väärän tiedon levittäminen ei lopu?
Harmillisesti joudumme tunnustamaan, että valheellisten ja väärien tietojen levittämisen pysäyttäminen ja estäminen on hankalaa, ja osin täysin jopa mahdotonta. Osaksi tämä johtuu siitä, että on niin monenlaisia eri alustoja ja kanavia joita kautta juoruja, väärää ja valheellista tietoa voidaan levittää. Osaksi se johtuu siitä, että on vain olemassa (pahoja) ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta levittävät valheellista ja väärää tietoa toisista ihmisistä. Ihmisille, jotka sanovat tai toimivat siten, etteivät pelkää Jumalaa tai Raamatun sanaa levittäessään valheita ja juoruja, heille voi sanoa, että kannattaa pelätä kuitenkin esivaltaa.
Nimittäin on hyvä ymmärtää, että Suomessa rikoslain 24. luvun 8 § mukaan valheellisten ja väärien tietojen, mutta myös täysin totuudenmukaisten tietojen levittäminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Suomen lainsäädännössä yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä säätelee muun muassa rikoslaki, tietosuojalaki ja yksityisyyden suojaan liittyvät säännökset. Tiettyjen yksityiselämään liittyvien tietojen levittäminen ilman asianomaisen suostumusta voi olla laitonta. Tällöin puhutaan yleensä toisesta rikoksesta: yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.
Puolestaan se, joka esittää toisesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen sillä tavalla, että teko aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, tai joka muulla tavalla halventaa toista, syyllistyy kunnianloukkaukseen. Kunnianloukkaus on rikos Suomen lain mukaan, ja sitä säätelee rikoslain 24. luku ja 9 §. Kunnianloukkauksessa tarkoitetaan toisen ihmisen maineen tahallista vahingoittamista loukkaavalla tai halventavalla tavalla. Kunnianloukkauksen tunnusmerkit ja seuraamukset on määritelty rikoslaissa. Rikoslain mukaan kunnianloukkauksesta voidaan tuomita sakkorangaistus tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Lisäksi kunnianloukkauksesta voidaan tuomita myös vahingonkorvausvelvollisuuteen, jolloin loukatulla henkilöllä on oikeus saada korvausta henkisestä kärsimyksestä ja muista aiheutuneista vahingoista. Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen on rangaistavaa huolimatta siitä, miten sen esittäminen tapahtuu.
Yleensä kunnianloukkauksen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen keskeisenä erona on pidetty sitä, että kunnianloukkaus on valheellista tietoa, kun taas yksityiselämää loukkaava tieto on sinänsä paikkansapitävä, mutta arkaluontoinen henkilön yksityiselämään liittyvä tieto.
On siis tärkeää, että jokainen ymmärtää, että valheellisesta ja väärästä tiedon levittämisestä voi joutua vastuuseen. Toivon, että jokainen ihminen kunnioittaisi ja arvostaisi lähimmäistään niin paljon, ettei osallistu valheiden ja väärien tietojen levittämiseen. Itseään kristityiksi tunnustavilta odotan sitä, että he sanoutuisivat täysin irti tästä synnillisestä tavasta. Jumala näkee. Jumala kuulee. Kerran me kaikki joudumme Hänen tuomioistuimensa eteen ja teemme tiliä tekemisistämme; niin hyvistä kuin huonoista. Älä menetä iankaikkisuusosuuttasi Jumalan valtakunnassa valheellisen ja väärän tiedon levittämisen vuoksi (Ilm. 21:8). Tänään voimme alkaa toimimaan toisin. Tänään voimme alkaa toimimaan totuuden puolesta.
